Marathon Of Dangers – Nimensä mukainen

Matkalla kohti Kolia. Kilometri kilometriltä lähempänä elämäni ensimmäistä maratonia, mieleeni tulvahti muisto ala-asteen liikuntatunnilta. Tarkemmin sanottuna ala-asteen liikuntatunnin uimaopetuksesta: Aluksi kaikki aloittivat lasten altaasta. Sitä mukaan kun oma varmuus ja taito kehittyi niin pääsi isoon altaaseen. Omalle luonteelleni tyypillisenä menin itsevarmana kehuskelemaan uimataidoillani ja pääsin isojen poikien altaaseen. Totuus iski kovaa vasten kasvoja, allas oli loputtoman syvä, pitkä ja pelottava.

Saapuessani Kolille koin saman tunteen kuin siellä ison altaan reunalla, edessäni 43 kilometrin koitos reitillä minkä olen joskus vaeltanut….kolmessa päivässä!!

 

Koli- Vaarojen maraton

Koli- Vaarojen maraton

Olin asettanut itselleni selkeän tavoitteen, tulla ehjänä maaliin asti. Varovaisesti toivoin alittavani kuusi tuntia, tämä osottautui myöhemmin hieman liian optimistiseksi.

Saavuimme perjantaina Kolille puoli yhden aikaan yöllä, minun oli pakko vielä syödä illalla reilu iltapala sillä juoksu alkoi jo seitsemältä aamulla.

Koli- Vaarojen maraton

0700, valmiina starttiin

Aamuherätys sujui todella hyvin, heräsin viideltä. Varusteiden tarkistus ja kisavermeiden päälle pukeminen. Lähdimme vasta viime hetkellä kohti lähtöaluetta. Ulkona oli pimeää ja viisi astetta lämmintä. Lähtölaukaus kajahti ja massa lähti varovaisesti tunnustellen liikkeelle. Ensimmäiset kilometrit olivat mukavaa alamäkeä helposti juostavassa maastossa, ensi vuonna tämä osuus täytyy juosta nopeammin sillä loppumatkan Ryläys syö aikaa todella paljon. Ensimmäinen kunnon nousu tuli noin 10km kohdalla. Jauholan vaaran huipulla oli pakko pysähtyä pieneksi hetkeksi ja ihailla mahtavia maisemia. Tästä alkoi matkamme vauhdikkain osuus, laskettelimme seuraavat 5km todella nopeasti. Tällä matkalla huomasin kuinka hauskaa maastossa juokseminen parhaimmillaan on. Alustanmuotojen vaihdellessa jatkuvasti kehon täytyy mukautua muutoksiin silmänräpäyksessä, usein tämä tapahtuu ennen kuin itse edes ymmärtää mitä tapahtui. Jalan liukastuessa alta, yläkroppa vaihtaa painopistettä esimerkiksi heilauttamalla kättä. Nilkan pyörähtäessä lihastuki nappaa nopeasti kiinni ja estää nivelsidevaurion. Yllätin itseni positiivisesti monta kertaa.

 Koli- Vaarojen maraton

15km kohdalla jonkin aikaa vaivannut takareiden lihakseni alkoi muistuttamaan olemassaolostaan pienellä vihlaisulla joka askeleella. Tämä ei kuitenkaan juurikaan haitannut etenemistä. Väliaikani noin 17km kohdalla oli 2.35, eli vauhti oli kohtalainen.

 

Kiviniemen matkailutilan kohdalla oli vesistöylitys lossilla, jouduimme istumaan muutamaksi minuutiksi. Tämän jälkeen vaikeudet alkoivat, kipu siirtyi polven takaa ylemmäs takareiteen. Ilmeisesti varoin jalkaani sen verran että vasen keskimmäinen pakaralihakseni(lihas joka ottaa askeleen yläspäin suuntautuvan voiman vastaan) alkoi oireilemaan. Joka askeleella lihas vihlaisi todella voimakkaasti ja esti juoksemisen. Pystyin kuitenkin täysin kivutta kävelemään vauhdikkaasti, olin kuin Kononen konsanaan.

 

Vasemmasta jalasta huomaa että pakara ei jaksa enään pitää jalkaa suorassa , polvi kääntyy sisäkiertoon.

