Liikkujan joululahjatoiveet top 10

Joulun kunniaksi valitsin parhaita poimintoja liikkuvan naisen lahjapakettiin. Panosta laatuun ja nipistä määrästä on ollut lahja- ja urheiluvälinemottoni jo vuosia. Omaan liikuntapalettiini kuuluvat peruslajien lisäksi tänä talvena erityisesti myös kehoa huoltavat ja vähemmän repivät lajit pilates ja jooga. Talvella on mukava kääriytyä lämpimiin ja mukaviin varusteisiin ja suojautua viimalta matkalla salille tai jumppaan. Suosi lempeitä, hoitavia ja kannustavia lahjoja, tässä omat suosikkini väreittän järjestettynä.

Aloitetaan nuden värisillä herkullisen värisillä lahjaideoilla, joista ensimmäinen Fit Bit Charge 2 vaaleanppunaisella nahkahihnalla on erinomainen esimerkki siitä, kuinka urheilukellot lähestyvät muotoilultaan yhä enemmän korumarkkinoita.

Fit Bit Charge 2 on aktiivisuusranneke, joka hurmaa arkiliikkujan ominaisuuksillaan ja kauniilla, sekä sirolla ulkomuodollaan. Laite ei ehkä ole se ykkösvaihtoehto himourheilijalle, mutta tarjoaa käyttäjälleen monia hyviä liikunnallista elämäntapaa tukevia ominaisuuksia. Fit Bit Charge 2 mittaa sykkeen ranteesta, mutta tarvitsee älypuhelimen GPS:n rinnalleen, jotta se voi piirtää reitit kartalle. Laite tunnistaa tietyt lajit automaattisesti ja antaa käyttäjänsä aktiivisuudesta ja levosta mielenkiintoista dataa hyvän käyttöliittymän omaavan mobiilisovelluksen kautta.

Itselläni Fit Bit Charge 2 on ollut testissä syksystä asti ja olen ällistynyt kellon ominaisuuksista sen hintaan nähden. Kello ohjaa positiivisesti kohti parempia valintoja arjessa ja auttaa erityisesti ymmärtämään myös levon tarpeen ja merkityksen, jota pääsee tarkastelemaan mm. unianalyysin avulla. Mikäli kello tarjoasi tarkempaa GPS -mittausta olisi tämä ehdottomasti ainoa valinta ranteeseeni, mutta mikäli tavoitteenasi on esim. kerätä askelia, eikä niinkään mitatat juoksu- tai pyöräilysuorituksia kellon- ja matkantarkasti on tämä todella oivallinen valinta ranteeseen. Eikä vähiten kauniin ja siron ulkomuotonsa puolesta.

Uudistunut Fit Bit Coah -palvelu antaa lisämotivaatiota liikuntaan virtuaalisen valmennuspalvelun kautta. 43,99 € vuodessa maksava valmennuspalvelu on sekin hauska lahjaidea jo vauhtiin pääseelle ja lisämotivaatiota kaipaavalle kuntoilijalle.

Niin ikään herkullisen värinen on Casallin 4 mm vahvuinen joogamatto, joka sopii harrastamiseen kotona tai salilla. Maton mukana tulee kantohihna ja ihanan värinen matto houkuttelee venyttelemään ja joogailemaan myös kotona.

Peak Performancen superkevyt ja lämmin untuvatakki sopii vaikka kuoritakin alle ja riittää lämmittämään sellaisenaankin, kunhan ei sada. Lyhyt ja kevyt untuvatakki sopii lahjaksi kaikille ulkoilijoille ja onpa se mukava pakata vaikka taukotakiksi pyörä- tai hiihtolenkillekin mukaan.

Mizu -juomapulloilla on suomalaiset juuret, sillä yritys on entisen lumilautailijan Jussi Oksasen perustama. Mizu-juomapullot ovat 100 % BPA-vapaita sekä täysin kierrätettäviä. Mikäli haluat siis antaa lahjaksi jotain ekologisesti kestävää, kaunista ja käytännöllistä Suomi 100 -hengessä valitse sininen Mizu juomapullo, johon on saatavilla myös urheilua varten suunniteltu korkki.

Yogitoes Skidless mattopyyhe on superkaunis ja sopii täydellisesti joogaan tai pilatekseen. Se on erinomainen valinta hikisiin harjoitteisiin kuten Hot Joogaan, mutta käy loistavasti myös kaikkeen liikuntaan, jossa tarvitset pitoa alustaan. Silikoninappuloiden ansiosta pyyhe pysyy hyvin paikoillaan matolla. Se suojaa omaa mattoa ja on hygieeninen lisä vuokramatoille. Tällaisen tarvitsisin juuri itsekin!

Supernatural W base korkeakauluksinen merinovillapaita. Anna lahjaksi laadukas villavaatte, joka ei kutita ja jonka käyttäaika on ympärivuotinen. Merinovilla on ehdottomasti se paras materiaali, jota suosin niin arki- kuin urheiluvaatteissakin. Korkeakauluksinen merinovillapaita suojaa kaulaa ja niskaa viimalta ja sopii niin juoksuun, pyöräilyyn kuin purjehdukseenkin. Tämä pusero puetaan aluspaidan päälle.

Hyvä reppu kannustaa arkiliikuntaan ja pitkän etsinnän jälkeen löysin tämän täydellisen, kevyen, vedenpitävän ja kaupunkikelpoisen Ortliebin Daypack City -repun. Toisin kuin monet muut vedenpitävät reput, tämä on itsessään todella kevyt ja siro yksilö. Erillinen pehmustettu tasku läppärille ja muutama muu lokero tekee repusta myös käytännöllisen arjessa. Mustan lisäksi sama malli on saatavilla kauniin viininpunaisena ja raikkaan sinisenä.

