ASA:n testissä Brooks Glycerin 10

Kesän Brooksin arvostelutrilogiassa (edeltävät osat Ravenna 4 ja T7 Racer) viimeisenä vuorossa on suurin ja kaunein, Brooks Glycerin 10. Kenkähän ilmestyi jo viime vuoden syksyllä, jolloin kirjoitin siitä ennakon. Ennakosta löytyy hieman kattavammin kuvattuna kengän uudistuksia suhteessa aiempiin versioihin, joten arvostelussa voin keskittyä uudistusten ja muiden ominaisuuksien toimintaan käytännössä.

Alkuun on syytä mainita, että mallista on USA:ssa juuri ilmestynyt versio 11, ja tulemmekin viikonloppuna julkaisemaan esittelypostin tästä ja sen pikkusisaresta Ghostista.

Ensituntuma

Olen aikaisemminkin sovittanut Glycerinejä jalkaani, joten ensituntuma ei tullut yllätyksenä. Kenkä tuntui jalassa todella pehmeälle: päällisen sisäosa on pehmeä, kantakapissa on pehmustetta muotoutumassa jalkaan sopivaksi ja pikkujuoksija voisi käyttää ilttiä tyynynä. Jalan pumpuliin kääriminen on, usein toistamani kommentin mukaan, erittäin yleistä valmistajiensa vaimennetuimmissa kengissä. Tällä tavalla kenkä on jalassa mukava käyttää, se tuntuu hyvälle sovitettaessa ja useamman jalkaan liika pehmeys tuntuu paremmalle kuin karsittu kisakenkä.

SavedPicture-20138721344.jpg

Kuvassa Brooksin testikenkien ilttien paksuuseroja. Oikealla T7 Racer, keskellä Glycerin 10 ja vasemmalla Ravenna 4.

Pehmeyden jälkeen aloin tunnustella kengän pohjaa (kantapää 30 mm ja päkiä 18 mm ja painoa (Brooksin ilmoituksen mukaan miesten US 9, 327,6 grammaa, mutta olen nähnyt painoilmoituksia myös 350 grammasta). Pohjaa tuntui riittävän eli vaimennusta oli odotettavissa. Ensivaikutelma ei kuitenkaan ollut liian pehmeä vaan vaimennusta oli napakoitettu pumpulista muutama naksu.

Pohjan joustavuus tuntui alkuun odotetulle. Päkiä taipui jonkin verran, mutta mistään Pure-sarjan löysyydestä ei ole kyse.

Päällinen

Päällisen osalta tärkein tuli kuvailtua jo ensituntumassa: se on pehmeä. Päällisessä jalkaterän keskikohdalla oleva tukielementti on syytä mainita, koska ainakin itsellä tämän toiminnan huomasi välittömästi: mikäli kiristin kengän tavalliseen tapaani (kuin luistimet), alkoi kenkä painaa jalan keskikohdalta. Tämän paineen avulla huomasi, että päällinen tosiaan kiristyi jalan ympärille. Tukielementti tuntui menevän kengässä myös suhteellisen alas, jalkapohjan alle, jolloin se ei olisi rajoittunut pelkästään päällisen osaksi vaan sijoitettu paremmin kiristämään jalkaa kokonaisuudessaan. Toki koko jalkaa ympäröivään kiristyksen tunteeseen saattoi vaikuttaa myös se, että sivulta liian kireä kenkä painoi jalkaa ja se puutui laajemmalta osalta kuin vain sivusta.

Hieman kevyemmin nauhoja kiskoessa ongelmia ei kuitenkaan tullut ja kenkä pysyi silti erittäin hyvin jalassa.

Brooks_Glycerin_2

Yllä mainittu tukielementti näkyy kuvassa Brooksin logon alla.

Vaimennus

Glycerinin kohdalla vaimennuksesta voi sanoa samaa kuin Ravennasta:

Kengässä on sekä kantapäässä että päkiässä Brooksin DNA-geeliä ja välipohja on tehty ympäristöystävällisestä BioMoGo:ta, Brooksin ympäristöystävällistä vaimennusmateriaalia.  Näiden lisäksi kengässä on silminnähden paksulti kumia ulkopohjassa tuomassa pitoa ja vaimennusta. Pehmennyksen kruunaa CrashPad-muotoilu, jossa pohjan ulkoreuna rakentuu toisistaan hieman erotetuista “tyynyistä”, jotka lisäävät pohjan joustavuutta ja vaimennusta.