Vasemmasta jalasta huomaa että pakara ei jaksa enään pitää jalkaa suorassa , polvi kääntyy sisäkiertoon.

20km jälkeen alkoikin reitin ylivoimaisesti vaativin osuus. Jatkuvaa nousua ja laskua todella haastavassa maastossa joka huipentuu Ryläyksen huipulle(323m). Tässä vaiheessa huomasin kuinka väsymys lisää loukkaantumisriskiä. Kun alussa reaktioni veti vertoja jopa lännen nopeimmalle, ei kroppani enään kyennyt vastaamaan muutoksiin yhtä tehokkaasti. Huomasin myös ammatillisesti mielenkiintoisen seikan: Kun kipua väistää, niin hetken päästä se on taas uudessa paikassa. Oli hienoa seurata miten erilaista kipua eri paikkoihin tietyt lihakset provosoivat. Esimerkiksi sisemmän reisilihaksen kipu tuntui polven etuosassa. En ollut huolissani sillä tiesin ettei mitään ole pahasti rikki, joten miksen ottaisi jotain positiivista siitä särystä.

Loppuosa kulki niin kovaa kuin kävellen suinkin pystyy, suurkiitos Juholle joka kesti kanssani matkan maaliin asti. Nautimme maisemista, juttelimme ja näytimme varmasti koomiselta kipittäessämme varovasti eteenpäin. Matkan kohokohta oli viimeinen 2-3km joka noustiin Kolin huipulle. Ylitimme maaliviivan yhdessä, olo oli sanoinkuvaamaton. Tyttöystäväni oli ottamassa meitä vastaan ja hemmotteli meitä sipseillä. Kiitos siitä Krisse:)

 Koli- Vaarojen maraton

Aluksi minua harmitti etten voinut juosta kunnolla, asettelin asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen. Selvisin maaliin asti yhtä todella upeata kokemusta rikkaampana. Ensi vuonna menen ehdottomasti uudestaan ja otan tavoitteeksi kuutosella alkavan loppuajan. Enään en jännitä tämän altaan reunalla.

Vaarojen maraton oli kaikenkaikkiaan mahtava tapahtuma. Hyvin järjestetty ja maisemiltaan huikea. Ihmiset olivat todella mukavia, enkä ihmettele että tapahtuma oli jälleen myyty loppuun.

Rataprofiili

Rataprofiili

Reittikartta

Reittikartta

 

Varusteista:

Jalassa minulla oli Salomomin S-lab xt 5. Kengät toimi hyvin, aluksi ajattelin juosta kevyemmillä kengillä mutta onneksi Joonaksen kanssa päädyttiin näihin. Lisätuki oli erittäin tervetullutta loppumatkalla kun nilkan hallinta alkoi heiketä. Reitin hankalimmilla osuuksilla nastat olisivat olleet hyvät, mutta en ollut aiemmin nastakengille juossut joten en halunnut kokeilla täällä.

Trikoot: 2XU Elite Compression Tights, Todella jämäkät trikoot. Laitoin jo juoksua edeltäväksi yöksi nämä jalkaan ja vaikutus oli huikea, jaloissa oikein kohisi kun veri lähti kiertämään. Vaikutus tuntui samalta kuin kinesioteippaus parhaimmillaan.

Paita: adidas techfit preparation turtleneck paita, Tykkään tästä paidasta todella paljon, kosteus siirtyy tehokkaasti pois iholta eikä minulla ollut lainkaan kylmä/märkä olo.

Takki: Sain Joonakselta Salomonin takin jonka nimeä en edes muista. Vaatetus oli täydellinen, ei ollut kylmä eikä kuuma.

Reppu: Camelbak OCTANE 18x. Reppu on todella tilava, mutta sitä saa kiristettyä sitä mukaan kun tavara vähenee. Repussa oli yksi kuiva paita, geelit, Ea-välineet, lamppu sekä kolmen litran juomapussi. Repussa oli tarpeeseen nähden ehkä liikaakin tilaa mutta se ei haitannut sillä reppu pysyi hyvin selässä turhia heilumatta.

 

Koli- Vaarojen maraton

From Marathon of Dangers with love, Tuukka

 

(kuvat: Lauri Kutila, Juho Partanen, Vaarojen maraton)

Kommentoi

Kommentit