Leirin toisen treenijakson koonti / Summary of the second training period in Flagstaff

Treenit jatkuivat toisella treenijaksolla yllättävän samanlaisin tuntemuksin kuin ensimmäisellä 10-päiväiselläkin. Odottelin, että sopeutumisen myötä vauhdit lähtisivät taas pikku hiljaa paranemaan ja sykkeet laskemaan, toisin kuitenkin kävi. Jälkeenpäin analysoituna on helppoa huomata, että leposykkeet ja muut harjoittelun mittarit ovat olleet samalla tasolla oikeastaan siitä asti, kun sain matkarasituksen pois kehostani. Ilmeisesti edellinen kolmen viikon kova treenijakso Portugalissa oli niin raskas, että yhdessä Euroopan sisällä seikkailun ja jenkkeihin reissaamisen kanssa se kuormitti hieman enemmän kuin ajattelin.

Perjantain kisan alla tein viimeistelytreeninä 3 * 1000 m ja muutaman nelisatasen. Tonnit juoksin kisavauhdilla ja nelisataset noin 60 sekuntiin. Vaikka vauhdit tuntuivat helpoilta, hapot nousivat vedoissa korkealle. Viimeisen tonnin jälkeen Meles meles oli kerännyt vereensä 9,9 mmol/l laktaattia. Arvo kertoo, että viiden yhtämittaisen kilometrin juokseminen, jos happo kolmen tauotetun tonnin jälkeen on tuollainen, pitäisi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. En kuitenkaan ole luonteeltani liikaa arvoihin tuijottelija, ainakaan etukäteen. Päätin, että päivä oli vain huono ja kunhan pääsen kilometrin verran alemmas niin homma toimii ihan eri tavalla. No, niin kuin edellisestä tekstistäni käy ilmi niin seinäänhän minä sitten ajoin. Väliajat (1 km 2:47, 2 km 5:38 ja 3 km 8:30) olivat ihan kisasuunnitelmani mukaisia, mutta ei liene vaikea arvata, että hapot ovat kolmosen väliajan kohdalla huidelleet jossakin kympin tienoilla. Niin joo ja kävihän siinä niinkin, että sain viimeistelytreenistäni yhden päivän vähemmän palautumisaikaa kuin alun perin ajattelin. Kisa nimittäin siirrettiin tiistai-iltana lauantailta perjantaille

Jotakin positiivista kisa kuitenkin sai elimistössäni aikaan, kun treenit ovat tämän viikon aikana kulkeneet ihan eri tavalla ja myös leposykkeet ovat laskeneet merkittävästi. Käppyröitä tutkiessa ja arvoja tulkittaessa suunta kääntyi selkeästi kohti parempaa ja palautuneempaa heti toisena päivänä kisan jälkeen ja sehän sopii meikäläiselle ennen ensi viikon estekisaa. Ehdin jo hieman huolestua, että toivottavasti arvot eivät käänny toiseen suuntaan.  Ehkä se oli se itsensä voittaminen, kun otin kolmosen jälkeen eteen tulleen seinän kantoon ja raahasin sen maaliin asti, joka aiheutti positiivisen reaktion. Enää ei ole seinää radalla ja voin luottavasin mielin valmistautua tuleviin koitoksiin.

Kilsoja keräilin jakson aikana noin 20 kappaletta päivää kohden ja tehotreenit pysyivät pääpiirteittäin samoina kuin ensimmäisellä jaksolla. Edelleenkin ohjelmassa olivat pitkät mäet (tällä kertaa onnistuneesti) ja 12 km reipas lenkki. Jakson täydensivät kisavalmistautuminen ja itse koitos.

The feelings I had during the second training period were not that much better compared to the first period. This was a surprise for me, since I waited that I would start to feel a lot better after adapting to the altitude. The three week training camp in Portugal, the crisscross travelling in Europe, and flying over to Flagstaff were so strenuous that I needed closer to a month for total recovery.

Before the race on Friday, I did a final tune-up workout including 3 * 1000 m and some 400 meter reps on the track. I tried to maintain my 5 k race pace on the 1 k’s and run even 60’s for the 400’s. Although the training paces did not feel too bad, the lactate started to cumulate pretty quickly. After the final 1 k, the lactate value in my blood was already 9,9 mmol/l. Thinking that I only ran three 1 k’s and had a good recovery between the reps should tell me that running a 5000 m race without recoveries is going to be hard, if not possible, if I want to maintain the same pace. I have never been into analyzing that kind of things beforehand. I decided that I am going to be ready to go on the race day. An advantage for me was also that the race was held at Phoenix that is located about 1500 m lower than Flagstaff. Well, as you already know, I hit the wall pretty hard. My splits (1 km 2:47, 2 km 5:38, and 3 k 8:30) were what I planned before the race, but when comparing my splits to my workout, the amount of lactic acid in my blood was probably somewhere at the 10 mmol/l range after the 3 k split. Ohh, and one more thing that I forgot to tell you about, the race was rescheduled after my tune-up workout. The race day was changed from Saturday to Friday, which gave me one less day to recover from the workout. So the race was a good mental workout as well. Everything can happen and you just have to be ready for it.

Although the race was what it was, it changed something in my body. After the race my workouts have all felt really good and my rest heart rates have been significantly lower than during the past couple of weeks. It seems that I only needed two days to recover from the race and a closer analysis of the heart rate charts tells me that the overall recovery status is getting closer to what it was during the Portugal training camp, the best situation I have had during this training year. Maybe it was the feeling of winning myself on the track that made the changes possible. After the three kilometer mark I lifted ”the wall” and carried it all the way to the finish. Now there is no wall for me anymore. Next week’s steeplechase race will be all about enjoying that I can do what I do the best. No more predetermined goals that are based on how fast I want to run.

During the period I ran about 20 kilometers per day. In addition to the race and the tune-up workout the period included familiar workouts from the first training period, long hill reps and a 12 km tempo run.

Kommentoi

Kommentit