JarnoASAn testissä Fitbit Charge HR – Aktiivisuusmittarin seuraava askel

Minulla on nyt muutaman viikon ollut testissä Fitbitin toimittama Charge HR. Kuten jo previkassa kirjoitin, kiinnostukseni Charge HR:ää kohtaa kumpuaa laitteen sykemittaus-ominaisuudesta: tätä funktiota olen peräänkuuluttanut aikanaan jo FitBit Flexissä sekä kaikissa muissa aktiivisuusmittauksia tekevissä laitteissa. Fitbit Charge HR nyt siis mittaa sykettä, ja vielä koko päivän, 24 tuntia vuorokaudessa. Oliko sykemittaus sitten sellainen mullistus kuin toivoin ja mitä lisäarvoa se antoi?

Fitbit Charge HR:ää ei tule sotkea pelkään Fitbit Chargeen, jossa on muuten samat ominaisuudet kuin Charge HR, mutta ei sykemittausta. 

fitbit_charge_3

Aktiivisuusseuranta

Charge seuraa käyttäjältään monia aktiviteetteja päivän ajalta: otettuja askelia, noustuja kerroksia, kuljettuja kilometrejä sekä sykettä. Laitteessa huomasin saman harmittavan askelmittausvirheen kuin aiemmin Flexissä sekä kaikissa muissa kokeilemissani aktiivisuusrannekkeissa tai tämän ominaisuuden omaavissa sykemittareissa: askeleiden laskeminen tapahtuu kiihtyvyysanturin avulla, mikä vääristää lukemaa. Idea on hyvä, mutta mittaustapa aiheuttaa sen, että käsien heilutteleminen tai vaikkapa tietokoneella kirjoittaminen tulkitaan turhan herkästi aktiivisuudeksi. Toisin sanoen passivisuus kirjaantuu aktiivisuudeksi. Mittausvirhe ei kaada isoa kuva koko päivän askeleista ja aktiivisuudesta, mutta kyllä fuskuaskelia tulee päivässä satoja. Parempi keino aktiivisuuden mittaamiseen olisikin jonkinlainen anturi, joka olisi kiinni jossakin vähemmän heiluvassa osassa, kuten jaloissa tai rinnassa, mutta tällainen ratkaisu tuhoaisi aktiivisuusmittarin helppouden. Hyvän suuntaa antavan kuvan toki Chargella saa, mutta jos vaikkapa tavoite on ottaa 10 000 askelta päivässä, on muutaman sadan heitto monta prosenttia.

fitbit_charge_4

Siinä missä Charge HR mittaa kuljettuja askelia yläkanttiin, otettu matka menee alakanttiin, ainakin juoksussa ja kävelyssä. Juostessa heitto voi olla yli puoli kilometriä kymmeneen kilometrin matkalla. Yllätyin tästä heittosuunnasta, koska omat kokemukseni vaikkapa footpodeista osoittavat mittausvirheen olevan yleensä ylöspäin. Chargea ei toki ole tarkoitettu tarkkaan matkamittaukseen, ja kohtuullisen arvion kuntoilija laitteesta saa, mutta tarkkoja treenejä en kellolla tekisi. Heittoa mitatussa matkassa tapahtuu monilla muillakin laitteilla, FootPodilla tai puhelimen eri applikaatioilla. Oikeastaan GPS:llä varustetut uudemmat sykemittarit ovat tarkimpia, joskin niissäkin on heittoa, mutta ainakin heitto on niissä johdonmukaisesti samaan suuntaan. Ehkä matkanmittaus onkin vielä tarkempaa ja yhdenmukaisempaa Fitbit Surgessa, jossa on GPS-pohjainen matkanseuranta.

Kuljetut portaat Fitbit mittaa mielestäni riittävän hyvin. Joskus jotain portaikkoja jäi huomioimatta, mutta se voi myös johtua asetuksia, kun portaiden mittaus tapahtuu korkeusmittarina, jolloin vaiheittaiset ja liian matalat nousut eivät kerry kerroksiksi. Hyvänä puolena korkeuslaskennassa on, että näin myös mäet tulee huomioitua ja käyttäjä näkee samalla kuinka mäkisissä maastoissa tulee kuljettua ja olisiko ehkä syytä ottaa niitä lisää reitillensä.

Sykemittaus

Syy sykemittauksen kaipuuseeni oli ennen kaikkea se, että sykkeen avulla saa tarkemman kuvan kalorikulutuksesta, kun laskukaavassa on askelien lisäksi mukana rasitustaso. Chargessa bonuksena tulee myös arvio leposykkeestä.

