Tommi, you are an Ironman!

…Kaikui kaiuttimista maaliviivaa ylittäessäni. Hyvinmenneen kisan jälkeen on kiva kirjoittaa raporttia! 

Nizzassa käyty Ironman-sarjan kisa oli ensimmäinen täysmatkani. Aiemmin takana on puolimatkan kilpailut Joroisilta viime vuonna sekä torsoksi jäänyt Ironman 70.3 Sankt Pöltenissä Itävallassa toukokuussa tänä vuonna. Siellä uinti peruttiin kylmän kevään takia, joten kisasta tuli pyörä-juoksu duathlon.

Ilmoittauduin Nizzan kilpailuun hyvissä ajoin syksyllä 2012. Silloin tilaa oli vielä, mutta keväällä kilpailu myytiin loppuun. Itseasiassa kaikki Euroopassa käydyt Ironman-kisat myytiin loppuun tänä vuonna, joten kannatti olla ajoissa liikkeellä.

Ennen kisaa

Aikainen ilmoittautuminen tuotti myös sen, että pystyin suunnittelemaan harjoittelun hyvissä ajoin kilpailua varten. Oma harjoitusohjelmani alkoi vuoden vaihteesta, brittiläisen Dave Greenin suunnittelemana. Aiemmissa kirjoituksissani käsittelin tarkemmin valmistautumista kisaan. Lue lisää täältä, täältä ja täältä.

bike check in

Kävin rekisteröitymässä kilpailuun jo torstaina aamusta, jolloin vältin käytännössä kaikki ruuhkat. Pyöräkatsastus lauantaina ennen kisaa oli myös organisoitu niin, ettei jonoa syntynyt lainkaan. Numeroiden perusteella oli varattu tunnin kestäviä aikaikkunoita katsastukseen, ja homma toimi todella hyvin, poiketen esimerkiksi lähemmäs tunnin kestäneestä seisoskelusta St. Pöltenissä.

Sitten itse kisaan!

swim

Uinti

Nizzassa uinti kauhotaan Välimeressä kahtena kierroksena, ensimmäinen 2,4 km ja toinen 1,4 km välissä rannassa väliaikapisteellä käyden. Lähtö tapahtui massiivisena yhteislähtönä leveältä rannalta, joka suoraan sanottuna aiheutti pientä huolta oman kisakokemuksen ollessa rajattu. Ensimmäiset sadat metrit olivatkin melkoista sähellystä, ja kesti lähes uinnin puoleen väliin ennen kuin tilaa oli niin paljon, että sain omasta uintirytmistäni kiinni. Sen jälkeen haasteeksi tuli avovesiuinnin harjoittelun vähyys etenkin meriolosuhteissa. Tuntuu, että nostin päätäni navigoidakseni aina kun olin maininkien pohjalla, enkä siis nähnyt yhtään mitään. Poijujen välit olivat pitkiä, ja jossain vaiheessa luovuin navigoinnista ja menin massan mukana. Tämä kostautui toisella kierroksella, jossa uin muutaman sadan muun joukossa aika pitkään kohti väärää poijua.

Uinnista kuitenkin selvittiin, ja varsin kelvolla ajalla 1:08:54. Se oli hiukan tavoitetta hitaampaa, mutta uskoisin uintivaudin olleen juuri kuten suunnittelinkin. Matkaa vaan kertyi turhan paljon. Yksi kisan mieleenpainuvia hetkiä oli uinnista rantautuminen tuhansien kannustajien edessä, jossa avustajat kiskoivat uimarit ylös jyrkästä rannasta.

T1

Vaihto pyöräilyyn tapahtui rannassa, ja juoksua alueella kertyi vajaa kilometri. Olen kuullut Ironman-kisoista aiemmin erittäin hyvää palautetta avustajien toiminnasta, ja nämä huhut pitävät täysin paikkaansa. Kun sain vaihtopussin, paikalle pörräsi välittömästi vapaaehtoinen, joka tyhjäsi pyörävarustepussin eteeni, kiskoi märkäpuvun jaloista, levitti aurinkovoidetta käsiin, jalkoihin ja niskaan sekä pakkasi uintivarusteet pussiin sitä mukaan kun annoin niitä hänelle. Aivan mahtavaa!