Ecoalfin valmistama pitkä ja lämmin Madison Down Coat on valmisettu kierrätetyistä kalaverkoista. Takki on ihana vetää päälle vaikka aamusalille lampsiessa. Takki on superkevyt, mutta muhkea ja säänkestävä, sillä takin täytteenä on vettä sietävä Primaloft ja untuvasekoite.

RUNNING SUCKS the evil out of my soul. Sarah Marie Design Studion printtipaidat sopivat kaikille juoksuun hurahtaneille ja myös niille, joiden suurimpana lenkkimotivaattorina toimii juoksuun kulutetun energian korvaaminen pizzalla.

Bonusvihjeinä seuraavat vielä nämä välkyt lahjaideat, jotka suojaavat niiden kantajaa pimeässä.

New Balance Reflective Light Packable Jacket on kevyt ja heijastava, vedeltä ja tuulelta suojaava juoksutakki. Erinomainen mukaan pakattava ja kauniisti istuva takki sopii aktiiviharrastajalle. Takin pintaa koristavat heijastinsäikeet, jotka tekevät kantajasta näkyvän 360 astetta ja 24/7.

Lumonite Navigator 3000 on valo, joka jatkaa polkujuoksijan, suunnistajan tai pyöräilijän päivää silloin, kun muut joutuvat palaamaan kotiin auringonvalon hiipuessa. Jos siis haluat antaa lahjaksi ihan konkreettisesti lisää harrastusaikaa metsässä ja poluilla viihtyvälle on tämä aivan varmasti yksi joulun arvostetuimpia lahjoja. Nainen, tällä lahjalla myös yllätät miehesi kovalla paketilla, jota hän ei osannut toivoakaan <3

New Balance Fresh Foam Boracay V3 on heijastava ja ainakin Etelä-Suomen talveen erinomaisesti sopiva juoksukenkä, joka on kaunis ja käytännöllinen myös vapaa-ajalla. Saatavana miehille ja naisille. Kengästä enemmän asiaa täällä.

Viimeiseksi, muttei vähäisemmäksi, anna lahjaksi hyvää oloa Helsingin Urheiluhieronnasta joulutarjoushintaan 2x45min urheiluhieronta 70 € (norm. 90 €) tai 2x45min vastaanottokäynti 80 € (norm. 100 €). Repäise lahjakortti kahtia ja saat tuplasti iloa, lahjakortin voi siis ostaa yhdelle tai kahdelle henkilölle tai ihan itselle!

 

Sokeriton glögi on ihana terveyspommi

Talvisin pidän erityisesti tunnelmoinnista, riisipuurosta ja glögistä. En kuitenkaan pidä siitä, että lähes kaikki kauppojen glögit ovat todellisia sokerilitkuja, joiden maku on niin makea, että sokerittomaan elämään tottuneelta tämä muuten niin ihana sesonkiin sopiva lämmin juoma uhkaa jäädä juomatta.

Onneksi glögiä on helppo keittää itse. Helpointa on tietenkin ostaa valmiiksi sokeroimaton (ja makeuttamaton) mustaherukka, mustikka- tai karpalomehu ja keitellä siihen glögimausteet kylkeen, mutta oikein mehevän ja ruokalahjaksi sopivan glögin keität (pakaste)marjoista. Meillä onneksi pakastin notkuu marjoja, ja lisäilen niitä päivittäin smoothieiden sekaan. Myös tytär hyödyntää niitä ahkerasti tuorepuuroissa.

Sokeritonta itse tehtyä glögiä varten tarvitset:

  • 2-3 pussia (a 200 g) pakastemarjoja (mustaherukka, punaherukka, mustikka ja karpalo sopivat tarkoituksiin)
  • puolikkaan luomu appelsiinin ja pari sitruunan viipaletta
  • Glögimausteita: kanelia, kardemummaa, inkivääriä, anista, rusinoita tai pussillisen glögimaustesekoitusta
  • hunajaa makeutukseen (maun mukaan)

Pese sitruuna ja appelsiini huolellisesti ja viipaloi hedelmät. Kaada marjat kattilaan ja lisää kattilaan vettä sen verran, että marjat peittyvät. Lisää kattilaan appelsiinin ja sitruunan viipaleet ja glögimausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen ainakin tunti tai kunnes marjat ovat hyvin pehmenneet. Kaada paksu marjamehu siivilän läpi ja purista marjoja siivilän reunoille, jotta saat kaiken mehun talteen. Voit kaataa siivilän läpi vielä hiukan lisää vettä, jotta saat kaikki mauta talteen. Kaada sakea marjamehu takaisin kattilaan ja lisää vettä sen verran kuin haluat. Voit tehdä mehusta tiivistemäistä tai laimentaa käyttövalmiiksi. Kiehauta uudelleen paremman säilyvyyden vuoksi ja lisää makeutusta tarvittaessa. Kaada lasipulloon tai pulloihin ja säilytä jääkaapissa.

Ihanaa joulun odotusta!

Asiaa kengistä & testissä heijastava Fresh Foam Boracay v3

Ennen varsinaista lenkkariarvostelua tai testiä kerrottakoon muutamia asioita minusta kenkien käyttäjänä. Huonejärjestystä muuttaessamme kotona tuli nimittäin kaivettua kaikki kaapit ja järjestettyä kenkärivit, ja huomattua, että hiljalleen omasta eteisestäni ovat kadonneet kaikki ns. katulenkkarit ja tilalle ovat tulleet ihan oikeat lenkkarit, jotka on suunniteltu juoksuun tai kävelyyn. En käytä arkisin (ja tuskin oikein muutenkaan) juurikaan muita kenkiä kuin lenkkareita. Töissä olen paljon jaloillani ja silloinkin, kun työhön liittyy paljon istumista tulee käveltyä ainakin kodin ja työpaikan tai työpaikkojen väliä.

