Vaikka talvi sieltä loppujen lopuksi tulikin oikein toden teolla niin kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa kovaa vauhtia. Kevätauringon kohta pilkahtaessa ja lumien sulaessa pääsemme kohta nauttimaan vuoden parhaimmista juoksukeleistä. Nyt siis viimeistään on omat pronaatiot ja supinaatiot selvitetty, eikö? Kuten jo viime artikkelissani lupailin niin avataan tässä tekstissä hieman yleisimpiä urheiluvammoja, niiden syntyjä ja mitä näille voimme tehdä ja miten niiltä voisimme mahdollisesti välttyä. Mikäli et kuitenkaan ole vielä ottanut selvää omista kintuistasi ja niiden vaikutuksista koko kehomme hyvinvointiin niin nyt viimeistään sillä seuraavasta tekstistä voit löytää sellaisia mahdollisia vaivoja ja kiputiloja mitkä saatat hyvinkin tunnistaa tutuiksi. Jotta voit tehdä kaikkesi välttyäksesi niiltä, kipin kapin ottamaan askelluksestasi selvää.
Urheiluvammat voidaan jakaa yleisesti ottaen useallakin eri tavalla. Useimmiten ne kuitenkin jaetaan äkillisiin, loukkaantumisen kautta syntyneisiin tapaturmiin ja niin sanottuihin rasitusvammoihin. Lisäksi on olemassa paljon tekijöitä, jotka edesauttavat vamman oireiden ilmaantumista, vaikka selvää tekijää ei itse urheiluharjoituksesta sille löydetäkään. Äkillisistä urheiluvammoista tyypillisimpiä ovat lihas- ja jännevammat, nivel- ja nivelsidevammat sekä luunmurtumat. Koska esim. kilpaurheilussa suoritukset tapahtuvat maksimaalista nopeutta ja voimaa käyttäen, voivat vammat olla erityisenkin voimakkaita. Tekniikkavirheet, huono valmistautuminen tai huonot olosuhteet voivat aiheuttaa erinäisiä vammoja. Oma kokemus on, että yleisimpiä vamman paikkoja ovat polvet ja olkapäät. Lisäksi paljon esiintyy nilkan nyrjähdyksiä ja lihasrevähtymiä. Nämä ovat ehkä niitä yleisimpiä, mutta toki vammoja syntyy myös muualle kehon osiin ja yleisesti juuri äkillisesti tai sitten tekniikka ei ole kunnossa. Itse käytän paljon esimerkkinä, että teki ihminen sitten mitä tahansa niin tekniikka on kaiken lähtökohta. Lisäksi varusteilla ja ympäristöllä (olosuhteilla) on myöskin erittäin merkittävä osuus vammojen välttämisessä.
Mutta, muutama lisäsana edellisistä. Lihasrevähtymä on urheilijoilla hyvin tyypillinen vamma. Syynä voi olla lihaksen venytyksen aikainen maksimaalinen lihassupistus tai koordinoimaton liike. Lihasrevähtymät jaetaan yleisesti kolmeen ns. asteeseen. I asteen lihasrepeämässä on vain osa lihaksen pinnallisista säikeistä revennyt ja verenvuoto on todella vähäistä. II asteen lihasrepeämässä repeämä on lihaksen pinnassa tai syvällä, ja useita säiekimppuja on revennyt. Verenvuoto on tällöin kohtalaista, ja repeämä aiheuttaa jonkin verran toiminnanvajausta. III asteen lihasrepeämä vaatii jo leikkaushoitoa. Tällöin lihas tai osa siitä on täydellisesti poikki, verenvuoto on laajaa ja repeämä aiheuttaa suurta toiminnanvajausta. Lihasrepeämien ensiapu on äärimmäisen yksinkertainen: Kylmä-Koho-Kompressio. Kaikille varmasti hyvin tuttu toteuttaa. Niin revähtymille kuin rasitusvammoillekin hyvin altistavia tekijöitä ovat liikkumisen määrän äkillinen lisääntyminen, virheellinen tekniikka, yksipuolinen harjoittelu, lihasepätasapaino (heikot, kireät lihakset) ja huonot harjoitusolosuhteet.
Mainittakoon tähän alkuun ennen polvi- ja olkapäävammoja pari pienempää vammaa. Itseänikin koko pienen ikäni vaivannut penikkatauti on hyvinkin inhottava säären etuosan vamma. Se on lihasaitio-oireyhtymä lihaskiinnitysten ja kudosten tulehdus sääriluussa. Tässäkin helppo hoitomuoto – lepo. Itselläni auttoivat Footbalance-pohjalliset. Nilkan nyrjähdykset ovat lisäksi todella yleisiä ja erityisesti pallopeleissä. Toistuvat nyrjähdykset voivat venyttää nilkkaa tukevia nivelsiteitä, jolloin nilkasta tulee löysä. Hoitona nilkankin kiputiloissa 3 K:ta eli Kylmä-Koho-Kompressio. Kun kipu hellittää tasapainolaudalla leikkiminen on äärimmäisen hyvä kuntoutusmuoto.