bike

Pyörä

Nizzan pyöräosuus on yksi kierros kaupungin luoteispuolen vuoristossa. Kiivettävää riittää varmastikin kaikkien tarpeisiin! Reitti on maisemiltaan todella hienoa, muutamassa kohdassa mennään läpi vanhojen ranskalaisten kylien. Mietin pitkään tavallisen maantiepyörän ja aika-ajopyörän välillä. Moni muukin oli selvästi miettinyt samaa. Arvioisin, että noin puolet olivat valinneet maantiepyörän, johtuen ehkä ennen kaikkea useista nopeavauhtisista laskuista. Itse kävin ennen kilpailua sekä kiipeämässä isoimman mäen että laskemassa vuoriston alamäkiä, ja päädyin triathlon-pyörään. Olin tyytyväinen valintaani.

Pidin mielessäni koko ajan valmentajan vinkin “Ota pyöräosuus rauhassa, muista että vielä juostaan maraton”. Suunnitelmani oli ottaa isot ylämäet suhteellisen kevyesti ja painaa tasaisilla ja alamäissä kovempaa. Matkan aikana tämä suunnitelma kuitenkin muuttui muotoon “ylämäet rauhassa, ja alamäissä levätään”. Isoon nousuun osasin varautua, mutta sitä seuraavat “pienet” mäet (joista yksi oli 6,5 km pitkä) olivat nujertaa triathleetin. Katso kuva tuskan paikoista! Lopulta tuli kuitenkin helpotus, kun viimeiset 40 km lasketeltiin takaisin Nizzaan. Vaikka otin tämän osuuden rennosti valmistautuen juoksuun, sain silti nostettua keskinopeutta ihan mukavasti. Aikaa pyöräosuuteen meni 5:27:06. Täysin tavoitteessa siis!

IMFR2013_plan_Bike_nov2012

Negatiivisena havaintona pitää nostaa esille riskialtis ajaminen joidenkin osallistujien toimesta alamäissä. Kyseessä on kuitenkin täysin merkityksettömät sijat ikäluokissa, eikä Havaiji-paikat ole lähelläkään. Ajamalla äärirajoilla alamäissä voittaa todennäköisesti koko matkalla muutamia minuutteja. Riskinä kuitenkin on, että pahimmillaan voi käydä todella huonosti.

T2

Vaihto juoksuun tapahtui T1:n kanssa samalla alueella Nizzan rantabulevardilla. Oli hieno fiilis saapua ihmisten pariin ja kuulla kannustushuudot usean tunnin “eristyksen” jälkeen. Jälleen kerran vapaaehtoistoiminta oli upeaa. Siitä oli hyvä aloittaa päivän viimeinen osuus!

run

 Juoksu

Marathon juostiin neljänä kierroksena Nizzan rantabulevardilla – Promenade des Anglaisilla. Lähtö ja maali olivat Nizzan kaupungin päässä, kääntöpaikka lentokentän vieressä. Reitti oli jotakuinkin tasainen, mutta joka kierroksella lenkki tuntui pidemmältä kuin edellisellä.

Huoltopisteitä oli järjestetty reitille alle 2 km välein, ja ne tulivat todella tarpeeseen. Ihmettelin, miksi osa kilpailijoista kuskasi mukana juoksussa valtavia määriä juomista vyössä. Miksi kukaan haluaa lisätä omaa painoaan merkittävästi, kun täydennystä saa enemmän kun tarpeeksi? Huoltopisteillä oli myös suihkut, joissa sai viilennettyä itseään polttavalta auringolta. Tässäkin iso kiitos kuuluu vapaaehtoisille, jotka kannustivat todella aktiivisesti. Oli ilo juosta – jopa väsyneenä.

Omalta osaltani juoksu alkoi todella hyvin, täysin 5min/km tavoitevauhdissa. Tätä kesti noin puoleen väliin saakka. Sitten alkoi matka painaa. Aloin laskea minuutteja. Ehdinkö tavoiteaikaani? Kisakello oli näkyvissä molemmilla kääntöpaikoilla ja koitin sovittaa vauhdin niin, että ehdin turvallisesti tavoiteajassa maaliin, mutta en joudu missään vaiheessa kävelemään (koska olin varma etten pysty aloittamaan juoksua uudestaan). Urheilujuomat eivät enää uponneet, kuten ei myöskään geelit. Siirryin kokikseen. Kolmas kierros oli kaikista vaikein, mutta viimeisellä kierroksella menoa helpotti hiukan ajatus siitä, että kyseisiin kohtiin ei tarvitse enää palata. Juoksuun meni 3:32:11, johon olen tyytyväinen. Uskoisin, että juoksuaikaa pystyn parantamaan, mutta se vaatisi lisää kykyjä pyöräosuudelle. Nyt tuntuu, että kovat mäet verottivat liikaa etenkin jälkimmäisella marathonin puolikkaalla.

