ASA:n testissä Brooks T7 Racer -kisakenkä

Brooksin kenkätestit jatkuvat valmistajan kevyimmällä kisakengällä, Brooks Racer T7:lla.  Se on ollut markkinoilla jo vuodesta 2011, mutta Brooks ei muutakaan kevyimpiä kisakenkiä vuosittain vaan he antavat hyvien ja suosiota saavuttaneiden mallien pysyä tuotannossa. Racer T7:n lisäksi yhä tuotannossa oleva ja aiemmin kehitetty malli on Brooks Racer ST 5.

Brooks toki lanseerasi samoihin aikoihin myös Pure-mallistonsa, jonka kehittämiseen on varmasti mennyt tuotantopanoksia, joten toimivien ja hyväksi havaittujen mallien ennalleen jättäminen on voinut olla myös tältä osin taloudellisesti perusteltavissa.

Kenkää olin ehtinyt sovittamaan jalkaani jo yli puolitoista vuotta sitten, jolloin totesin kyseessä olevan varmasti nopean tossun, mutta keveyden ja löysyyden puolesta arvelin sen soveltuvan itselleni lähinnä hyvin rajattuihin vetoharjoituksiin. Tutustuin kuitenkin isoveli Racer ST 5:een, josta pidin oikein paljon. Erityisesti tykästyin sen monikäyttöisyyteen: kengillä oli mukava kipitellä nopeampia lenkkejä ja talven aikana käytin niitä juoksumatolla vauhdilla kuin vauhdilla.

Brooks Racer T7_2

Brooks T7 Racerin paino US koko 9 :ssä on vain 179,2 grammaa

Koko ja istuvuus 

Alkukesästä sain kuitenkin mahdollisuuden päästä testaamaan Brooksin todellista taskurakettia, enkä suinkaan halunnut kieltäytyä moisesta mahdollisuudesta. Päätös osoittautui oikeaksi. Vaikka kenkä oli säilynyt kevyenä, löysänä ja napakasti istuvana, oli US koko 9:n (yleisstandardinani käyttämäni 8 ½:n sijaan) istuvuus yllättävän hyvä. Kenkä oli sivuilta todella napakka, mutta jalkani ei pursunnut yli reunojen. Samalla pituuden suhteen koko oli niin tiukka, että kärjessä ei tavallista suuremmasta koosta huolimatta ollut ylimääräistä tilaa vaan varpaiden ja päällisen välissä oli ainoastaan ohuehkon sukan verran tyhjää.

En kyllä usko, että tästä kengästä sopisikaan itselleni yhtään väljempi istuvuus, koska kengän lesti on suunniteltu piikkarimaisen epäsymmetrisesti eli kenkä kaartuu sisäänpäin kantapäästä päkiälle siirryttäessä. Tämän muotoilun ideana on jäljitellä jalan luontaista liikerataa askelluksessa ulkoa sisään, mutta epäilen sen jäävän tällä kengällä hieman turhaksi, koska käyttäjät tulenevat varmasti suurimmaksi osaksi päkiällä tai ainakin tasajalkaa alas, kantapääaskeltajille kenkä tuskin soveltuu kovinkaan pitkille matkoille.

Brooks T7 Racer pohjallinen kertoo jo hieman kengän kaarevuudesta

Brooks T7 Racerin pohjallinen kertoo jo hieman kengän kaarevuudesta

Alla Brooks Racer ST 5 ja yllä T7 Racer. Hieman on eroa pohjan leveydessä, vaikka T7 Racer on puoli kokoa isompi.