Polvivammoja onkin sitten paljon erilaisia. Niistä yleisimmät ovat ehkä juoksijan polvi, hölkkääjän polvi, hyppääjän polvi ja osgood schlatter, jota esiintyy ylivoimaisesti eniten aktiivisesti liikkuvilla kasvuikäisillä nuorilla. Rasituskipu esiintyy säären yläosassa tai polven edessä. Lepo auttaa hyvin pitkälle tässäkin tapauksessa. Hyvin samantyyppinen vamma on hyppääjän polvi. Sekin esiintyy polven etuosassa ja tavallisesti juuri paljon hyppyjä vaativissa lajeissa. Hoitona lepo, tulehduskipulääkkeet, kylmä ja venyttely. Juoksijan polvessa kipu puolestaan esiintyy polven ulkosyrjällä ja sitä esiintyy eniten, yllätys yllätys, juoksijoilla, johon paras hoitomuoto ovat reiden ulkosivujen ja pakaroiden venytykset. Oireita aiheuttavat ylirasittuneet lihakset, ärtynyt reiden ulkopinnalla sääriluun ja lonkan välillä kulkeva IT-jänne tai jokin polven alueen tulehtunut limapussi. Juoksijan polvi esiintyy yleisesti silloin, kun harjoittelua on lisätty äkillisesti. Hölkkääjän polven kiputila on sitten polven sisäsyrjällä ja siihen paras hoitomuoto on reisilihasten vahvistaminen. Äkillisistä polvivammoista mainittakoon eturistiside ja sisemmän sivusiteen vammat, joihin paras hoito on leikkaus sillä kroonistuessaan polvinivelestä saattaa tulla väljä. Nivelkierukan repeäminen on myös tyypillinen urheiluvamma, jossa oireina ovat polven ajoittainen pettäminen, kipeytyminen, lukkoon jääminen ja turvotus.
Kuten aina vammojen tutkimisessa, mutta jaksan väittää että erityisesti monimutkaisten polvi- ja olkanivelten tutkimukset tulee tehdä erittäin huolellisesti ja siihen erikoistuvalla lääkärillä jos mahdollista sillä jos niitä ei hoida oikein ja huolella vammat uusiutuvat ja niistä voi helpostikin muodostua elinikäisiä ongelmia. Yleisimmin polvivammojen syy löytyy juuri artikkeleissa vahvasti esillä olevista jalkojen virheasennoista ja sitä kautta väärästä tekniikasta lajista riippumatta. Siihen päälle vielä huonot varusteet ja olosuhteetkin voisivat olla paremmat niin siitäkös kehomme kiittää ja kumartaa.
Olkapäävammoista lyhyesti seuraavaa. Olkaniveltä liikuttavat useat eri lihakset, joista mitkä tahansa voivat venähtää tai revetä ja niitä voi esiintyä niin urheilijoilla kuin tavallisillakin ei niin liikkuvilla ihmisillä. Yleisimpiä olkapäävammoja ovat kiertäjäkalvosimen repeämä, olkapään sijoiltaanmeno, nivelsidevamma ja jäätynyt olka. Kiertäjäkalvosin on neljän jänteen kokonaisuus, jonka tehtävänä on liikuttaa ja tukevoittaa olkaniveltä. Kiertäjäkalvosimen repeämässä yksi tai useampi näistä jänteistä saattaa vaurioitua. Olkapään sijoiltaanmenossa olkanivel voi mennä osittain tai kokonaan sijoiltaan. Yleisimmin nivel ”tipahtaa” eteen ja alas, jolloin yleensä samalla rikkoutuu nivelkapseli ja rustorengas kuten allekirjoittaneella kuka on ollut kaksi kertaa olkapääleikkauksessa. Mutta ei siitä sen enempää. Nivelsidevamma on ns. helpoin olkapään vamma, johon riittää usein fysioterapeutin ja omatoiminen kuntoutus. Jäätyneessä olassa kipu voi olla sietämätön ja olkanivel helposti jäykistyy. Lepo ja kipulääkitys ovat hoitona ensimmäisenä, mutta pitkään jatkuessa vamma vaatii leikkaushoitoa. Olkapäänalueesta tulee muistaa pitää huolta. Hartiaseudun lihaskunto ja olkanivelen liikkuvuus ovat tärkeitä asioita. Lisäksi työergonomia on helposti unohtuva seikka sillä juuri olkanivelen vammat voivat muodostua vaikka ei urheilua ja liikuntaa harrastaisikaan
Miten sitten voimme välttyä näiltä kaikelta vai voimmeko? Ainakin voimme kaikkemme sen eteen tehdä. Ehkä helpointa miten ihminen voi ennaltaehkäistä vammoja ovat huolellinen valmistautuminen suoritukseen (alkuveryttely ja –venyttely, lepo, ravitsemus…), oikeat varusteet, olosuhteiden huomiointi (kylmä, liukkaus, lumi, jää, vesi, pimeys…) ja tietenkin tekniikan hiominen oikeanlaiseksi laji huomioon ottaen. Mikäli vamma syntyy niin heti ja välitön oikeanlainen hoito vamma huomioiden esim. Kylmä-Koho-Kompressio, lääkäri, lepo, äärimmäisissä tapauksissa jopa välitön leikkaus. Näin vammasta parantuminen nopeutuu ja suoritukseen takaisinpääsy aikaistuu, kun muistaa myös huoltaa itseään. Joten nyt viimeistään kyseiset seikat kuntoon, jotta vältytään edellä mainitsemista vammoista ja ei muuta kuin liikkumaan.
Juha
Lähteet ja kuvat: terveurheilija.fi, footbalance.fi, juoksija-lehti.fi, mobilat.fi, paulsethpt.com/wp-content/uploads/2011/06/knee-pain.jpg