Maaliin!

Tärkein tavoitteeni oli päästää maaliin ensimmäisessä Ironmanissani. Se tavoite toteutui. Oli mahtavaa juosta viimeiset sadat metrit kannustajien reunustamaa kujaa maaliin! Ajallisena tavoitteenani (haaveena) oli 10h 30min, jonka uskoin olevan mahdollinen vain nappisuorituksella. Koko kisassa en kokenut mitään ongelmia, ravitsemus meni täydellisesti eikä auringonpaiste juoksussa tehnyt pahaa. Tulin maaliin ajassa 10:18:40, yli kymmenen minuuttia tavoitettani nopeammin.

Yhteenveto kisan plussista ja minuuksista (kokemuksena, ei niinkään omasta suorituksestani):

–  Kisamateriaaleissa ei ollut tietoa pyöräparkin palveluista (onko aamulla pumppu käytössä), tai vaihtoalueen palveluista (saako vaihdossa aurinkovoidetta).

–  Ahtaat ja kapeat tilat katsojille Nizzan rannassa.

–  Liian lyhyet huoltoalueet pyörällä (vauhdissa oli vaikea saada sekä juomista että geelejä, koska ne olivat niin lähellä toisiaan).

–  Huonosti näkyvät poijut uinnissa, eikä infotilaisuutta reitistä.

–  Huonosti valvottu peesikiellon noudattaminen pyörällä (aika paljon isoja letkoja, ja tuomarit eivät puuttuneet niihin vaikka mielestäni mahdollisuuksia olisi olllut).

 

+  Upea pyöräreitti, hyvä liikenteenohjaus.

+  Hyvät tarjoilut huoltopisteissä, joita oli tarpeeksi tiheään ja viilentävät suihkut juoksun aikana.

+  Vapaaehtoistyövoiman into ja avuliaisuus, tällaista en ole kokenut missään muualla!

+  Hyvät seurantamahdollisuudet kannustajille juoksureitillä.

+  Kokonaisuutena hyvin organisoitu tapahtuma urheilijan kannalta.

Seuraavaksi

Palautumisen jälkeen tälle kesälle suunnitelmissa on vielä Joroisten puolimatka, sekä mahdollisesti Tukholman ITU World Triathlon Serieksen osakilpailu olympiamatkalla. Se olisi itselleni ensimmäinen olympiamatkan kilpailu. Kokonaisuutena täysmatkan kisaan valmistautuminen huolella vei puoli vuotta, joten uskon että ensi kesänä en tule vastaavaa tekemään. Ehkä 2015, ja tavoitteena alle 10h ajat?! Varmuudella voin sanoa, että tämä ei jäänyt ainoaksi täysmatkan kisakseni!

Tommi

1 comment

Kommentoi

Kommentit

  1. Kerkesin jo odotellakkin yhteenvetoa – mukavaa luettavaa ja tulipahan hyvä fiilis kun sai kerrata toisen suulla omiakin fiiliksiä reilun viikon takaa – melko lailla samansuuntaisia ! Noin hyvää palvelua en saanut vaihtoalueilla, ehkäpä kun tulin pahimman ryysiksen aikana ? Itsekkin päädyin lopulta TT-pyörään ja se oli kyllä nappivalinta, alamäetkin meni sokeita mutkia lukuunottamtta aeroasennosta.

    Sulta puuttuu muuten maininta pasta partystä & palkintojenjakotilaisuudesta Parc Phoenixissa, et tainnut osallistua ? Paikka oli aivan upea kuin myös tarjoilutkin – mahan sai täyteen ja palkintojenjakotilaisuudessa pienet huppelitkin 🙂 Pieni miinus että olut ei ollut ihan kylmää, pikemminkin viileää.

    Onnittelut vielä kerran loistavasta suorituksesta ja tsemppiä Joroisille !

    T: Mikko P.