Testissä Haglöfs Gram XC -maastuojuoskukenkä

Joonas kirjoitteli aiemmin Asicsin ja Haglöfsin yhteistyöstä maastojuoksun osalta, ja nyt ASA on päässyt testailemaan tämän työn hedelmiä. Ensimmäisenä arvosteluvuorossa on Haglöfs Gram XC.

Tärkeimpiä teknisiä tietoja, mukaillen valmistajan sivuilta:

  • SoLyte-välipohja
  • Stablelite ESS -kiertojäykkyysrakenne
  • Rock Protection plate suojaa jalkapohjaa kiviltä ja juurilta
  • GEL®-kantapäävaimennus
  • Vettä hylkivä päällinen
  • Nauhatasku solmun piilottamista varten
  • Kantapää ja varvasosa TPU-vahvistettu
  • Anti Gravel -läppä ehkäisemässä mudan ja roskien pääsyä kenkään
  • Paino 280 g (Eur 42)

Ensi huomioita

Kenkä vaikutti ensi näkemältä ja tuntumalta suunnitellun maastokengäksi, jolla voisi halutessaan juosta myös maaston ulkopuolella tai pidempiä siirtymätaipaleita maastoon. Kuviointi oli maltillinen ja kenkä vaikutti olevan pohjasta suhteellisen löysä sekä sivuttais- että pitkittäissuunnassa.

WP_20130703_01920130703203250

 

Pito

Kenkää tuli käytettyä totuttuun tapaan monella alustalla: jäällä, lumella, asvaltilla, hiekalla sekä erilaissa maasto-olosuhteissa. Kengän pito talvella oli perinteistä maastokenkäluokkaa eli tavallista tossua parempi, mutta nastakengille se ei pärjännyt. Etenkin nollan tietämissä liikuttaessa kenkä oli odotetusti hivenen liukas, mutta kovemmilla pakkasilla pito oli hyvä.

Maastossa pidon kanssa alkoi tulla ongelmia, mikäli sade oli päässyt kunnolla kastelemaan maaston. Täysin märillä kallioilla juostessa piti kaikki muut kuin ylämäet laittaa kävelyksi, jotta pitoon pystyi luottamaan. Tämä tietenkin tarkoitti myös pienoista epäröintiä ponnistettaessa märiltä kannoilta tai puulta.

Kuivemmilla keleillä pito oli kuitenkin hyvä eri alustoilla, pl. kengän käyttötarkoituksen ulkopuolella olevat upottavan pehmeät pellot tai mudat. Tällaisia pehmeitä olosuhteita varten valmistajalta löytyy Haglöfs Gram Comp, jonka arvostelu on luvassa myöhemmin.

Päällinen ja istuvuus

Kengän istuvuus oli hieman omalaatuinen, näin eksaktisti ilmaistuna. Normaalin/aavistuksen leveään jalkaani se sujahti mukavasti ja kiristettäessä tuntui istuvan hyvin. Juostessa aloin kuitenkin huomata hyvin pientä heiluntaa kantapään seudulla. Maaston ulkopuolella heilunta ei silti yltynyt niin pahaksi, että se olisi alkanut häiritsemään.

Maastossa hassu tunne vahvistui, kun aloin juosta sivumäkeä, pomppia paikasta toiseen ja muuten vain liikkua epätasaisella alustalla: mitä kovemmaksi vauhti kiihtyi, sitä enemmän jalka pääsi liikkumaan kengän sisällä. Tämä ei valitettavasti ole hyvä asia maastojuoksussa, koska ilman luottoa kenkään tulee juoksusta pakostakin varovaisempaa.

Hitaammilla vauhdeilla kenkä istui siis hyvin alustalla kuin alustalla, mutta kovemmissa maastovauhdeissa oli pientä heilumista aistittavissa. On toki muistettava, että kengän istuvuus on yksilöllistä.

