JarnoASAn testissä New Balance MT10v2

Kevään New Balance -sarjasta ensimmäisenä arvosteluun pääsevät maastokäyttöön suunnitellut Minimus MT10v2:t. Minimus-sarja on laajentunut alkuperäisestä, puhtaan minimalistisesta linjasta laajemmaksi natural running -mallistoksi. Minimuksia on sekä katu- että maastokäyttöön, MT-etuliitteellä varustetut ovat ne poluille suunnatut. Aiemmin olemme testanneet MT1010v2:t, malliston toiseksi vaimennetuimmat maasturit. 10:n ja 1010:nväliin mahtuu itse asiassa vielä MT110v2.

Piakkoin julkaisemme myös arvostelun Minimus  MR00v2:sta, todella kevyistä katukengistä.

Ensivaikutelmat

Olen aiemminkin juossut sekä Minimuksilla että muilla New Balancen kengillä. Lähtökohtaisesti ne ovat istuneet jalkaani hyvin ja koot ovat olleet johdonmukaisia. Minulle on sopinut kaikissa sama koko, US 8,5. Niin myös mt10:ssä. 1010:stä kirjoitin, että se tuntui kevyelle, matalalle ja joka suuntaan taipuvalle, mutta nämä määreet saivat kokonaan uuden merkityksen pikkuveljen kohdalla. MT10v2 painaa vain 175 grammaa, on äärimmäisen matalapohjainen (kantapää 15 mm:n ja päkiä 11 mm:n korkeudella) sekä taipuisuutta riittää lähestulkoon taskuun mahdutettavaksi. Koska olen kuitenkin tykästynyt entistä enemmän kevyempiin ja löysempiin kenkiin, etenkin maastossa, suuntasin metsään luottavaisin mielin. En joutunut pettymään.

new balance minimus mt10v2 a

Pohja

Minimuksen pohjan kuviointi on maastokengäksi varsin maltillista, ilmeisesti pohjan Vibram-kumiseoksen pitäisi olla päävastuussa pidosta. Tämä tarkoittaa, ettei kenkää ole suunniteltu märän pehmeille alustoille vaan hieman kovemmille poluille. Kuivilla poluilla pito on loistava, kosteillakin pinnoilla kenkään pystyy luottamaan mukavasti, mutta märillä pinnoilla on syytä olla varsin varovainen vähänkin liukkautta enteilevillä paikoilla. Märät kivet tai kalliot menevät vielä ylämäkeen (luonnollisesti), mutta sivu- ja alamäissä menoa pitää jarrutella. Suurimman haasteen tarjoavat märät puupinnat, joissa olen useampaan otteeseen saanut lipsumisen ansiosta testata jalkojeni venymiskykyä.

new balance minimus mt10v2 c

Lukuun ottamatta märkien pintojen pito-ongelmaa mt10v2 toimii pohjan puolesta juuri halutun ketterästi. Lukijoille on jo ehkä aiheuttanut kyllästymistä kommenttini matalan ja löysän pohjan loistavasta tuntumasta, mutta niin se vain on. Minimus täyttää tämän vaatimuksen enemmän kuin hyvin. Pohja on yksi matalimpia käyttämistäni, jossa lisäkorkeutta tuo jopa yllä todetun kaltainen, matala maastokuviointi.

Kengällä aistii hyvin epätasaisuudet ja reagointi alustan muutokseen sekä ponnistaminen toimivat loistavasti. Toki on käyttäjästä kiinni, pystyykö hän reagoimaan epätasaisuuksiin oikealla tavalla.

Näin löysä pohja voi nimittäin olla myös haaste, sanan ei-ryöstöviljellyssä merkityksessä. Ylimääräistä vaimennusta ei ole vaan käyttäjän on tarkoitus saamiensa aistihavaintojen ansiosta juosta tehokkaalla askelluksella, jossa keho toimii vaimentimena. Juoksijasta riippuen väsymys voi kuitenkin iskeä enemmin tai myöhemmin, jolloin askel ei enää ole niin tehokas. Siinä vaiheessa mt10v2 antaa muistutuksen olemassaolostaan: huono askel johtaa tärähdykseen, joka on kovempi kuin isommissa kengissä.

new balance minimus mt10v2 b

Yllä oleva huomio ei kuitenkaan ole minkäänlainen haitta kengässä, se on sen ominaisuus. Ilman keveyttä, löysyyttä ja matalapohjaisuutta Minimus ei tarjoaisi niin loistavaa tunnetta kuin se nyt tarjoaa. Muutosta, tai pikemminkin materiaalien kehittymistä toivoisin kuitenkin siihen, että pohja tarjoaisi jonkinlaisen rockplaten (suojalevyn) tai pehmennyksen teräviä kiviä ja kantoja kohtaan. Vaikka jalat olisivat kuinka freeseinä, pohjan läpi tuntuvat kaikki hiemankin terävämmät kivet, kannot tai vaikkapa jäiset reunat. Tähän ei auta kevyinkään askel, koska näin ohut pohja ei kykene estämään teräviä pistoksia. Tämän takia näitä ei ehkä kannatakaan ottaa mukaan kaikkein epätasaisimmille alustoille, siis oikeasti kivikkoiselle tai juurakkoiselle baanalle. Onneksi tällaisia, rehellisesti jalat tappavia, alustoja on ainakin pääkaupunkiseudun keskuspuistossa kohtuullisen vähän, ja nekin lyhyinä pätkinä lenkkejä virkistämässä.