Vasemmalla Brooks Racer ST 5 ja oikealla T7 Racer. Hieman on eroa pohjan leveydessä, vaikka T7 Racer on puoli kokoa isompi. Myös pohjan kulumisessa on eroa, oranssilla on pari sataa kilometriä enemmän juostuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piikkarimaisuutta ei jäljittele ainoastaankengän kaareva muotoilu vaan myös leveydet ja korkeudet on tehty kapeiksi ja mataliksi, jotta kenkä tosiaan istuisi mahdollisimman tiukasti jalassa. Samalla kaikki ylimääräinen on poistettu päällisestä; Brooksin sanoin tavoite oli laittaa materiaalia ainoastaan sinne, missä se oli välttämätöntä. Näin valmistettuna kenkä tuntuukin oikean kokoisena uskomattoman mukavalle jalassa, kun missään ei ole ylimääräistä tilaa ja päällinen menee täysin ihoa (/sukkaa) pitkin.

Rehellisyyden nimissä on silti myönnettävä, että yllätyin kengän istuvuudesta itselleni, koska muistelin sen olleen kapean tuntuine aiemmin. Hyvä kuitenkin, että sopi.

Muotoilusta ja istuvuudesta johtuen oikea istuvuus on tässä kengässä tavallista tärkeämpää: liian pienellä koolla jalka pursuaa kengästä ulos ja pettää todennäköisesti alta, liian isokokoisessa jalka liikkuu kengän sisällä ja tossu ei toimi tarkoitetulla tavalla.

Brooks Racer T7_3

Vaimennus ja tuntuma

Kengässä on näin kevyeen ja kisakäyttöön suunnitelluksi kengäksi mielestäni hieman nurinkurinen vaimennus. Suurimmat vaimennuspaukut on laitettu kantapäähän Hydroflow ST:n merkeissä, muu osa kengästä saa tyytyä tavalliseen välipohjavaimennukseen, jota Brooks ei sen kummemmin erittele. Uskoisin tämän muun pehmennyksen olevan tyypillistä EVA-vaimennusta, koska muuten maininta BioMoGo:sta tai muusta vastaavasta high end -vaimennuksesta olisi varmasti lisätty tuoteselostukseen.

Kengässä ei ole ulkopohjassa ylenmääräisesti kumia vaan sitä on varsin säästeliäästi, toisin kuin vaikkapa Ravennassa. Syynä tähän on se, että kumi painaa ja paino hidastaa, huono yhdistelmä nopeutta hakevalle. Toisaalta kumin vähyys altistaa pohjan myös nopeammalle kulumiselle, mutta juoksemieni 150 kilometrin perusteella uskoisin saavani näistä ainakin vastaavan lukeman vielä irti, todennäköisemmin luku asettuu lähemmäksi 500 kilometriä. Yksi syy kestoon on myös vaimennuksen vähäisyys: vähäisen pehmennyksen kuolettuminen ei pääse haittaamaan juoksua.

Brooks Racer T7_4

Racerin pohjassa ei tosiaan ylimääräistä kumia ole.

Juostessa vaimennuksen vähäisyyden huomaa, mutta toisaalta kengän ketteryys ja keveys saavat askelluksen luonnollisesti – ainakin lenkin alussa ja hyvävoimaisena – erittäin päkiävoittoiseksi, jolloin keho saa itse huolehtia vaimennuksesta. Tämä keveys, ketteryys ja vaimennuksen määrä asettavat toki rajoituksen kengän käytölle. Huomasin esimerkiksi pidemmän vauhtileikittelyn loppupuolella, yli puolitoista tuntia juostuani, että asvaltilla alamäkeen mentäessä ja askelluksen hajotessa vähänkin töksähteleväksi kantapäämenoksi, tuli kengästä välitön palaute iskun muodossa. Kenkä siis mahdollistaa tehokkaamman juoksemisen ja loistavan tuntuman, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Useimmille uskoisin tämän kengän rajan tulevan vastaan kisakäytössä jossakin vitosen ja puolimaratonin välissä, itse voisin käyttää kenkää helposti kympin kisassa, mutta puolimaratonille joutuisin jo harkitsemaan. Toki kengällä on juostu voittoisia Ironmaneja jo ilmestymisvuonaan ja bongasinpa suomalaisesta juoksublogista maininnan tossun käytöstä maratonilla.