Siivotessani hävitin viimeisen säkillisen kenkiä, joilla ei oikeastaan viitsi kävellä pidempää matkaa. Lukuisten juoksulenkkareiden ohella omistan enää seuraavat kengät: Dr Martensin perinteiset maiharit, Hunterin mustat pitkävartiset saappaat, yhdet pitkävartiset mustat nahkasaappaat korolla (näistä luopuminen on harkinnan alla), Vikingin lyhyet karvavuorelliset saappaat, Kavatin mustat villavuoriset nahkanilkkurit (todellisille pakkaskeleille, näihin minulla on myös villapohjalliset), Sorellin kumpparibootsit ja Minna Parikan pupuballerinat.

Aina sään (ja etiketin) salliessa jalassani nähdään lenkkarit, sillä niiden ainoana huonona puolena on säänkesto. Useimmat juoksuun tarkoitetut kengät kun on suunniteltu myös hengittämään. Lenkeillä vuotavat lenkkarit eivät haittaa, sillä jalat pysyvät kuivina Sealskinz -sukkien avulla, arkityyliin nämä sukat eivät ihan istu. Syyskeleille siis kaipailee paitsi kaupunkikelpoisia, myös hieman säänkestävämpiä lenkkareita ja tänä syksynä kyseisen paikan on onnistunut täyttämään New Balancelta testiin saamani Fresh Foam Boracay v3:set. Kesällä käytin todella ahkerasti kahta eri väristä paria Adidaksen Ultraboosteja, mutta ne vuotavat kuin seula näillä keleillä ja ovat saaneet jäädä odottamaan kuivempaa kautta.

Sitten itse kenkäpariin. Kenkiä ei ole tietenkään tarkoitettu vapaa-ajan kengiksi, vaan kyseessä on kyllä aivan täysverinen juoksulenkkaripari. Nyt vaan kävi niin, että samanaikaisesti New Balancelta saamani Vazee Pace v2 -lenkkarit ovat vieneet voiton lenkkikenkinä, siinä missä Boracayt eksyvät jalkaan lähes joka päivä arjen askareisiin suunnatessani. On kengillä toki tullut juostuakin, mutta enemmän satunnaisesti, sillä ne ikäänkuin unohtuvat jalkaan.

Näiden kahden kenkäparin suurin ero juoksutuntuman näkökulmasta johtunee pohjan muotoilusta ja materiaalista. Boracay:n pohja on muotoilultaan tasainen ja Fresh Foam -materiaali pehmentää askellusta tehokkaasti. Vaikka paksuksi tai liian pehmeäksi pohjaa ei voi haukkua, puuttuu tästä samanlainen tuntuma ja reagointi alustaan, kuin mitä esim. Pace tarjoilee. Innostun nimittäin joka kerran siitä, miten Pace tuntuu tavallaan vastaavan juoksijan pyyntöön vauhtia kasvattaessa.

Fresh Foam Boracay v3 on kiistatta kevyt – ja 4 mm dropin ansiosta minimalistisen tuntuinen, mutta kuitenkin hyvin tuettu kenkä. Jalat eivät väsy kovinkaan helposti juostessa tai pitkäksikään venähtäneen päivän aikana. Mielestäni kyseessä on pitkille matkoille ja rauhallisempaan tasaiseen tempoon sopiva lenkkari. Saumaton kenkä ei paina tai purista mistään, lesti on tosin kapea ja kenkä on huomattavasti kiertojäykempi kuin esim. niin ikään sukkamainen Ultraboost.

Kengästä on saatavilla eri värivaihtoehtoja, mutta kun minulle tarjottiin heijastavaa mallia tästä lenkkarista en tietenkään halunnut valita mitään muuta. Heijastavat kengät tuovat mukavan turvan sen suhteen, että tämä kulkija myös huomataan tuossa hämärässä, joka yllemme on laskeutunut. Salamalla otetusta kuvasta erottuvat hyvin kengät heijastavat yksityiskohdat ja kankaan kumimaiset kappaleet, jotka osaltaan napakoittavat kengän sukkamaista tuntumaa. Kengän päällinen on selkästi tiiviis – tämän huomaa siitä, että a) jalat eivät kastu kovinkaan helposti ja b) kenkä on huomattavan lämmin. Nämä ovat erinomaisia ominaisuuksia juoksukengälle meidän olosuhteissamme, mutta lämpimimmissä olosuhteissa jalka todennäköisesti hikoilisi runsaasti. Kengän kärki on vahvistettu sisä- ja ulkopuolelta.

Monet New Balancen kenkiin siirtyvät kaipaavat sisäänajokilometrejä napakkaan ja korkeaan kantakuppiin, mutta itselläni on sen verran monta kilometriä takana kyseisen kenkämerkin tossuilla, että totuin uuteen kenkäpariin varsin nopeasti. Muistellessani muutaman juoksukenkäparin taaksepäin tämä kenkä muistuttaa jollain tavalla myös Skechersin Go Run Ride -kenkää – Boracay v3 on samalla tapaa eleetön ja kevyt, mutta ei erityisen responsiivisen tuntuinen juoksukenkä.

Vazee Pace v2 ansaitsee vielä oman kirjoituksensa, mutta todennäköisesti huomennakin käy niin, että oman lenkkihetkeni koittaessa pojan treenien aikaan jalkaan jäävät nämä Boracay:t. Kengät ovat vain niin mukavat (tai pitäisikö sanoa huomaamattomat), ettei niitä muista vaihtaa toisiin kun kävely muuttuu juoksuksi. Ja sellaistahan se arki meillä usein onkin. Matalalentoa, joka sujuu hemmetin paljon paremmin kunnon jalkineet jalassa.

Voimaa viikkoon!

Noora

Stressaako?