Istuvuusongelma oli siinä mielessä varsin mielenkiintoinen, että päällisin puolin kenkä tuntui istuvan hyvin jalkaani: sivuilla tai muuallakaan ei ollut ylimääräistä tilaa. Ehkä tämä liike aiheutui sitten nauhoituksesta, jolla en saanut kiristettyä tossua riittävän hyvin jalkaani.

Istuvuus jäi hieman harmittamaan, koska nauhoitukseen oli kuitenkin panostettu eikä sitä oltu pelkästään laitettu menemään päällisessä olevien reikien läpi. Nauhoituksen kaksi keskimmäistä reikää olivat kiinni päällisen alla olevissa tukikaistaleissa, joiden tarkoituksena on olettavasti nimenomaan saada päällinen tukevasti jalkaan kiinni. Ehkä Haglöfsin pitäisi vielä kehittää tätä kuitenkin, koska nyt tämän tuen liikkuvuus on luokkaa kaksi milliä, jolla ei kummoisia muokkauksia tehdä.

Päällinen yleisesti oli varsin mukava jalassa, ei erityisen kuuma vaan itse asiassa sieltä kevyemmästä päästä käyttämiäni maastokenkiä. Päällinen on vettähylkivä, mutta toki märällä säällä jalan sai läpimäräksi. Tämän tapahduttua mentiinkin sitten loppulenkki iloista läpsymistä kuunnellen, koska vettähylkivä päällinen päästää vettä myös huonommin pois.

Tuntuma ja pohja

Alkutuntuma löysästä pohjasta osoittautui paikkansa pitäväksi, hyvässä mielessä. Löysä pohja mahdollisti erinomaisesti halutunlaisen askelluksen, oli sitten kyse päkiällä taapertamisesta tai kantapäillä jyräämisestä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa toki löysä kenkä ei aina ole paras vaihtoehto.

Pohja mahdollisti maastoon reagoimisen hyvin, kun alustaa pystyi aistimaan ja samalla kengän sai reagoimaan herkästi ja halutunlaisesti. Näin äkilliset suunnanmuutokset, epätasaisuuden noteeraaminen tai aivan perinteinen sipsutus onnistuivat hyvin.

Vaimennus oli mielestäni täysin riittävä vaikka kuinka pitkille keskuspuiston hiekkatielenkeille, asvaltillakin juoksin tossulla monen kilometrin pätkiä ongelmitta. Tältä osin Gram toimi siis mainiosti hyvänä yleiskenkänä, kunhan ei odota kengältä kaikkein pehmeimpien pk-kenkien vaimennuksia.

Juoksuntuntuma, maltillisen kuviointi sekä riittävän vaimennus tekivät kengästä myös yhden hyvän vaihtoehdon perinteisille keskuspuistolenkeilleni. Itse asiassa kengän tuntuma oli sen verta mukava, että kokeilinpa juosta sillä jopa reippaamman lenkin hiekalla ja hyvin toimi: vaimennus ei tehnyt tenää, pohjan kuviointi ei iskenyt vastaan eikä muita häiritseviä ominaisuuksia ilmennyt vaan tuntuma säilyi hyvänä koko lenkin ajan.

Kengässä on ilmeisesti suojalevy (rockplate) epätasaisuuksia vastaan, mutta minulla epätasaisuudet tulivat kyllä pahasti pohjasta läpi. Esimerkiksi terävistä pienistä irtokivistä koostuvalla alustalla kivet painoivat pohjan läpi välillä suorastaan kivuliaasti eli kaikkein kivikkoisimmalle tai juurakkoisimmalle alustalle en kenkää käyttäisi.

Yhteenveto

Kenkä on ehdottomasti parhaimmillaan yleiskenkänä, kun haetaan mallia maastojuoksuun, maastosiirtymisiin ja tavallisiinkin juoksuihin löysempiin kenkiin tottuneille tai niitä hamuaville. Mikäli tarkoitus on kuitenkin hakea puhdasta maastokenkää, jolla voi juosta rankemmissakin olosuhteissa, tämä ei ehkä ole paras vaihtoehto.

Lähde: Haglöfs

Kommentoi

Kommentit