Liikkumisen rasittavuudessa kello antaa varsin kohtuullisen arvion. Tarkkuutta parantaa se, että mittariin voi syöttää arvot kahdelle eri sykealueelle, jolloin tuloksena tulee mittaus näillä kahdella rasitustasolla ollusta kokonaisajasta. Jaottelun myös huomasi, koska esimerkiksi kävellessäni pidempiä yli puolen tunnin hyötyliikuntapätkiä, mittari sai rekisteröityä sykkeeni nousemisen yli alimman rajan. Täten mittarin tarjoama tieto rasituksesta saatu ei ole pelkästään matkaa ja heilumiseen perustuva vaan myös rasittavuutta mitataan.

Kovemmissa treeneissä laitetta voi toki käyttää sykemittarina ja kohtuullista tarkkuutta se osoittaakin, mutta ei tämä tavoitteellisen liikkujan sykemittaria vielä korvaa. Yksi syy on sykkeen seuraamisen työläys: sen nähdäkseen pitää aina painella useamman kerran valintanappulaa, ja vähän ajan kuluttua syke katoaa taas näkyvistä. Toinen hidaste on mittarin tuottaman sykedatan skaalaus, jossa piirretty grafiikka on sen verta laajalla skaalalla kuvattu, että tarkka muutaman lyönnin vaihteluvälin seuranta on vaikeaa. Tämä datan piirtämisen skaalausongelma toistuu, vaikka valitsisi erityisen harjoitusmoodin lähtiessään liikkumaan. Tämä erillinen harjoitusmoodi on toki selkeä plussa, koska suorite tallentuu erillisenä osiona ohjelmaan, jolloin treenistä voi tarkistaa kuljettua matkaa, sykkeitä, portaita, kestoa jne. Vaikka nämä luvut eivät aina ole täysin paikkaansa pitäviä, antavat ne kuitenkin motivaatiota seurata treenien tekemistä ja pidempiä trendejä.

fitbit ohjelmaA

Analyysi juoksusta

fitbit ohjelma 2B

FitBitin ohjelma laskee kuinka paljon tämä erillinen treeni vaikutti päivän tavoitteisiin.

On sykemittaus sitten kuinka tarkka tahansa, sen avulla saa selkeästi paremman kalorinkulutusarvion. Tämän huomaa vaikkapa vertailemalla kahta samantyylistä päivää, joina askelia tulee yhtä paljon, mutta toisessa ne kertyvät treenin eikä hyötyliikunnan ansiosta. Treenillä saatu aktiivisuus kuluttaa enemmän kaloreita.

Leposykkeen osalta laite mittaa käyttäjän sykettä levon ajalta, ja heräämisen yhteydessä se huomioi silloisen sykkeen. Näistä kertyy sitten käyttäjälle trendiviiva sykkeestä. Tässä olin huomaavinani sellaisen vaikutuksen, että mikäli en noussut sängystä heti herättyäni vaan jäin makoilemaan, leposyke mitattiin korkeammaksi kuin heti noustessani. Selitys lienee se, että kello tulkitsee makoilun ja pyörimisen vielä levoksi, joka tosiasiassa nostaa sykettä verrattuna pompulla nousuun. Tästä pääsemmekin uniseurantaan.

fitbit 5a

Unen seuranta

Flexissä kaipasin hieman herkempää uniseurantaa, koska laite mittasi minun nukkuvan todellisuutta paremmin, kun hereillä ollessa pyörimiseni eivät rekisteröityneet. Chargessa tämä on käännetty toisin päin, nykyään nukun laitteen mukaan maksimissaan 2,5 tuntia yössä, lopun sängyssä oloaikani olen levottomana. Voi hyvinkin olla, että kääntyilen unissani, mutta hereillä en ole. Toki jos unen kokonaiskeston arvioksi ottaa molemmat kategoriat, näyttäytyy unimääräni inhimillisempänä ja lähempänä totuutta olevana. Tällöin kuitenkin oikeasti hereillä tapahtuva pyöriminen jää tilastoimatta.

Hyvä puoli uniseurannassa oli sen automaattisuus, kello osaa tulkita koska olen mennyt nukkumaan ilman erillistä napin painalluksia, tämäkin parannus suhteessa Flexiin. Vielä kun se tarkentaisi arviotansa pyörimisestäni. Tämä vaatinee vielä tarkempaa käyttäjän analyysia ja datan keräämistä, johon ei taida yksikään laajemmin kotikäytössä oleva laite pystyä.

fitbit 3A

Synkkaaminen

Tietojen synkkaaminen Fitbit-palveluun onnistui erittäin helposti. Läppärin USB-portissa kiinni ollut palikka siirsi tiedot aina automaatisesti Chargen ja läppärin ollessa toistensa läheisyydessä. Mikäli läppäriä ei ollut lähettyvillä ja vuorokauden keräysraja uhkasi tulla vastaan, sai tiedot kätevästi siirrettyä myös iPadin tai älypuhelimen bluetoothilla. Samalla tämä synkkauksen vaivattomuus toimi hyvänä muistutuksena, koska ohjelmasta pystyi seuraamaan akun kestoa ja sen ollessa vähäinen, sain sähköpostiini muistutuksen lataustarpeesta. Ihme kyllä, kellon näytöstä ei suoraan voinut seurata akun kestoa vaan se piti aina katsoa FitBit-ohjelmasta. Akun lähestyessä loppuaan näyttöön kyllä tuli varoituksia vähäisestä akun varauksesta.