Päivitettyäni puhelimen uuteen malliin ja käyttöjärjestelmään huomasin myös Garmin Connectin päivittyneen. Paitsi että käyttöliittymä ja ulkoasu olivat uudistuneet, löysin myös kaksi uutta ominaisuutta; Stressitason mittauksen ja automaattisen lajien tunnistuksen. Voi toki olla, että nämä ominaisuudet ovat olleet saatavilla jo aiemminkin, mutta uudistuneen käyttöliittymän myötä nämä ja moni muukin ominaisuus tuli entistä paremmin esille tuossa Garmin Connectin mobiilisovelluksessa.

Vaikka sykemittaus ranteesta on omaan käyttööni täysin riittävä, vaikuttaa näihin näkymiin kellon kireys, sen käyttö yms. Ymmärrän siis toki, että kellon ja apin antamat tiedot eivät ole mitään tähtitieteellisen tarkkaa dataa, mutta kellon mittaamat ja connectin graafeiksi piirtämät tiedot tukevat ehkä omia ajatuksiasi ja pysäyttävät tarvittaessa, tai vaihtoehtoisesti kannustavat liikkumaan lisää. Arkiaskeleiden seuraaminen kuuluu edelleen päivittäisiin rutiineihin ja askelten määrää tulee tarkisteltua silloin tällöin päivän mittaan kellotaulultakin.

Ohessa siis katsaus viime viikon stressitasoihin. Itse asiassa tästä samasta näkymästä löytyy myös tuo automaattinen lajien tunnistus: kirjaamaton liikunta, jonka kello tunnistaa tyypillisen käyttäytymisen perusteella minun tapauksessani kävelyksi tai pyöräilyksi.

Stressitasoista ja palleroista näkee myös sen, että varsinaista hikiliikuntaa on mahtunut viime viikkoon vähän. Vain kahden juoksulenkin verran. Yrittäjä-, uusperheessä viikot ovat hyvin erilaisia ja olen opetellut suhteuttamaan liikunnan määrän ja rasittavuuden arjen kuormittavuuteen. Koska viikonloppukin sujui koulutuksen ja tentin merkeissä, en ehtinyt varsinaisesti ladata akkuja tai nukkua pidempään yhtenäkään päivänä. Aamuisin tuli tehtyä lyhyt n 20 minuutin joogaharjoitus noiden kahden juoksulenkin lisäksi ja thats it.

  

  

Menneellä viikolla toteutuu myös ns. luonnollinen arjen aikaansaama vaihtelu liikunnan kuormittavuudessa. Tätä edeltäneeseen viikkoon mahtui nimittäin huomattavasti enemmän treeniä. Yksi kuntosaliharjoitus, 2 tunnin cyclocross-lenkki, 1,5 h mittainen hotjooga, 1 spinningtunti ja kaksi juoksulenkkiä.

Vaikka olen päässyt juoksunkin makuun pohkeen hiljalleen palauduttua, tuntuu keho tarvitsevan nyt erityisen paljon huoltoa. Kylmä kangistaa tai mitä se ikinä onkaan, mutta aamuissa vaihteleva jooga tai lenkki tuntuu tällä hetkellä juuri sopivasti kuormittavalta tai huoltavalta liikuntamäärältä.

Yksi käyttämistäni ”kotijoogapalveluista” on Yogobe, jolla alkoi tänään #varttipäivässä -kotijoogahaaste. Kannattaa ehdottomasti kurkata tuonne sivustolle ja ottaa käyttöön maksuttomat vartit oman harjoittelun tueksi.

Kohti stressitöntä joulua sitten vaan!

x.o. Noora

Äkkipysähdys

Viikko sitten lauantai-aamuna lähdin liikkeelle muiden vielä nukkuessa. Harvinaisen ajoissa lauantaiksi, sillä esikoinen oli saateltava vielä partioleirille vievään junaan klo ysiksi. Juoksu kulki, kuten se on kulkenut suurimman osan koko syksystä, hyvän tuntuisesti. Viikko oli ollut melko rasittava, ei tosin liiallisen liikunnan, vaan muiden kiireiden vuoksi, joten pyrin pitämään vauhdin maltillisena, siinä alle kutosen tuntumassa. Suuntasin tutuille reiteille, ensin kiertelin Hakaniemen lahden ja kiipesin sitten Töölönlahden mäelle, josta lähdin laskettelemaan kohti keskustaa.

Pian puusillan ylittämisen jälkeen juoksu kuitenkin tyssäsi kuin seinään. Pohkeessa tuntui viiltävää kipua. Pysähdyin hämmentyneenä. Olen kärsinyt aikuisena aktiiviliikkujana milloin mistäkin rasitusvammasta, mutta koskaan en ole loukannut itseäni juostessa yllättäen. En siis kuvitellut kyseessä olevan mitään muuta, kuin hetkellinen pohjekramppi, joka menisi pienellä ravistelulla ja kävelyllä ohi. Lähdin kävelemään, ei tullut mitään, jatkoin ontuen, pysähdyin ja mietin, että miten ehdin täältä pois. Miten me ehditään junaan ja pääsenkö omin avuin kotiin. Yritin kävellä ja hölkätä vielä ainakin kymmenen kertaa, ennenkuin uskoin, että ei tule onnistumaan. Soitin kotiin ja kerroin, että tässä nyt kestää. Ylös ja aamupalalle. Rimpuilin Alppipuiston kautta kotiin, kipu oli niin kovaa, että oksetti ja huimasi. Tiesin, että se siitä pohjekrampista. Nyt meni jotain rikki. Onneksi se ei ollut akillesjänne, nyt sentään oli kyseessä lihasrevähdys.

Kun ei pysty liikkumaan, huomaa nopeasti, kuinka suuri osa omaa elämäntapaa liikunta on. Edellinen viikko kului alkuun linkaten, sittemmin vain vähän ontuen. Aamuisin heräsin, kuin juoksemaan, mutten lähtenytkään.

