Tukholman Maraton – Because I CAN

Hieno lause!  Suomeksi se kuulosta melkein yhtä hyvältä: Koska minä voin! ..pystyn!.. osaan!.. saan? Nyt kerron miksi juoksen Tukholman maratonin ja miten valmistautuminen sujuu.

Päätin kauan sitten, etten koskaan juokse maratonia. Ajattelin, että puolimaratonin juokseminen lujaa on paljon kovempi juttu, kuin maratonin kärsiminen loppuun asti. Maraton kuitenkin kiinnosti salaa ja olin hirmuisen utelias jälkifiiliksestä. Onko paha olo? Polttaako selkää ja lonkkia? Onko vatsa sekaisin? Vai voiko vaan olla kivaa? Sitten päätin, että ok, maratonia voisi varmaan kokeilla JOS selkä on kunnossa. Se epäilytti koska juoksutekniikka, jolla tuli juostua tuhansia kilometrejä rikkoi selän muutama vuosi sitten ja kiusaa edelleen. Viimeinen päätös oli, että jos maraton nyt täytyy joskus juosta, niin se tehdään sitten vähintään New Yorkissa!

Syksyllä söin sanani. ASA käynnisti juoksukoulun ja tiimin kiikarissa on Tukholma 1.6. Koska reissuun lähtee fyssarit, koutsit ja kaverit, uskalsin itsekin muutaman viikon mietittyäni osallistua kisaan. Tavoitteeni on juosta maaliin ja kävellä seuraavana päivänä. Aikatavoitetta en suostu vielä antamaan 🙂

Mitä ajattelin sitten tehdä asialle?
Heti syksyllä päätin aloittaa perusteista ja käydä laittamassa (1) kapselit kuntoon. Menin samantien Intersportiin ihmettelemään uusia Nikejä. Olen juossut Nikeilla varmaankin 9 vuotta ja kaupassa sain kuulla, että ne on aivan väärät tossut minulle. Ehkä minua juksapuijattiin, mutta lähdin Intersportista kaksien Adduparien kanssa ja olen ollut hirmutyytyväinen. Adidakset ovat vähän kapeammat, kevyemmät ja kaikin puolin sopivammat. Neutraaleihin kenkiin teetin kahdet Footbalance pohjalliset, jotka ovat ällistyttävän paljon paremmat, kuin aikaisemmin teettämäni pohjalliset.

Asia mihin täytyi panostaa ajatuksella oli (2) tekniikka. Pyrin pitämään juoksuasennon mukana jokaisella hölkällä. Huomasin, että yksi hyvä tapa pitää tekniikka mielessä oli kommentoida juoksukaverin menoa lenkin aikana. Ärsyttävää, joo, mutta toimii 🙂  Monipuolisuus olisi myös tarpeen: mäkijuoksut, intervallit, hitaat, nopeat, vedot jne. Koska kuntoilu oli muutaman kuukauden aikana mennyt melko BootCamp voittoiseksi tajusin, että minun pitää (3) lisätä kilometrejä viikkoon ja mahduttaa mukaan ainakin yksi reilu 20km lenkki. Maaliskuuhun mennessä minulla pitäisi olla viikkokilometrit 80km luokkaa. Kilometreistä huolimatta en saisi kuitenkaan unohtaa (4) BootCampia ja salitreeniä. Pitämällä lihakset mukana treenissä tukisin juoksu- ja tekniikkaharjoituksia ja saattaisin päästä vähän helpommin maalin. Hieno suunnitelma!

Kisaan on nyt nelisen kuukautta. Tässä sitä ollaan.

achievements

Hirmuisesti en ole saanut syksyllä aikaiseksi mutta nyt minulla onkin uusi työkalu! Officen seinällä on taulukko, jonka nimi on ReBoot Camp ja minun kohdallani siellä lukee 1.6 Marathon. Taulukkoon kirjoitan viikkotavoitteeni ja työkaveri antaa Rakkaustarran jokaisesta onnistuneesta viikosta. Vanhat konstit toimii parhaiten, eikö niin? Tällä hetkellä juoksen 50km viikossa ja käyn 3 kertaa BootCampissa. Matkojen nostaminen 80 jännittää, koska sitten pitää jo suunnitella almanakkaa tarkemmin. Uskon kuitenkin, että tämän huikaisevan achievement systeemin avulla pääsen helpommin maaliin. Suunnitelmat eivät ole suunnitelmia, ennen kuin ne on paperilla..ja niistä saa glitterstickereitä!

Jaksoit taas loppuun asti. Ansaitset tarran! 🙂

 

Feature-kuva on lainassa Tukholman maratonin saitilta.

3 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Maratonin juoksu on ihana kokemus, eikä se edes vaadi aktiivisesti liikkuvalle ihmiselle mitään suuria ”uhrauksia”. Omaa terveyttä ei ainakaan kannata lähteä vaarantamaan rasitusvammoilla kasvattamalla viikkokilometrejä kohtuuttomalle tasolle aikaisempaan nähden.
    Itse olen juossut nyt alle 4 vuotta ja 8 maratonia, eikä keskimääräisiä viikkokilsoja ole koskaan tarvinnut nostaa juurikaan yli 70:n. Sillä näin naispuolisetkin pääsee reippaasti alle 3:30 h:n. Kohtuus kaikessa ja nautinto ennen kaikkea!

  2. Pidäpä meidät ajan tasalla, miten harjoittelu Tukholmaan sujuu. Ohjelmasi perusta kuulostaa tosi järkevältä!

    Itse aloitin systemaattisen treenauksen eilen (ihana kun voi käyttää aikamäärettä eilen, eikä huomenna 😉 Olen läpijuossut liian monta maratonia ihan vaan juoksemisen ilosta. Mukava katsoa, mihin rahkeet riittävät, kun harjoittelee järjestelmällisesti. Pitänee lisätä ohjelmaani myös pääkopan koulutusta. Se on vatsani ja siitepölyallergian lisäksi vaikein hidaste ylitettäväksi juoksulla…