Menestystä ja aikaisia herätyksiä / Success and early wake-up calls

Matkustin eilen HekiSensein seurassa Etelä-Suomen lumimyrskystä Tampereelle SM-hallikisoihin testaamaan talven kisaterää. Odotukset kisalle olivat etukäteen varsin matalat, kun aikaisemmassa kirjoituksessani esiin nostamani vaivat vaikeuttivat harjoittelua alkuvuodesta. Isoin kysymysmerkki oli miten kestäisin kovavauhtista juoksua kisan kirivaiheessa. Ennen kisaa en oikeastaan pystynyt laittamaan itselleni minkäänlaisia tavoitteita. Lähdin vain nautiskelemaan kisafiiliksesta ja sen sen mukanaan tuomasta adrenaliiniryöpystä.

Jo verryttelyvaiheessa huomasin, että jalat tuntuivat poikkeuksellinen avoinaisilta viimeisten viikkojen tuntemuksiin verrattuna ja sain hieman lisää luottoa mahdollisuuksiini. Kisa lähti liikkeelle minulle aika sopivaa noin 8:30 loppuaikaan tähtäävää vauhtia, joka tuntui tosi helpolta. Noin 1900 m juoksun jälkeen Jarkko Hamberg lähti vetämään paljon kovempaa kuin siihen asti kärjessä ollut Jarkko Järvenpää. Jarkko H:n lähdettyä vain minä ja Aki Nummela pystyimme seuraamaan. Vaikka vauhti kiihtyi yli 2:50-kilometrivauhdista noin 2:35-vauhtiin pysyin silti helposti mukana ja uskoin aivan viimeiselle kierrokselle asti voittavani koko kisan. Viimeisen kierroksen aikana yritettyäni pari kertaa nousta Jarkon rinnalle ja ohi huomasin, että en pystykkään vaihtamaan rytmiä. Maalissa olin kolmantena ajalla 8:19,78 joka on ylivoimaisesti paras Suomessa juoksemani hallikolmonen. Sain myös ensimmäisen aikuisten SM-mitalini jollakin muulla matkalla kuin 3000 m esteissä. Ennakko-odotuksiin nähden kisa oli tosi hyvä. Viime vuonna juoksin vastaavan kaltaisessa tilanteessa hyytyvästi tuloksia 8:30 ja 8:50 väliin ja nyt kiihtyvästi alle 8:20. Selkeä tasonnosto on seurausta hyvin onnistuneesta syysharjoittelusta. Hyvältä näyttää kesää ja EM-kisoja ajatellen!

Jassoo… Son sillä lailla, jotta englanninkielinen käännös jää nyt lentokoneessa kirjoitettavaksi. Kello on tällä hetkellä 5:11 ja lento lähtee 29 minuutin päästä. Kisan jälkeisten laukkujen pakkaamisten, ennen kisaa tankkaamani kotitekoisen herkkupitsan jämien nauttimisen ja muikeiden kahden tunnin yöunien jälkeen on aika suunnata Portugalin lämpöön treenaamaan. Leirin suunnitelmista kirjoittelen tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani. Täytyy sanoa, että yhtään ei harmita lähteä, kun ajattelen harjoittelun kannalta. Postin kuva ennen eilistä iltaverryttelyäni kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lisätään vielä herkuttelumielessä kuva todellisista fiiliksen kohottajista. Päivää ennen kisaa kävin noutamassa upouudet Adidas Cadence -piikkarit. Voiko tuon näköisillä klopoilla edes juosta huonosti?

 Adidas_cadence_spikes_1

Yesterday I travelled to Tampere with HekiSensei in order to compete in the indoor nationals. I did not have any specific goals for the race because of all the small troubles I had during January. I just wanted to go out there and enjoy the adrenaline rush competing gives me. Biggest question mark for me was that how I could answer to the guys during the final third of the race.

In the warm-up phase I noticed that my legs felt quite well compared to the feelings I have had during the past weeks. This feeling gave a little bit more trust about my capabilities. The race started out pretty slowly at about 8:30 pace, which was good for me. After about 1900 m into the race Jarkko Hamberg took the lead and accelerated quite a bit. The pace changed rapidly from over 2:50 / km to 2:35. Even after the pace change I felt quite comfortable. All the way until the final lap of the race I was pretty sure that I was going to win the race. After trying to get past Jarkko a couple of times I realized that I do not have any faster gears in my legs. In the end I just concentrated in trying to maintain my running form and make sure that nobody could surprise me from behind. I ended up finishing third with a time of 8:19,78. The time is by far the best for me in an indoor race in Finland. This was also the first time I finished in a podium position in any other event than steeplechase so there was lot to be happy about. Last year at this time of the year I was running times of 8:30 – 8:50 and now I ran under 8:20 with a rather strong finish. Good fall training season is paying off and everything looks to be on schedule thinking about next summer’s European Championships.

Actually I am writing this in an airplane heading to Lisbon. In my next blog update I will write more about my training in Portugal. Thinking about training, Finland is just not the place to be at this time of the year. The picture before my evening shake-out run speaks for itself. To conclude this text I just have to add a photo of my brand new Adidas Cadence spikes. Is it even possible to run poorly with these?

1 comment

Kommentoi

Kommentit