Levoton olo oli purettava johonkin, joten otin aamuihini mukaan joogan. Koska säännöllisestä joogaharjoittelusta on aikaa, etsin videoita harjoittelun avuksi youtubesta ja törmäsin tällä hetkellä Zalandon joogakampanjakasvona toimivan Annie Clarken Mind Body Bowl -youtubetiliin. Annien johdolla olen sitten heräillyt viikon juoksuttomiin aamuihin. Zalandon joogasivuilta löytyvät Annien joogavideot on selostettu suomeksi, joten niiden seuraaminen on todella helppoa. Sivuilta löytyy 4 erilaista 20 minuutin pituista joogaharjoitusta, joiden kautta on helppo ottaa vaikka ihanaksi talviaamujen rutiiniksi oma joogahetki.

Eilen lähdimme lasten kanssa toiveikkaana retkelle kohti seurasaarta. Kolme pyöräilijää ja hölkkäävä äiti. Noh. Hölkkää kesti kolme kilometriä, ennenkuin se loppui. Samalla tavalla kuin seinään. Viikon lepo ei siis auttanut. Tänään rullailtiin taas esiin joogamatto, niin varmasti huomennakin.

Retki Seurasaareen suoritettiin kuitenkin loppuun. Reippailupisteet menevät kolmelle lapselle, jotka ajoivat mennen tullen pyörillä, kiersivät Seurasaaren rannat ja tietenkin söivät eväitä matkalla. Tiedä sitten kuinka fiksua oli nilkuttaa vielä 10 km varsinaisen juoksun tyssättyä, mutta kirpeä syysilma ja välillä pilkistellyt aurinko kyllä maistuivat meille! Onneksi olin pakannut evästaukoa varten mukaani kevytuntuvatakin.

Ihania syyslenkkejä kaikille pystyville! Ja kertokaahan, maistuuko kenellekään kotijooga?

Sealskinz – jalat kuivana lenkillä

Sataa kaatamalla, mutta sisäinen herätyskello kutsuu lenkille 6:30. Puen päälle normaalin syksyisen juoksusetin, koska ilma on niin lämmin, mutta painan päähän lippiksen ja vedän jalkaan vedenpitävät sukat. Olen jo vuosia sitten lakannut välittämästä (en kuitenkaan ihan aina valittamasta) sateesta, loskasta ja lumesta. En ole myöskään vuosiin omistanut ns. kausispesifisiä jalkineita juoksuun tai pyöräilyyn. Liikun sesongista toiseen sukkaa vaihtamalla. Vedenpitävä sukka pitää jalat kuivina Goretex-kalvon ansiosta sateella ja lämpiminä merinovuoren avulla pakkasella.

Löysin Sealskinz -tuotemerkin purjehduksen myötä, opin silloin kokeneemmilta, että purjehtiessa voi oikeastaan käyttää kahdenlaisia jalkineita; saappaita tai lenkkareita. Ja molempia näistä kannattaa käyttää kylmällä kelillä Goretex-sukan kanssa.

Pian ostin ensimmäiset omat pitkävartiset Sealskinz-sukat ja purjehduskauden päätyttyä, jatkoin sukkien käyttöä lenkeillä ja pyöräillessä. Samalla luovuin goretex-kenkien hankkimisesta.

Idea vedenpitävästä kengästä on periaatteessa hyvä, mutta käytännössä ne ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen melko kestämättömiksi ratkaisuiksi. Valikoima on suppea ja kallis kenkä vuotaa kuitenkin pian jostain. En ole koskaan kuluttanut yhtäkään Goretex-kenkää loppuun pohjastaan, ennenkuin se vuotaa saumasta. Kalliin kengän vaihtoväli ei houkuta. Vedenpitävän sukan yksi parhaita puolia on juuri hinta. On paljon helpompaa (sovittelu ja istuvuus omaan jalkaan) ja halvempaa vaihtaa sukkia kuin kenkiä. Lisäksi pitkä tai puolipitkä sukka suojaa nilkkaa ja säärtäkin, voi unohtaa erilaiset lämmittimet ja nilkan suojat.

Sittemmin Seaskinz -tuotteiden valikoima ja saatavuus on laajentunut huimasti. Sukkia on saatavilla lajispesifisesti ja eri paksuisina. Lisäksi hydrostop – silikonin omainen reunus sukan varren sisäpuolella, estää veden valumisen säärtä pitkin. Vaikka pitäisit sukkaa esim. trikoiden päällä (kuten allekirjoittanut aina), pitää reunus myös sukan mukavasti paikoillaan. Tarjolla on myös pipoja ja hanskoja, joista niistäkin itselläni on jo vuosien käyttökokemus alla.

Tällä hetkellä odotan syyslenkkejä piristämään tätä raidallista ihanuutta, jossa yksityiskohtana käännettävä varsi.

Lopuksi vielä kurkistus ensi kevään uutuuksiin. Karkkivärien lisäksi kevät tuo nimittäin tullessaan 33% tämän hetkistä ohuinta performance-sukkaa ohuemman juoksusukan, jonka vuori on valmistettu bambusta. Sukkia on saatavilla pinkkinä, neon keltaisena ja mustana, nilkka- sekä mid-pituisina.

Sealskinz -tuotteita on saatavilla hyvinvarustetuista ulkoilu-, retkeily-, ja urheiluliikkeistä. Lisäksi perusvalikoiman tuotteita saa nyt myös Motoneteista.

Läpi repaleisen lokakuun

Syksy kaatuu päälle vauhdilla, aurinko laskee seitsemältä. Meri on sysimusta, ilma on harmaa, sataa kolmatta päivää ja pää ei vielä ymmärrä mitä tapahtuu. Kroppa kylläkin. Aamulla ei jaksa, illalla ei jaksa ja siinä välissä huimaa ja väsyttää. Lokakuu – lapseni sanoin, ei ole ihmisen parasta aikaa.

