Testissä adidas adizero XT 4

Adidas on valmistanut maastojuoksukenkiä aina vuodesta 1994 lähtien, kun se lanseerasi Response Trail maastojuoksukengän. Tästä on jo aikaa lähes 20 vuotta ja varsinkin muutaman viime vuoden aikana maastojuoksukengät ovat kokeneet todellisen revoluution. Tähän ovat vaikuttaneet monet seikat, kuten esimerkiksi barefoot- ja natural-kenkien suosion kasvu sekä ihan yleisesti lajin harrastajamäärien kasvu. Nämä muutokset ovat asettaneet uudenlaisia paineita myös perinteisille juoksukenkävalmistajille ja vaikka niillä valmistajilla onkin pitkä historia juoksukengissä ei se ole ollut mitenkään tae sille, että ne nousisivat automaattisesti huipulle.. Adidas on perinteisesti luottanut jämäkkiin ja hyvin vaimennettuihin malleihin maastojuoksussa, eikä adizero-mallisto ole tehnyt poikkeusta. Tänä vuonna adidas on kuitenkin ottanut uuden askeleen ja tuonut markkinoille astetta kevyemmän maastojuoksukengän, adidas adizero XT 4:n, joka pyrkii seuraamaan adidaksen samaa light makes fast ideologiaa, joka on toiminut koko adizero-malliston tausta-ajatuksena.

Jos mennään aluksi painoon niin adizero XT 4 on suhteellisen kevyt, mutta ei kuitenkaan niin kevyt, kuin mitä olisi voinut olettaa. XT sopii mielestäni painonsa (noin 280gr US9) puolesta paremmin trainer kuin kisa -kategoriaan. Tietenkin kengällä voi kisatakin, mutta ainakin itse kaipaisin hieman kevyempää kenkää itse kilpailuihin. Toinen asia, mikä kiinnitti kengässä välittömästi huomiota oli sen jäykkä rakenne. Jäykkä ulkopohja yhdistettynä suhteellisen kovaan vaimennukseen ja välipohjaan herätti kysymyksen siitä, voiko kenkä todella toimia pidemmillä matkoilla, kuten maratoneilla tai sitä pidemmillä matkoilla. Tämän mittaisiin lenkkeihin en testejä ulottanut eli en pysty sanomaan varmuudella sitä, miten kenkä käyttäytyy pidemmillä matkoilla eli jos jollain on kokemuksia tällaisista matkoista kuulemme mielellämme kommentteja. Itse en ainakaan kengällä lähtisi juoksemaan maastomaratonia, ainakaan ihan heti. Kengästä on tehty hieman kaareva ja tätä kautta sen jäykkyyttä on pystytty kompensoimaan hieman.

Adizero XT 4 on istuvuuden suhteen hieman kapeampi ja lyhyempi, ainakin kun vertasin sitä muihin adizero-malliston trainereihin. Kokonsa puolesta se sijoittuukin enemmän Adios 2:n tai Hagion luokkaan eli kannattaa ehkä valita pykälää isompi koko. Ja varsinkin, kun ajatellaan maastojuoksua, on jalalla fiksua varata muutenkin hieman enemmän tilaa kenkään. Kantapää oli todella napakka, mikä itse asiassa oli aivan mahtava asia, koska jalan asento pysyi paljon todella hyvänä, myös hankalissa paikoissa. Kengän päällismateriaalit kestivät testeissä hyvin ja kenkä on edelleen täysin kasassa. Päällismateriaalien tikkauksen ja rakenne olivat hyvin suunniteltu, mutta kengän sisäpuolelle olisin kaivannut hieman pehmeämpiä materiaaleja.

Adidaksen yhteistyö Continentalin kanssa on tuottanut hyvännäköisen ja aggressiivisen pohjan ja kuvioinnin. 7mm paksuiset kuviot tulevat tarpeeseen, jos meno maistuu varsinkin pehmeämmillä poluilla. Sen sijaan kallioilla kengän pito ei ole ehkä ihan sieltä parhaimmasta päästä. Hyvä puoli pohjassa on ollut se, että materiaali tuntuu kestävän melkein mitä vain. Alustatuntumaa on pyritty parantamaan madalletulla, 7 millimetrin dropilla, joka toimiikin pohjakuvioinnin kanssa hyvin pehmeillä alustoilla, mutta jättää hieman toivomisen varaa kallioilla. Adidaksen adizero XT 4:n kanssa on siis hyvin samanlainen tilanne kuin Salomonin Fellcross 3.

Yhteenvetona voisi sanoa, että adidas adizero XT 4:n myötä on ottanut aimo harppauksen kohti oikeaa suuntaa maastojuoksukengissä, mutta matkaa on vielä. Kenkä toimii hyvin pehmeillä alustoilla ja varsinkin hieman kovemmilla lenkeillä. Jäykkä rakenne tuo tietenkin turvaa, mutta myös passivoi jalan liikettä, minkä takia en lähtisi juoksemaan kengillä pidempiä kisoja, mutta pidempiä lenkkejä tulen testaamaan heti, kun paikat taas kestävät. Jos lähtisin jotain muuttamaan kengässä niin päällisen sisämateriaalit voisi tehdä pehmeämmäksi ja pohjan kuviointia voisi miettiä hieman lisää niin, että se toimisi niin poluilla kuin kallioilla. Ja varvasboksi voisi olla löysempi, paljon löysempi. Mielenkiintoinen uudistus kuitenkin kokonaisuudessaan ja jostainhan sitä pitää lähteä, jotta voi kehittyä.

1 comment

Kommentoi

Kommentit