Glycerinissä tätä kaikkea on kuitenkin enemmän, sen pitäisi siis varmasti olla myös pehmeämpi? Tässä kohtaa hieman yllätyin, koska itse asiassa minun jalkaani Ravenna tuntui pehmeämmälle. Tämä voi johtua Ravennan suuremmasta löysyydestä kauttaaltaan, jolloin pohjakin tuntuu joustavammalle.

Ei Glycerinin vaimennus tuntunut missään nimessä kovalle, päinvastoin, tuntuma oli vain kovempi kuin mitä olisin odottanut. Tässä voi olla takana kengän oletettu käyttäjäkunta, joksi on varmasti ajateltu myös yli 70 kiloisia liikkujia: mikäli kenkä olisi todella pehmeä jo minun käytössäni kevyemmillä lenkeillä, saisi DNA-vaimennus olla ei-newtonimaisuutensa lisäksi tietäjä Akvavitixin taikajuoman veroista ainetta, jotta se pysyisi kestävänä ja riittävän jämäkkänä koko käyttäjäkunnalle.

Kenkä oli siis hieman oletettua napakampi, mutta iskuja ei silti pahemmin päässyt valittelemaan. Itse asiassa Anna-Riitan kerrottua kokeilleensa Ravennaa maastossa, päätin minäkin kokeilla Glyceriniä epätasaisemmalla ja mukkulaisemmalla alustalla. Kengän pohjan paksuus ja vaimennuksen määrä valkeni viimeistään, kun pohja suojasi epätasaisuuksilta paremmin kuin moni rockplatella varustettu maastokenkä. Pidosta en toki osaa maastokäytössä sanoa, kun en märällä kelillä testannut, mutta kumista päätellen sitä voisi löytyä… Päällisen ja pohjan kestävyys teräviä ja repiviä esineitä kohdatessa voi silti tulla tässä käytössä vastaan, mutta tulipa tämäkin testattua.

Vaimennuksen määrän huomasin myös pitkillä lenkeillä, kun jaloissa ei kolmenkympin jälkeen vielä alkanut tuntua vähentynyt askeleen kimmoisuus eikä jalkapohjien väsymystä aistinut. En testannut kengällä nopeampia pitkiä, mutta kevyemmissä lenkeissä jalat saavat toisaalta nauttia iskutuksesta pidempään.

Juoksutuntuma

Yhtenä uutuutena Glycerin 10:een oli päkiän flex groovien syventäminen, jotta pohjasta tulisi joustavampi. Samalla Glycerinissä kiertojäykkyystuki muutettiin koko pohjan levyisestä vain sisäosaa koskevaksi. (Ja uusimmassa Glycerin 11:ssa koko kiertojäykkyystuesta on luovuttu.) Näiden muutosten tavoitteena oli kompensoida lisääntyneen vaimennuksen aiheuttamaa painoa ja tehdä kengästä rullaavampi.

Brooks_Glycerin_4

Kengän rullaavuudesta puhuttaessa pitää ensimmäiseksi muistaa, millaisesta tossusta on kyse: Glycerin on valmistajansa vaimennetuin lippulaivamalli eli Pure Driftin tyylistä sipsutusta ei kannata odottaa. Glycerinin juoksutuntuma on lyhyesti kuvailtuna napakka. Koska yllä kuvatun kaltaisesti vaimennus ei ole vaahtokarkkia vaan hieman kovempaa sokeriherkkua, saa juoksuaskellukseen halutessaan kohtuullisesti tuntumaa.

Mainitut pohjan urittamiset ja löysentämiset eivät silti ole saaneet kengästä minun makuuni riittävän löysää, joskaan en edelleenkään ole varma, että minun makuani on käytetty suunnittelun mittatikkuna. Koska kenkä lienee suunniteltu jopa hieman raskaammillekin menijöille ja myös kantapää edellä juoksemiseen, ei pohjan jäykkyys tätä ajatellen ole ongelma, sillä liikevoiman kasvaessa myös pohja muuttuu löysemmäksi.