Sen lisäksi, että askel laahaa, Lokakuu merkitsee myös purjehduskauden loppua, sitä että purjehtijan sydän käpertyy kuudeksi kuukaudeksi sykkyrälle, kun vene peitellään pressun alle. Se on pieni kuolema, jota on turha yrittää kuvailla niille, joiden sydän ja sielu eivät kuulu merelle.

Yhden loppu on toisen alku, sanotaan. On aika suunnata katseet syyslajeihin. Palata salille ja poluille, totutella pimeisiin aamuihin ja kylmiin sormiin.

Nautin autioista lenkkipoluista, suojaavista vaatekerroksista ja siitä tunteesta, että tiedän liikunnan kantavan tämänkin pimeän kauden yli. Opin taas millaista on yhdistää arki ja aikataulut liikunnan tarpeeseen. Futsitreenit, partio ja tanssi, hei muutkin harrastaa täällä! On aika olla aikataulukuningatar, supermon, joka selviää tästä sellaisena teräsnaisena, joka haluan olla.

Toivottavasti sinä piilotit sydämeesi sellaisia hetkiä, jotka kantavat talven yli. Haluan jakaa tässä omani. Näillä mennään, päin räntää ja pimeää.

x.o. Noora

Ihan tavallista arkea ja arkiliikuntaa

Koulu, työt ja kasvavat lapset asettavat erilaisia paineita kaikkien harrastamiselle. Lasten ollessa pieniä, minulta kysyttiin usein koska ehdin liikkua? Vastasin aamulla, ennen muiden heräämistä. Lapset ovat kasvaneet, mutta mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Suurin osa perusliikunnasta tulee tehtyä edelleen aamuisin. Silloin kun muut vielä nukkuvat.

Miksi lasten kasvaessa oma vapaa-aika ei sitten lisäännykään, vaikka VAPAUS tehdä erilaisia asioita kyllä lisääntyykin. Koska arki, koska aikataulut, koska kaikki haluavat harrastaa. Koska yhdessäkin halutaan viettää aikaa. Millainen on sitten meidän ihan tavallinen viikko? Tai miten tavallista elämä yrittäjäperheessä koskaan voikaan olla? Tämä viikko on esimerkiksi tällainen.

Maanantai

Olen itse töissä kaupallani klo 10-18, aamulla saattelen lapset matkaan ja tytön Eltsun kentälle koulun yleisurheilukisoihin. Kuljen matkat pyörällä. Ilta kuluu läksyjen parissa ja wilmaviestejä setviessä. Vastaan lenkille pyytelevälle ystävälle, etten kehtaa lähteä lasten ollessa hereillä. Ysin jälkeen en sitten jaksakaan enää.

Tiistai

Saatan lapset kouluun klo 8 ja juoksen noin kympin lenkin. Aikaa kuluu alle tunti. Työpäivä kuluu studiolla.

Tyttö tanssii klo 17-18, nuorimmalla on jalkapallotreenit klo 18-19, esikoisella partio samaan aikaan. On minun vuoroni hoitaa tyttöjen tanssiin saattelut ja välipalat ennen tuntia. Tunnin jälkeen palautan tytöt ja haen kuopuksen treeneistä, sekä esikoisen partiosta. Välimatkat ja porukkamäärä on sellainen, että on päätetty autoilla. Mikäli meille jää tytön kanssa aikaa odotella urheilukentällä on haaveissa vielä pikainen kuntopiiri, se jää haaveeksi, sillä huomaamme kurvanneemme väärälle kentälle…

Keskiviikko

Aamulla, lasten saattelu kouluun, aamupäiväksi studiolle ja vielä iltavuoroon kaupalle kolmesta kuuteen. Siihen väliin mahtuu muutama tapaaminen ja yleistä asioiden hoitoa, jotka yritän painaa yhdelle päivälle, jotta viikkoon mahtuisi muutama ihan oikea toimisto/studiopäiväkin. Kuopuksella treenit Munkassa seiskasta kasiin. Hypätään autoon (tarkistan, että kenttä on tällä kertaa oikea). Ehdin juosta tunnin treenien aikana, vähän laiskasti vetoja ja hakea juosten kuopuksen isälleen jättämät tavarat. Vaikka juoksen suurimman osan ajasta treenikenttää ympäri, saan kuunnella treenien lopuksi moralisointia siitä, kuinka ”olisihan se kiva, että vanhemmat olisivat paikalla jos vaikka sattuu jotain”.

Torstai

Meidän arkiviikon ainoa vapaailta. Ohjelmassa ihan tavallinen työ- ja koulupäivä. Useimmiten suuntaamme yhdessä ulos, mustikkamaalle tai keskuspuistoon. Lapset pyöräilevät. Pysähdytään puistossa, hölkkään mukana tai kävelen ripeästi. Jos matkalle osuu portaita tai jumppapaikka teen lyhyen treenin. Tällä viikolla tapasimme ASA:laisten kanssa töölössä, toivotamme porukkaan tervetulleeksi Annan, joka aloittaa uutena ASA:laisena Peesivapaa -blogin parissa. Jee! Yhdistän tapaamiseen juoksun/pyöräilyn töölön isolle leikkipaikalle, toiminnallisen jumpan lasten puistoillessa ja hölkän takaisin kotiin. Ajomies tulee kotiin rannasta illan jo pimettyä ja minä käyn läpi kirjan taittoa puolille öin.

Perjantai

Aikainen aamu, paitsi esikoisella, jolla koulu alkaa perjantaisin vasta 10:15. Lähden lasten kanssa samaa matkaa bussille ja hyppään junaan. Luvassa on sisustushommia  Vantaalla. Illalla tytöllä kaverisynttärit. Pojat ovat toivoneet siihen väliin leffailtaa kotona. Kaikkia taitaa jo hiukan uuvuttaa. Minuakin. En saa itsestäni irti edes kävelyä kaverisynttäreiden aikaan, vaan suuntaan ruokakauppaan ja käytän ajan mahdollisimman epärentouttavasti edes takas ajellen.

