ASA testasi Salomon XR Crossmax 2:n

Maan vielä ollessa valkoinen sain arvosteluuni Salomon Crossmax XR 2:n. Kenkä kuuluu door to trail -mallistoon, jossa ideana on tarjota kenkiä, joilla voi juosta sekä maastossa että maastoon. Ajatus on erittäin kannatettava, kaikki kun emme valitettavasti asu Alppien juurella.

Crossmax 2 uudistui täksi vuodeksi merkittävästi. Edeltävästä versiosta oli saatavilla sekä neutraali että ylipronaatiotuettu vaihtoehto, kakkosversiosta valmistetaan vain neutraalia mallia. Muutos kuulostaa varsin loogiselle ja käyttäjäystävälliselle, koska näin yhdellä nimellä saa vain yhdenlaisia kenkiä eikä sekaantumisen vaaraa enää ole. Muutos sopii hyvin myös yleisempään maastojuoksutrendiin, jossa raskaista liikerajoittajista siirrytään kohti kevyempiä liikemahdollistajia.

Salomon_Crossmax_2_7Muitakin uudistuksia tehtiin, joista merkittävimpänä oli päällisen muutos kevyempään ja hengittävämpään materiaaliin sekä pyrkimys saada parannettua päällisen istuvuutta.

Eri alustoilla juokseminen

Kenkää tuli käytettyä monipuolisilla alustoilla: lumella, jäällä, maastossa, hiekkateillä sekä asvaltilla. Näiltä osin kenkä toimi ideologiansa mukaisesti ja siirtymät maastoon oli mukava suorittaa. Vaimennus oli täysin riittävää jopa asvaltille, etenkin hieman napakampaan vaimennukseen tottuneille. Tuntuma ei ollut mikään vaahtokarkki, mutta merkkaria pehmeämpi kuitenkin.

Kovemmilla alustoilla juoksemista helpotti myös pohjan maltillinen kuviointi, korkeat nappulat kun aiheuttavat herkästi epästabiiliutta kovemmilla alustoilla.

Kolmas eri alustoilla juoksemista helpottanut tekijä oli pohjan suhteellinen mataluus (kantapää 19 mm ja päkiä 10 mm). Mataluus mahdollisti hyvän alustatuntuman saamisen. Pystyinkin käyttämään kenkää maastojuoksuilla, tavallisilla keskuspuistolenkeillä sekä lumella ja jäällä normaalisti katujuoksussa.

Pito

Kenkä piti hyvin, lukuun ottamatta kolmea perinteistä maastokengänSalomon_Crossmax_2_6 haastetta: jäätä sekä märkää kalliota ja puuta. Näillä kolmella lipsumista oli havaittavissa, ja tuttuun tyyliin sitä enemmän mitä kovempaa vauhti oli. Tämä lipsuminen jäi hieman harmittamaan, koska eri materiaaleista tehty,  mutta samantyylisellä pohjaprofiililla varustettu Sense Mantra tarjosi selkeästi parempaa pitoa.

Toki suuremmat lumikinokset tai pehmeä muta eivät olleet parhaita alustoja kengälle, mutta moisille pinnoille ei kenkää olekaan suunniteltu.

Vaikka kengässä ei ole perinteistä suojalevyä (rockplate) kiviä tai muita teräviä esineitä varten, tarjosi se silti riittävän suojan. Itse asiassa pohjan suoja oli juuri oikeanlainen minun makuuni: jalkapohjaan ei tuntunut pistosta, mutta pystyin aistimaan ja reagoimaan epätasaiseen alustaan haluamallani tavalla.

Juoksutuntuma

Crossmaxin tuntuma yllätti itseni positiivisesti. Toki tämä ei ole kisakenkä vaan suunniteltu monikäyttöiseksi työjuhdaksi, mutta en arvannut sen taipuvan näin moneen. Pohja on suhteellisen kiertojäykkä ja päkiän jäykkyys vertailtaessa muihin vastaaviin malleihin alkaa olla jäykimmästä päästä, mutta jotenkin tälläkin yhdistelmällä oli saatu askeleeseen reagoiva kenkä aikaiseksi. Kaikkein puhdasverisimmät päkiäjuoksijat tai minimalistit voisivat kaivata löysempää kenkää, mutta muille uskoisin tämän kengän sopivan varsin monipuoliseen käyttöön. Itse juoksin kengällä kovempiakin vauhteja ja se toimi nopeampia vetoja lukuun ottamatta erittäin hyvin laajalla vauhtiskaalalla (6:30–4:15 min/km).

