Tasapainoilua palautumisen pelikentällä ja huomioita hyötyliikunnasta

Taakse taittuu kolmas juoksun suhteen kehittävämpi/rankempi treeniviikko. Viikon aktiivisuus listattuna:

  • Ma: Matrix -testi ja työmatkapyöräilyt n. 10 km
  • Ti: Hölkkä 6 km, työmatkapyöräilyt n. 10 km
  • Ke: 1h treeniä fyssan kanssa, 9 km kiihtyvä, työmatkapyöräilyt n. 10 km
  • To: Lepo, ei edes työmatkapöyräilyä
  • Pe: 9 km kiihtyvä, työmatkapyöräilyt n. 10 km
  • La: Hyötypyöräilyt n. 30 km
  • Su 13,5 km rento

Lisäksi normaalia työtä, eli kuvausjärkkää, studiohommia, ravaamista ympäriinsä (eli ei todellakaan istumatyötä). Pitkiä päiviä, seisoskelua ja kävelyä.

Nopeasti viikkoa vilkaistessa tulee ehkä ajateltua, että ainakin hölkästä voisi luopua jos jalat tökkäävät… Kaikki liikkuminen ei ole kuitenkaan suorittamista pelkästään urheilusuorituksen vuoksi. Tekemiseen liittyy olennaisesti myös rentoutuminen ja harjoittelun psyykkinen puoli. Jotkut sanovat, että maratonista puolet juostaan pään sisällä, ja mielestäni se on allekirjoittamisen arvoinen pointti. En aio luopua hölkästä. Se nollaa kovemmat juoksuharjoitteet, lähinnä pään sisällä.

Huomioita hyötyliikunnasta ja palautumisesta

Jos et tee mitään muuta, kaikki hyötyliikunta tuntuu äärimmäisen kevyeltä, ei juuri miltään. Jos teet kuormittavampia harjoitteita, jotka vaativat palautumista, hyötyliikunta monimutkaistaa palautumista. Monimutkaistaa, ei välttämättä ”huononna” tai hidasta. Hyötyliikunnasta tulee kuitenkin liikuntaa, joka on huomioitava kokonaiskuormituksessa. Parhaimmillaan järkevästi suoritettu hyötyliikunta nopeuttaa palautumista ja huonoimmillaan johtaa helposti ja huomaamatta ylirasitustilaan.

Hyötyliikunta on liikuntaa. Oma peruskestävyyteni perustuu pitkälti hyötyliikuntaan. Tämä ei ole höpöä. Minulla ei ole ollut varsinaista peruskuntokautta tai peruskestävyyskautta vuosiin. Olen pyrkinyt siihen, että hyötyliikunnalla pystyn ylläpitämään sellaista liikunnallista pohjaa, joka mahdollistaa kunnon terävöittämisen vastaavassa ajassa kuin peruskuntokauden jälkeen. Hyötyliikunnan lisäksi tavoitteellinen harjoittelu on kausittaista tai selkeästi jonkin osa-alueen parantamiseen perustuvaa liikuntaa.

Liikuntatottumuksissani on luonnollista kausivaihtelua, mutta kausivaihtelu ei tarkoita esim. pyöräilystä luopumista talveksi. Helsinki tarjoaa tänä päivänä todella hyvät mahdollisuudet ympärivuotiseen pyöräilyyn. Varusteiksi ei tarvita mitään järkevää vuodenajan huomioon ottavaa kummempaa kerrospukeutumista. Kausivaihtelujen hyödyntäminen omassa liikuntapaletissa tekee liikkumisesta mielenkiintoista ja mielekästä.

… ja ravinnontarpeesta

Energiantarve on lisääntynyt huomattavasti. Voisin kiinnittää vielä paremmin huomiota ruokailuväleihin. Kasvisruokavaliolla proteiinin ja raudan saanti ”huolestuttaa” eniten. Ravitsemusfilosofiani perustuu tiedostavaan syömiseen. Yritän kuunnella omaa kehoani ja syödä funktionaalisesti. En käytä energiavalmisteita, enkä syö sokereita. Sekoitan jälkiruokiin ja välipaloihin puhdasta, maustamatonta proteiinijauhetta, mutta en usko, että sekään olisi tarpeellista jos söisin lihaa.

Mielestäni puhtaan ja terveellisen ruokavalion tulisi kantaa harjoittelun läpi, mikäli puhutaan siis kuntourheilusta. Pidemmissä liikuntasuorituksissa olen pyrkinyt opettamaan kehoani toimimaan hyvin ilman energiageelejä tms. lisäravinteita tai ainakaan puhtaita sokereita.

ironwoman-ruokailusta

Yllä muutamia otteita viikon ravinnoista. Kuviin eivät päässeet suoraan purkista kauhotut pavut, raejuustot ja muut sörsselit.

Ps. Yllä esitetyt havainnot ravitsemuksesta ovat omiani, eivätkä sellaisenaan perustu mihinkään suosituksiin tai ole ohjeita muille.

Ensi viikko näyttää kalenterissa huomattavan paljon samalta kuin mennytkin. Nautinnollisia kevätkelejä!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Kommentit