Viikonloppuun mennessä on kertynyt 65.000 askelta, lenkkien ja leikkien lomassa on tehdyt kuntopiirit ja kotijumpat. Olen pessyt kahdeksan koneellista pyykkiä, käynyt neljä kertaa kaupassa, tyhjentänyt tytön vaatekaapista pieneksi jääneet vaatteet ja viikannut kuution pyykkiä. Laiska töitään lukee, no nyt laiskottaa. Koko kroppa tuntuu väsyneeltä. Mielikin.

Lauantaina futista ja purjehdusta. Ajomies lähtee täysin tapojensa vastaisesti aamulla lenkille. Me muut jäämme kotiin. Päivä ei tunnu edes alkavan millään, kroppa on edelleen ihan uuvuksissa. Esikoisella on pelit onneksi tällä kertaa töölössä, ja nekin vasta iltapäivällä, joten aikaa olisi suunnata vaikka mustikkamaalle. Peleistä sitten suoraan rantaan ja viikon ainoat purjehdustreenit voivat alkaa. Lapset lähtevät rentoutumaan Lohjalle vanhempieni luo ja minä huuhdon viikon kiireet jo viilenevään itämereen.

Sunnuntaina kahdet synttärit ja sitten lapset palaavat toiseen kotiin. Perinteisesti päivään liittyy pitkä lenkki, jonka aikana seuraava työviikko, ja sen mukanaan tuomat kuviot selkenevät.

Viikkoon mahtuu kohtuullinen määrä liikuntaa sen kaoottisuudesta huolimatta. Liikunta on ainoa asia, joka pitää pääni kasassa puristuksessa, joten siitä en luovu, vaikka arki koululaisten kanssa ei helpotakaan aikataulupaineita. Entä se lapseton viikko kysyy sitten moni. Eikö silloin jää paljon aikaa harrastaa? Kyllä, toisinaan jää, mutta useimmiten siihen puristetaan tekemättömät työt ja näkymättömät ystävät, joten huomaan taas juoksevani aamuisin. Mutta ensi viikolla aion myös tehdä jotain sen kuntosaliharjoittelun suhteen!

Viikon varrelta kännykkään tarttui aika vähän kuvia. Lähinnä muistiinpanoja, reseptejä, esimerkkejä kirjan taitosta, muutama lenkkikuva ja ruokia. Ruudulle jääneistä ruokakuvista suosittelen kokeilemaan tuota vegaanista pestopastaa, joka meillä syötiin myös gluteenittomana ja viimeisen ruudun kanttarelli-linssikeittoa, joka pesee ravintoarvoillaan ja maullaan tämän ruokalajin perinteiset edustajat mennen tullen.

Huomasin tätä juttua kirjoittaessani, että Karoliina on kirjoittanut Candy on the run -blogissaan juuri omasta treeniviikostaan taaperon kanssa. Jutussa oli paljon hyviä kotitreenivinkkejä, joita itse en tee kovin suunnitelmallisesti, vaan roikun ja temppuilen valjaissa ja tangossa aina kun aikaa ja jaksamista löytyy.

Terveiset kirjoituslomalta -> tervetuloa syystreenit

Blogi on viettänyt hiljaiseloa minun kirjoittaessani. Kuulostaa omituiselta, mutta kesän aikana on puserrettu kasaan kirjallista ja kuvallista tuotantoa tänä syksynä ilmestyvään kirjaani. Lähes kaikki muu on saanut kyykätä kirjoitusprojektin edessä. Loppurutistuksen aikana jopa säännöllinen liikunta oli tauolla. Kirja liittyy työhöni, ja aiheen voi arvailla vaikka tästä Lauran kirjoituksesta. Sen sijaan, että palattaisiin kesäkuulumisiin, jotka ovat hiukan jo viilenneet, ihan koko kesän teeman mukaisesti otetaan kosketus tämän hetken tekemiseen.

Syyskuu ja elämä on palaamassa raiteilleen. Aamut ovat kuulaita ja vielä lämpimiä. Kilometrejä taittuu muiden nukkuessa, hiivin ulos ja juoksen mustikkamaan rantoja, pysähtyen aina hetkeksi ihailemaan merta. Kesään on mahtunut lähinnä epäsäännöllisiä lenkkejä, pyöräilyä ja kuntopiirejä hotelleissa, rannoilla, terassilla.. Ja satoja maileja merellä. Noh ehkä kuitenkin tuhansia.

Kuntosaliharjoittelu on ollut koko kesän tauolla. Irtisanoin jäsenyyteni Foreverilla kesäkuun loppuun, sillä aikaa säännölliselle kuntosaliharjoittelulle ei kesäloman ja purjehduskauden aikana jää. Töölön toimipiste ei palvele minua enää sijainniltaankaan, joten nyt on tullut aika etsiä uusi paikka talven voimailuille. Vakavasti harkinnassa on Fitness24/7, joka tarjoaisi toimipisteitä itselleni melko mukavien etäisyyksien päässä. Lisäksi (nimen mukaiset) laajat aukioloajat houkuttelevat.

Vaikka kroppa ja pää halajaa jo saliharjoittelun pariin on juoksu taas vienyt mennessään, eikä vähääkään haittaa se, että sain New Balancelta uudemmat versiot kovasti rakastamistani Vazee Pace -lenkkareista testiin. Hyvin leveä hymy levisi kasvoille, kun jalat sujahtivat näihin Vazee Pace v2 -kenkiin. Se miten kenkä istuu jalkaani on vaan aivan täydellistä. Uudet lenkkarit ovat aina myös hyvä muistutus siitä, että kenkiä todella pitäisi vaihdella ja päivittää aika ajoin. Syksyn saankin juosta sekä näillä uusilla lemppareillani (uskallan sanoa sen jo), että myös testiin saapuneilla Fresh Foam Boracay v3:lla. Boracay on Pace:n tapaan neutraali juoksukenkä, ja odotan kovasti, että pääsen myös testaamaan tätä itselleni uutta tuttavuutta.