Tuntuma

Mikä tämä kevyt, ohut ja hyvä juoksutuntuma sitten on? Vaikka kengässä on ilmoitettu dropiksi yli 10 millimetriä, ei mono silti tunnu järin kärkipainotteiselle.  Vertaisin Raceria noin kuuden millimetrin dropin kenkiin tuntumaltaan. Toki täytyy todeta, että monissa kokeilemissani kisakengissä on droppi usein tämän noin kymmenen millimetriä eivätkä nekään vertaudu vastaavan lukeman pk-kenkiin tai edes trainereihin.

Brooks Racer T7_1

Syynä Brooksin tapauksessa hyvälle tuntumalle ja päkiälle pääsemisen helppoudessa, dropista huolimatta, uskon olevan pohjan suhteellisen mataluuden: vaikka kantapää on päkiää korkeammalla, on jalka kokonaisuudessa huomattavan matalalla (kantapää 23 mm, päkiä 11 mm). Muita syytä mainiolle päkiätuntumalle ovat kengän kaikinpuolinen löysyys, päällinen mukaan lukien, jolloin jalan vieminen päkiälle onnistuu ilman sen kummempia rajoituksia ja tukielementtien häiritsemistä. Ja kengän pohja löysyys pituussuunnassa on juurikin niin suuri, ettei minkään laisia rajoituksia tunnu alas tullessa vaan siirtymä ponnistusvaiheeseen on mutkatonta.

Erityisesti tästä ketteryydestä ja löysyydestä nautin kovempaa juostessa: jalka tuntui kevyelle ja askellus oli helppo saada päkiälle. Yllätyin jopa siitä, etten jäänyt kaipaamaan kengästä edes joistakin kisakengistä tuttua napakkaa päkiää, joka antaisi kovaa juostessa ja lujan paineen kohdistuessa päkiälle tiettyä lisätukea ja jousimaisuuden tunnetta. Vaikka kenkä oli löysä, tuntui se silti pitävän kovemmissakin vauhdeissa ponnistuksen alla hyvin, ainakin niin kauan kuin jaksoin pitää juoksutekniikkaa yllä. Ehkäpä tässä on yksi ero päkiältä jäykempien ja löysempien kisakenkien välillä: löysemmät kisakengät soveltuvat hitaammille vauhdeille helpommin, kun taas hieman jäykemmät kisakengät voivat antaa aavistuksen helpotusta väsyneille jaloille. Mieltymyskysymyksiä toki suurimmalta osin.

Loistava tuntuma ja istuvuus tekivät mahdolliseksi kengän käytön myös kevyemmillä lenkeillä, erityisesti hyvävoimaisena ja halutessani keskittyä juoksutekniikkaan. Toisaalta kengän napakka istuvuus ja kaareva muotoilu paketoivat jalan sen verta tiukasti sisäänsä, että pidemmillä kevyemmillä lenkeillä voisi herkästi kaivata lisäleveyttä päkiän seudulla. Tämä onkin yksi tällaisten kisakenkien ja naturalistisempien kenkien suurista eroista: jälkimmäisissä jaloilla on enemmän tilaa liikkua ja toimia, kun taas kisakengissä on tarkoitus mennä lujaa, joskus jopa jalkojen mukavuuden kustannuksella.

Yhteenveto

Kenkä oli siis loistava nopeampiin harjoituksiin, oli sitten kyse tempolenkeistä, intervalleista tai mäkitreeneistä. Keveys, istuvuus ja tuntuma tekivät juoksusta erittäin mukavaa ja alkuverkoistakin tuli helposti kovia harjoituksia. Tossua voi myös hyvin käyttää kevyemmillä lenkeillä, mikäli tykkää kevyistä kengistä tai haluaa keskittyä tekniikan hiomiseen, tiedostaen kuitenkin kisakenkämaisen napakan istuvuuden

Mikäli siis tykkää löysemmistä kisakengistä, Brooks T7 Racer on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kenkä.

Lisätietoa: Brooks

1 comment

Kommentoi

Kommentit