Akku kesti jatkuvalla sykemittauksella luvatun muutaman päivän. Lataaminenkin oli helpohkoa ja nopeata mukana tulleella piuhalla. Piuhan toinen pää pistettiin UBS-porttiin (vaikkapa puhelinlaturiin) ja toinen pää mittariin. Standardien ystävänä toivoisin, että laitteen lataus onnistuisi tavallisella micro-USB-piuhalla, nyt laitteen latauspää on uniikki. Lataus myös onnistui suhteellisen nopeasti, en koskaan mitannut latausaikaa, mutta tunnissa–parissa akku tuli ladattua täyteen.

Vaikka tietojen synkkaus oli helppoa, vielä helpompaa oli seurata päivän statseja realiajassa mittarista. Chargen näytöstä saa näkyville lukuina otetut askeleet, kuljetut kilometrit, noustut kerrokset, kalorikulutuksen sekä realiaikaisen sykkeen. Ranteeseen tuli myös värinähälytys päivittäisen askelmäärän saavuttamisesta. Tämä on erittäin hyvä, koska näin päivän saldoja voi seurata helposti ilman älylaitteitakin ja nähdä pitäisikö kotimatkalla jäädä pari pysäkkiä aikaisemmin, jotta minimimäärä tulisi täyteen. Sykkeen seuranta reaaliajassa oli myös hauskaa, kun pitkin päivää pystyi tarkastelemaan lukemia, ja esimerkiksi alle 50 sykkeissä pystyi toteamaan kokouksen etenevän rauhallisesti.

Fitbit_Charge_HR_a

Kellon kestävyyttä en sen kummemmin testannut, mitä nyt juoksin ja urheilin se päällä jatkuvasti, kävin se kädessä suihkussa ja kokeilinpa jopa tiskata se kädessä. Kaikista se suoriutui hyvin, vaikka käyttöohjeen mukaan sitä ei tulisi käyttää esimerkiksi uidessa, suihkun se silti siis kesti mainiosti.

Halutessaan kellon sai myös synkkaamaan puhelut ja viestit ranteeseen Bluetoothilla, ja minulla tämä ominaisuus toimi moitteetta. En kuitenkaan halunnut laitetta surisemaan ranteessani turhaan, joten poistin hälytyksen muutaman kokeilupäivän jälkeen. Samalla kännykän akku säästyi ylimääräiseltä Bluetooth-verotukselta.

Ohjelma

Fitbitin ohjelmasta pystyi joko mobiililaitteella tai tietokoneella seuraamaan päivän statseja tai laajempia trendejä. Tämän lisäksi hyvä ominaisuus on mahdollisuus kirjata syömiset ja veden juomiset ohjelmaan. Näin päivän kalorikulutuksen ja -tankkauksen suhdetta voi kätevästi vertailla, samalla kun varmistuu riittävästä juomisesta.

Fitbit_Charge_HR_g

fitbit 4A

Yhteenveto

Charge oli siis sykemittauksen osalta kaipaamani edistysaskel aktiivisuusrannekerintamalla. Tiedot kokonaisliikuntamäärästä ja sen kuormittavuudesta olivat aiempaa tarkempia. Ei laite vielä korvaa sykemittaria aktiivisesti kuntoilevalle, mutta toisaalta sykemittaria ei tule pidettyä sykevyö päällä koko päivää, joten tällöinkin tiedot olisivat vajavaisia.

Ranneketta hyötyliikuntaan havittelevat saavatkin Charge HR:stä varmasti enemmän irti kuin ilman sykeominaisuutta olevista kollegoista, koska kalorikulutus on paljon tarkempi. Samalla esimerkiksi leposykkeen mittaus on arvionakin hyvä kunnon edistymisen mittari: mitä matalampi leposyke, sitä parempaan suuntaan ollaan menossa. Ja toki päivän ja aktiviteettien sykeseuranta sekä ajoittainen sykkeen seuranta treenin lomassa onnistuu Chargella. Ei laite ehkä himoliikkujalle tai muutenkin itsensä aktiiviseksi tietävälle ihmiselle hirveästi lisäarvoa tuotta (etenkään suhteessa hänen todennäköisesti omistamiinsa laitteisiin), mutta liikuntaa vasta aloittelevalle tai elämäntaparemonttia havittelevalle Charge HR on hyvä apuvälinen. Sykemittauksen tuomat tarkemmat mittaukset ja muut seurannat FitBit-ohjelmaan liittyvine ruoka- ja juomaseurantaohjelmineen toiminee mainiosti apuvälineenä jokapäiväiseen seurantaan ja tavoitteelliseen edistymiseen.

1 comment

Kommentoi

Kommentit