Syksyn ulkoliikunnan teemana on minulla perinteisesti ollut pimeällä näkyminen ja erilaiset kammoamani heijastinliiviä paremmat ratkaisut näkyvyyshaasteen taklaamiseen. Aika hienoa siis, että tuo Fresh Foam Boracay v3 on saatavilla heijastavalla pinnalla! Heijastava malli kengästä on saatavilla Suomessa vain Intersportista, joten suunta kannattaa ottaa sinne, mikäli kenkää haluaa sovitella.

Sain valita New Balancelta testiin myös juoksuvaatteita, jotka sopivat tähänkin kauteen, mutta tulevat markkinoille vasta ensi kaudella. Sekä takissa, että trikoissa on heijastavat yksityiskohdat. Valitsin vaatteet muuten teknisten materiaalien ja värien perusteella. Paletti on aika harmoninen (tylsäkin ehkä jollekin), mutta halusin testiin myös sen värisiä ja näköisiä vaatteita, joita tiedän, että mielelläni puen päälleni.

Huh! Garmin Connect muuten tiesi kertoa, että tämän ja edellisen postin väliin mahtuu yli miljoona askelta. Mitäpä jos palataan asiaan taas vaikka 100.000 askeleen välein tai jopa useammin. Juuri nyt nautin siitä, kuinka työstressi tuntuu sulavan jokaisella juoksuaskeleella ja raikas syysilma kirkastaa ajatusta ja mieltä! Ja näistä kengistä. Kiitos New Balance Suomi! 

Kesälomalle kirmaaville lapsille lahjaksi liikunnan riemua!

”Ingen klocka ringer mer ingen skola snart man ser. Hej och mors goodbye gamla plugg.”

Pian suuntaan koulun kevätjuhlaan ja istun varmasti kyyneleet silmissä jumppasalissa tätä kesälaulua kuunnellen. Olemme taivaltaneet taas yhden kouluvuoden läpi. Ensi vuonna trioni astelee jo toiselle, kolmannelle ja neljännelle luokalle. Edessä on odotettu kesäloma, joka toivottavasti täyttyy lämpimistä päivistä, rennosta yhdessäolosta ja myös liikunnan riemusta!

Tänään lapset saavat myös aivan erityiset kesälomalahjat, saimme nimittäin Garminilta testiin Vivofit Jr. lasten aktiivisuusrannekkeet. Olemme harjoitelleet aktiivisuuden seurantaa Reima Go -sensoreilla ja olen ollut suorastaan yllättynyt siitä innostuksesta, jota lapset ovat osoittaneet aktiivisuuden seurantaan, erityisesti kun siihen liittyy mobiilisovellus ja peli. Reima Go -sensorin kanssa hiukan haasteelliseksi on kuitenkin koettu pampulan kiinnittäminen vaatteisiin. Lapset kun tykkäävät käyttää kovin erilaisia varusteita, ja vaikka myös Reima Go tarjoaa sensorille käsivarsinauhaa, sopii Vivofit jr. aktiivisuusrannekkeen kellomainen ulkonäkö paremmin näin isoille lapsille.


Vivofit jr. on lapsille suunniteltu aktiivisuusranneke, joka on kuin helppokäyttöinen ja kivan näköinen rannekemallinen kello, joka mittaa lisäksi askeleita ja unta sekä suosittelee päivittäistä 60 minuutin aktiivisuustavoitetta!

Vívofit jr. -rannekkeessa on miellyttävä, kestävä yksiosainen hihna, joka on saatavilla useilla erilaisilla kuvioinneilla. Minä valitsin tyttärelle kukkia ja molemmille pojille camodinoja. Ja näin kesän kynnyksellä, mitä tärkeintä rannekkeen kanssa voi myös uida.

vívofit jr. -aktiivisuusranneketta hallitaan yhteensopivassa sovelluksessa, johon voi lisätä useita lapsia. Itse latasin sovelluksen jo ennen lahjojen antamista ja paritin laitteet valmiiksi sovelluksen kanssa. Sovelluksen kautta voimme yhdessä tarkastella lasten päivittäistä aktiivisuutta. Lisäksi sovelluksessa voi määrittää lapsille tehtäviä, jotka näkyvät lapsen omassa rannekkeessa. Tehdyistä askareista tai vaikka ylimääräisestä liikuntahetkestä sovellus palkitsee lapsia virtuaalikolikoilla ja erilaisilla mobiiliseikkailuilla. Ylimääräisestä reippailusta voi palkita vaikka ruutuajalla 🙂

Aktiivisuusranneke toimii pattereilla, toisin kuin aikuisille suunnatut aktiivisuusrannekkeet laite ei siis vaadi latailuja ja valmistaja kertoo pariston keston olevan 1 vuoden luokkaa. Pariston voi vaihtaa itse.

Vivofit jr. aktiivisuusrannekkeen suositushinta on 89 euroa. Mielestäni se on myös sopivan hintainen lahja esim. kummilapselle tai kimpassa ostettuna kenelle tahansa reippaalle tenavalle!


Mukavien pakettien kanssa suuntaan nyt tämän lukuvuoden osalta viimeistä kertaa koululle. Kiitos reippaasta lukuvuodesta ihanat lapset!
”Klockan ringer bara ut vårterminen är nu slut inte gör det oss ett dug.”

Mitä mieltä te olette lasten aktiivisuusrannekkeista ja niiden tarpeellisuudesta?