Erityisesti pidemmissä rypistyksissä arvostin kengän tarjoamaa tukevuutta ja anteeksiantavuutta, mutta sanottakoon kuitenkin, että teknisemmille poluille ja nopeampiin vauhteihin valitsin mieluummin Sense Mantran. Haasteeksi tulikin päättää lenkille lähdettäessä kumpaa olisi luvassa, koska maastossa suunniteltuja lenkkejä on vielä vaikeampi toteuttaa kuin maantiellä.

Istuvuus

Kengän yhtenä suurena muutoksena mainittu päällisen uudistaminen hengittävyyden, keveyden ja istuuvuden parantamiseksi jätti itselleni hieman toivomisen varaa istuvuuden osalta. Lämpimyys on mieltymyskysymys, koska suurin osa kengistä on kuumia kesähelteillä. Istuuvuskin vaihtelee jalkojen mukaan, mutta  minun jalkani olisi kaivannut vielä napakampaa istuvuutta.

Nauhoitus on hoidettu Salomonin maastojuoksukengistä tutulla quicklace-pikanauhoilla. Nauhoitus ei kuitenkaan ole yksin vastuussa kengän istumisesta jalkaan vaan tähän vaikuttavat koko muu päällinen, miltä osin oma jalkani jäi kaipaamaan parannusta.

Hyvänä puolena on, että kenkä istui normaalin/leveähköön jalkaani hyvin ja koko oli normaalia Salomonin mitoitusta. Ylimääräistä tilaa ei jäänyt sivuille ja kärjessä oli totutusti alle puoli senttiä. Kun kengässä on vielä laitettu päkiän kohdalle (tai pitäisi varmaankin sanoa metatarsaalin holleille) sensiflex-verkkopäällinen tarjoamaan joustavaa istuvuutta sitä kaipaaville, pitäisi kengän istua jalassa mukavasti. Näin asia olikin, pääosin. Jalkani pääsi kuitenkin ärsyttävästi liikkumaan kengän sisällä juostessani kaltevilla alustoilla kovempaa. En tarkoita, että ulkopohjan pito olisi pettänyt alta vaan jalkani liikahti kengän sisällä paikaltaan, jolloin ponnistuksesta katosi voima ja suunta. Ongelma oli aistittavissa erityisesti ponnistaessani jostakin isommasta irtokiven sivusta tai polulla olleesta muusta kaltevasta alustasta. Jalkani pysyi kuitenkin paikallaan, mikäli vauhtia ei ollut liiaksi, mutta toki tämä ei ole ratkaisu moiseen ongelmaan. Hitaammin juostessa vain voimat ovat pienempiä, jolloin jalka pitää helpommin, kengässä kuin kengässä.

Tätä haastetta on toki muissakin maastokengissä, mutta ei kaikissa, joten tältä osin seuraavaan versioon Salomon voisi ottaa oppia vaikka Mantrasta. Ongelma voi tietenkin olla vain jalastani johtuva, jolloin muutoksen taustalle kannattaa hakea vielä toinen mielipide.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan kenkä oli hyvä kokemus. Helpommilla alustoilla voin käyttää sitä erittäin monipuolisesti, mutta erityisen hyvin se sopii kevyemmille lenkeille ja pidempiin koitoksiin. Tästä pitävät huolen riittävän suuri vaimennus ja kiertojäykkyys yhdistettynä päkiän löysyyteen ja pohjan mataluuteen. Pidemmissä ja hallitummissa suorituksissa ei myöskään tule suureksi haasteeksi yllä mainittu lipsuminen kaltevilla pinnoilla, koska vauhtia on vähemmän. Esimerkiksi pidemmille maastolenkeille tämä on hyvä valinta itselleni.

Loppuun vielä Mantran arvostelussa mainittu pohdinta kahdesta samantyyppisestä ja samanhintaisesta kengästä. No, arviota lukemalla voi todeta, etteivät kengät ole kaksosia vaan korkeintaan sisaruksia. Mantra oli kevyempi, ketterämpi ja pitävämpi, kun taas Crossmax oli vaimennetumpi ja tukevampi. Itseäni ajatellen Mantra on ehdottomasti monikäyttöisempi, mutta molemmille on kyllä tilaa (kuvainnollisesti…) kenkäkaapissani.

Kuvat: Salomon

1 comment

Kommentoi

Kommentit