To do’s or yes i did.

Kalenteri ja listoja. Treenit kirjattuna seinälle, pieneen mustaan muistioon ja aikataulutusta päähän. To do’s keep you going. Mutta kuinka usein tulee tarkasteltua mennyttä viikkoa noin yleensä tai vaikkapa mennyttä treeniviikkoa ja pysähdyttyä.

Mikä meni hyvin? Mihin olen tyytyväinen ja piste.

Ei mitään mikä meni hyvin ja mitä olisi voinut parantaa, vaan mikä meni hyvin, mihin olen tyytyväinen ja mistä voin taputtaa itseäni olalle? Tästä eteenpäin sunnuntaisen kalenteriseisauksen yhteydessä kirjoitan menneen viikon kohdalle kolme asiaa, joista kiitän itseäni.

Viime viikolla ne olivat:

  1. Eteisremontin aloittaminen ja valmistuminen onnistuneesti uutta opetellen, jee osaan mm. laatoittaa nyt!
  2. Hyvä ja tasapainoin olo ja mieli treenien suhteen, vaikka remppaaminen oli niin raskasta, että viikkoon mahtui tasan yksi lenkki.
  3. Yllättävän kovaa rullannut sunnuntaiaamuinen seiska keskuspuistossa viikon päätteeksi.

Web

Jäin miettimään tätä positiivista suhtautumista itseensä ja omaan tekemiseen tarkastellessani rutiineja lasten kanssa. Pyrin aina koulupäivän jälkeen kysymään kaikilta kolmelta erikseen mikä päivässä oli hyvää. Aikuisilta se unohtuu usein. Sen sijaan meille tarjotaan erilaisia palkitsemismalleja, joihin liittyy saaminen. Diettaaja palkitsee itseään herkuttelupäivällä ja hyvästä treenistä voi palkita itseään uusilla varusteilla. Jos lapsia meinaa kasvattaa samalla mallilla niin lirissä ollaan. Me aikuiset hemmottelemme itsemme pilalle turhakkeilla, mutta olemme entistä tyytymättömämpiä kaikkeen. Elämäämme, toisiimme, valintoihimme, pursuaviin kaappeihin ja tursuaviin vyötärömakkaroihin. Henkinen hyvinvointi voi olla aika pienestä kiinni. Vaikkapa siitä, että osaa sanoa itselleen kiitos.

Yes i did it!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Kommentit