Maraton alle 3h – Tommin raportti Vantaalta

Kausi on hyvä päättää omaan ennätykseen!

Vantaan Marathon juostiin sunnuntaina 13.10. tuulta lukuunottamatta oikein mukavassa säässä Tikkurilan ympäristössä. Itselleni kisa oli kauden päätös. Onneksi juoksu sujui hyvin, jotta ei jää koko talveksi kaivelemaan. Loppuaika 2:49:46 paransi edellistä maratonin aikaani melkein 20min. Jotain on siis vuodessa tapahtunut!

Tapahtumana Vantaan Maraton ei tarjoa isojen kaupunkimaratonien mahtavia maisemia tai ison massan fiilistä, mutta tasainen ja nopea reitti on omiaan ennätysten rikkomiseen. Tilaakin on tarpeeksi. Siis oikein pätevä tapahtuma, kunhan ei lähde vertailemaan lajin suurtapahtumiin. Itselleni jäi erityisesti mieleen Punalatvantien asukkaiden masinoimat kannustusbileet. Ihan mieletön juttu, siitä sai aina energiaa pitkäksi aikaa. Kiitos!

Neljänä kierroksena juostu kisa on henkisesti aika erilainen verrattuna yhden kierroksen tapahtumiin. Itse asennoiduin tähän kuin neljään ~10km kisaan, joissa välissä ei saanut pitää taukoa. En tiedä kenen idea oli pystyttää makkarakoju siihen ihan reitin varteen kun kierros vaihtuu?! Ajatus olis siis, että menneet kierrokset ovat historiaa, ja tulevista kierroksista on turha murehtia vielä. Painoin Garminin Lap-nappia joka kierroksella, ja seurasin ainoastaan käynnissä olevan kierroksen keskinopeutta ja aikaa. Itselleni tällainen lähestyminen toimi oikein hyvin. Ekat kaksi kierrosta meni todella hyvää vauhtia 3:53min/km ja 3:56min/km ja kolmaskin tavoitevauhtia 4:01min/km. Viimeinen kierros oli sitten taistelua (4:07min/km), ja myönnettäköön että tuli välillä vilkuiltua myös koko matkan keskinopeutta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kerrankin tuli aloitettua tarpeeksi (tai liian) kovaa. Juoksukisojani on leimannut se, että lopussa on vielä ollut voimia ja olisi voinut aloittaa lujempaa. Nyt ei ole mitään harhaluuloja siitä, että olisin voinut juosta yhtään lujempaa.

Valmistautuminen kisaan poikkesi aika paljon viime vuoden Berliinin Marathonista. Hypoteesi oli seuraava: alkuvuoden Ironman-treeni on pitänyt huolta kunnon riittävyydestä, joten nyt keskityttiin vain vauhdin kasvattamiseen pitkällä matkalla. Valmentajani Dave teki tähän tarkoitukseen 7 viikon ohjelman, jossa juoksumäärät olivat todella maltilliset, ja pääpaino oli muutamissa laadukkaissa treeneissä joka viikko. Ohjelman aikana juoksin keskimäärin 60km viikossa.

Ensimmäinen kulmakivi oli aina alkuviikosta juostu intervalliharjoitus, joka kehittyi ohjelman myötä. En julkaise yksityiskohtia, koska ohjelmat ovat valmentajan omaisuutta. Intervalliosuudet vaihtelivat pituudeltaan 16min kisavauhtisista lyhyisiin sprintteihin. Ohjelman alussa määriteltiin tavoitevauhdit maratonille (4:00min/km), puolikkaalle (3:50min/km), kympille (3:40min/km) ja viitoselle (3:30min/km), ja nämä vauhdit tulivat tutuksi treeneissä.

Toinen pääharjoitus oli viikonlopun pitkä lenkki. Niissä pituudella ei ollut niinkään väliä, vaan vauhdilla. Juoksin ne useimmiten sunnuntaisin niin, että lauantain ”peruslenkki” oli jaloissa alla. Lähes jokaiseen lenkkiin (pisintä lukuunottamatta) kuului kisavauhtinen loppuhuipennus, joka piteni ohjelman edetessä. Pari kertaa teki mieli jättää kesken, mutta onneksi juoksin loppuun asti.

Kolmantena tekijänä oli 10km ja puolimaratonin kisat viikoilla -5 ja -3 ennen maratonia. Tein molemmissa omat ennätykseni! Ne palvelivat hyvin kunnon mittareina ja antoivat uskoa siihen, että vauhti voi oikeasti riittää 2:50 aikaan maratonilla. Näiden lisäksi viikkoihin mahtui muutama kevyempi lenkki, yksi uintipäivä ja yksi palautuspäivä. Ohjelma toimi aivan loistavasti, koska missään vaiheessa rasitus ei päässyt niin isoksi etten olisi palautunut juoksemaan seuraavaa treeniä tosissaan. Ja tavoite täyttyi.

Tästä alkaa parin viikon lepo. Sitten katseet ensi vuoteen!

1 comment

Kommentoi

Kommentit