Kenkää toki näkee huippujuoksijoidenkin jalassa, mitä varmasti selittää sen hyvä vaimennus ja anteeksiantavuus.  Anteeksiantavuudella tarkoitan tässä hieman samaa kuin golfissa: askelluksen kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana vaan hieman romuluisemmallakin etenemisellä juoksu luonnistuu eivätkä jalat pääse vääntyilemään tai joudu suuren iskutuksen kohteeksi. Myönnän tämän olevan monenkin juoksunäkemyksen vastaista, mutta itse olen kyllä huomannut eroa siinä, juoksenko palauttavia lenkkejä Glycerinillä tai vaikkapa Pure Connect 2:lla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jalat saavat levätä siinä määrin kuin se juostessa on mahdollista, kun taas Connectilla yli tunnin mittaiset palauttavat muuttuvat herkästi joko liian nopeiksi tai sitten keskittymisen ja tekniikan kärsiessä jalkojen iskutus sabotoi palauttelulenkin ideaa.

Brooks_Glycerin_1

Juoksin kyllä kengällä myös hieman reippaampia vauhteja. Normaaleilla pk-lenkeillä tai reippaamilla lenkeillä tällä kengällä sai itse asiassa kiinnittää enemmän huomiota tekniikkaan kuin hitaammissa vauhdeissa, koska lujempaa mentäessä palaute tuli vauhdin muodossa välittömästi. Palautteen antajana toimi pohja, joka toimi parhaiten sillä kohdalla, jolla tulin alas. Täysin päkiällä juostessa ei ongelmia ponnistusvaiheeseen siirryttäessä ollut ja tällöin tuntuma oli muutenkin hyvä. Tasajalkaa köpöteltäessä siirtymä päkiälle ei pohjan jäykkyyden takia ollut yhtä saumattoman tuntuista, mikä hieman häiritsi silloin, kun askellukseen ei jaksaisi paneutua, mutta vauhtia saisi silti olla. Tässä kohtaa siis pohjan jämäkkyys, paksuus ja kengän hieman painavampi massa astuivat peliin: kevyemmällä liikevoimalla pohja ei eri askelmalleilla mielestäni päässyt rullaamaan niin hyvin kuin toivoisin.

Pohjan kiertojäykkyystuki tuntui toimivan. Se ei missään nimessä ole ylipronaatiotuki, mutta se estää kuitenkin lievimmät taipuisuudet ja antaa samalla vakautta kengälle. Edelleen pitäen mielessä suunnitellun käyttäjäryhmän, tällainen pieni vahviste voi olla erittäin hyödyllinen, jotta kenkä varmasti pitää ponnistettaessa.

Brooks_Glycerin_3

Yhteenveto

Brooks Glycerin 10 oli siis kaikkea sitä, mitä odotin: erittäin hyvin vaimennettu, todella pehmeä, ei kaikkein rullaavin tossu, mutta silti varsin juostava. Itselläni kenkä toimi parhaiten kevyemmillä lenkeillä ja pk-lenkeillä, mutta testit suoritettuani kenkä sijoitetaan silti palauttelujuoksukenkien pinoon. Tämä ratkaisu johtuu yksinkertaisesti siitä, että esimerkiksi Ravenna toimii tavallisilla pk-lenkeillä itselläni paremmin, ja toisaalta Glycerin mahdollistaa palautumislenkeillä keskittymisen palautumiseen, ei tekniikan hiomiseen ja askelluksen varomiseen.

Hieman vaimennetumpiin kenkiin tottuneille Glycerin toimii varmasti mainiosti yleiskenkänä, kevyempiä tossuja suosiville kannattaa kenkää testata jalkaan yhdessä Ghostin tai vaikkapa Ravenna kanssa ja pohtia mikä tuntuu omimmalle.

Loppuun vielä Brooksin oma esittelyvideo kengästä:

Lisätietoa: Brooks

Kommentoi

Kommentit