Istuvuus

Kengän istuvuus oli itselleni normaalia NB-mitoitusta. Erona isoveljeensä MT1010v2:een oli 10:n hieman napakampi päällinen. Vaikka Minimus-sarjan takana on ajatus luonnollisen tuntuman mahdollistamisesta, ei New Balance ole lähtenyt mukaan äärettömän leveän päkiän villitykseen. Jotkut varmasti pitävät runsaasta tilasta päkiällä, jotta varpaat pääsevät aktivoitumaan kunnolla, mutta tässä tapauksessa en olisi asiasta niin varma. Napakka istuvuus ja oikean mittainen kenkä tarjoavat istuvuuden, jossa kenkä ei liiku mihinkään suuntaan jalassa, samalla kun jalka aktivoituu kuitenkin pohjan ansiosta. Näin ainakin itse olen kokenut saavuttavani maastokengillä parhaan askelluksen.

Askeltuntuma

New Balance MT10v2 on siis loistavan tuntuman tarjoama kenkä. Teknisemmän maaston lisäksi sillä saa tasaisemmallakin alustalla pohdittua oikeanlaista askellusta: missä kohtaa jalan pitäisi tulla maahan, miten lähden ponnistamaan ja mitä kaikkia lihaksia työntövaiheessa on syytä aktivoida. Toki asvaltilla huomaa, ettei vaimennusta ole liiemmälti, joten käyttäjän on syytä olla tarkkana juoksun kanssa, jotteivät huolimattomat stiplaukset johda jomottaviin kantaosumiin tai voimattomiin ponnistuksiin.

Askeltiheyden osalta kenkä toimii hyvänä opastajana, koska mitä harvempi askelfrekvenssi, sitä kovempi isku askeleeseen osuu. Samalla alhainen frekvenssi johtaa herkästi yliaskeltamiseen (overstride).  Vähäinen pohja muistuttelee näistä haitoista ja saa luonnostaa rytmiä tiheämmäksi.

Ponnistuksen ja frekvenssin osalta Minimus siis mahdollistaa loistavan tuntuman ja askelluksen. Alamäissä, erityisesti jyrkissä sellaisissa, kenkä ei kuitenkaan ole kovin armollinen käyttäjälleen vaan oletuksena on tehokas, kevyt ja rullaava askel. Muuten pohjan löysyys ja vähäinen vaimennus iskevät voimmakkaana rekyylinä kehoon. No, rekyyli on toki käyttäjän vika, mutta paljon alamäkiä sisältäviä kisoja juoksevan on syytä olla hyvä alamäkijuoksija, ja varmasti onkin, jos tämän kengän valitsee.

new balance minimus mt10v2 d

Päällinen

Päällinen on perinteistä meshiä, jota on vahvistettu päkiän ja kantapään kohdilta nahkasuikaleilla. Nauhoitus on myös kytketty molemmilta puolilta kahdesta kohtaa tukisuikaleisiin, jotka menevät nauhanreistä viistosti taaksepäin päällisen ja välipohjan väliin, tarjoten lisätiukennusta.

Kengän kärjestä ei löydy monista maastokengistä tuttua suojasuikaletta vaan kärjessä on ainoastaan muuta päällistä tiheämpää kudosta. Tämänkään tarkoitus ei ole estää kiviä naputtelemasta varpaankynsiä mustiksi (tähän ei toki pysty yksikään suoja) vaan tiheämpi kudos tekee kärjestä kestävämmän, jotta se ei viiltyisi rikki.

Päällinen on miellyttänyt minua suuresti. 150 kilometrin kohdalla siinä tai muuallakaan kengissä ei vielä ole minkäänlaisia kulumia. Jopa pohjan kuviointi on kestänyt hyvin, lukuun ottamatta kaikkein pienimpiä, kuvioinnin päällä olevia parin millimetrin paksuisia ulkopinnan karhentajia.

new balance minimus mt10v2 eYhteenveto

New Balance mt10v2 oli sellainen kenkä kuin toivoinkin, ja hieman enemmän. Tuntuma oli erinomainen. Kuivalla ja vähemmän terävyyksiä sisältävillä poluilla meno oli nautinnollista, samalla kun huomasin kuinka vähärakenteisella kengällä voi tulla toimeen. Toisaalta lipsuminen märillä pinnoilla ja terävien alustojen kivulias taivallus eivät olleet toivottuja ominaisuuksia, joskin jälkimmäisen välttäminen tämän tyylisellä kengällä vaatisi yleistä materiaalikehitystä.

Mikäli siis tykkäät todella kevyistä ja ketteristä kengistä, kannattaa tätä tossua sovittaa jalkaan. Toisesta ääripäästä, runsaasti vaimennetuista tai jopa tuetuista malleista lähtevän juoksijan kannattaa kuitenkin harkita myös isoveljien, MT110v2:n tai MT1010v2:n sovittamista.

Kuvat: New Balance

Kommentoi

Kommentit