Kisaraportti: Finntriathlon Joroisilla 14.7.

Suurimmat kiireet rupeavat hellittämään Finntriathlonin jälkeen ja on laajemman kisaraportin aika. Asetin tälle vuodelle kaksi suurempaa tavoitetta, jotka on nyt saatu suoritettua. Ensimmäinen etappi läpäistiin toukokuun puolivälissä Prahassa maratonin merkeissä ja toinen heinäkuun puolivälissä Joroisilla. Prahassa tavoitteenani oli parantaa aikaa, mutta suurempi maali häämötti triathlonin puolimatkalla. Triathlon on raaka laji, koska suorittajan pitää hallita kolme erilaista urheilulajia ainakin jollain tavalla. Laji sopii kuitenkin hyvin raajarikoille ja se on uusi erityisesti miesten Harley Davidson, kuten ulkomaankauppaministerimme taisi sanoa jossain haastattelussa. Pyöräily ja juoksu ovat kulkeneet aina mukavasti, mutta vapaauinti oli vielä viime syksynä täysin hakusessa. Savon mailla yksi steppi oli siis selvitä ensinnäkin uintiosuudesta hengissä ja tämän jälkeen ylittää maaliviiva. Sen suurempia aikatavoitteita en itselleni asettanut. Seuraavassa analyysiä kisaviikon meiningeistä.

Valmistautuminen puolimatkaan

Pyöräilykilsat jäivät valitettavan pieniksi alkukesästä. Keskityin eniten uintiin, koska viime syksynä jaksoin uida vaparia ehkä 50 metriä aamulla märskyssä ennen töihin menoa… Vuonna 2011 pyöräily oli kuitenkin pääosassa ja tuolloin satulassa vietetyt tunnit eivät ole menneet hukkaan. Juoksu menee mukavasti omalla painolla ja sitä on tullut tehtyä tasaisesti ympäri vuoden. Aloitin kesäloman heinäkuun alussa, jolloin suuntasin viikoksi Kuusamoon kalastelemaan. Moni olisi varmasti pitänyt kohtuullista makkaran syöntiä ja eräretkeilyä pahana virheenä tässä vaiheessa, mutta täydellinen nollaus ja rennon fiiliksen hakeminen osoittautui oikeaksi vaihtoehdoksi. Toki tein reissun jälkeen hyvät viimeistelyharjoitukset. Muutama treeni jäi kuitenkin tämän takia väliin…

Kisaviikolla lähdin kohti Joroisia hyvän treenikaverini Samulin kanssa jo aikaisin perjantaiaamuna. Aikainen saapuminen pelipaikoille oli hyvä veto, koska koko päivä meni sykkiessä kamojen kanssa ees suun taas. Kyseessä oli meille molemmille ensimmäinen kunnon triathlonskaba ja varmasti alkujännityksenkin vuoksi saimme kulutettua koko päivän alkuvalmisteluihin. Ennen kilpailua järjestelyt toimivat hienosti ja ohjeistukset olivat hyvää luokkaa, jos vertaa esimerkiksi juoksutapahtumiin. Perjantai-iltana vielä muutama banaani naamariin ja unta kalloon. Unihan ei tunnetusti tule silmään ennen tärkeitä kilpailuja, joten tällä reissulla ei montaa  tuntia nukuttu ennen h-hetkeä.

Erinomainen uinti hirmuisessa kalaparvessa

Lauantaiaamuna viimeiset järjestelyt sujuivat hyvin ja saavuimme hyvissä ajoin uinnin lähtöpaikalle. Viimeiset yläfemmat seurakavereiden kanssa ja yhdeksältä Alex Stubb paukautti noin 1000 ukkoa liikkeelle (miesten kuntosarja). Kello käyntiin ja pääedellä järveen. Ensimmäiset 300-400 metriä oli hullua räpiköintiä. Kyllä tästä ryysiksestä oltiin varoiteltu, mutta silti se tuli yllätyksenä. Iskua ja potkua tuli joka suunnalta, välillä joku yritti uida ylikin… Tällaista se on, kun 1000 kuntoilijaa laittaa samaan aikaan järveen ja varmaan 80% arvioi oman kuntonsa ja vauhtinsa väärin. Melkein kaikki yrittävän vain puskea läpi seinämän vaikka kovempaa ei pääse. Mieleeni tuli lauantai-illan avara luonto, jossa joku kalaparvi yrittää epätoivoisesti pakoon, kun suuri valkohai jahtaa parvea. Ensimmäisen poijun jälkeen rupesin saamaan rytmistä kiinni ja uinti sujui rennosti. Pidin yllä omaa vauhtia sen suuremmin ajasta tietämättä. Uintivauhti pysyi tasaisena ja sykkeet pk-alueella. Uintiaika oli lopulta noin 34 minuuttia, joka on varsin hyvä uintiaika etenkin ensikertalaiselle. Tähän pitää olla tosi tyytyväinen!

T1 löntystelyvauhtia…

Sen mitä uinnissa kiiruhdin niin vaihdot otinkin sitten rennosti. Mielestäni olin kyllä nopea, mutta melkein kaikki tekivät vaihdot 2-3 minuuttia vielä nopeammin. Oma vaihtopussi ja pyörä kyllä löytyi heti, mutta jotenkin jäin ihmettelemään hienoa meininkiä vaihtoalueelle. Tässä on selkeästi parannettavaa! Ensimmäinen vaihto aikaan 4.42.

Perussettiä pyöräilyssä – reidet jaksoivat jauhaa tasaisesti

Pyöräilyosuus muodostui kolmesta noin 30 kilsan lenkistä. Ennen kisaa huhuiltiin jo siitä, että pyöräily tulisi olemaan hiukan liian pitkä. Kisan aikana tämä vahvistui sillä ainakin oma mittari näytti noin 94 kilsan pyöräilypätkää. Pyöräilyn ensimmäisellä kierroksella varmaan toista sataa ukkoa paineli ohi omilla harrikoillaan, mutta hoin vain mielessäni ajatusta omasta suorituksesta ja tekemisestä. Tavoitteenani oli tehdä pyöräilyssä tasainen ja ehjä suoritus.

Sykkeet pysyivät kurissa ja jalat tuntuivat mukavilta, joten pyörittelin heti alussa noin 32-34km/h keskarilla eteenpäin. Ensimmäinen kierroksen jälkeen selkiä alkoi tulemaan vastaan. Pikkuhiljaa lähdin nousemaan sijoituksissa ylöspäin. Kolmannella kierroksella pidin samaa vauhtia yllä ja ohittelin koko ajan porukkaa – osittain niitä samoja tyyppejä, jotka sykkivät alussa liikaa. Keli oli muuttunut myös helteiseksi pyöräilyn aikana. Napsin geelejä tasaiseen tahtiin ja juomat (urheilujuoma ja vesi) imeytyivät tosi hyvin. Pyöräilyreitti oli myös valvottu, jotta peesausta ei tapahtuisi. Valvonta oli omasta mielestä hyvin hoidettu kuntosarja huomioiden – ainakin muutamat rankkarit jaettiin, kun telaketju meinasi lähteä kolmannella kiekalla perään. Itse yritin noudattaa suhteellisen tarkasti annettuja ohjeita peesikiellosta. Saavuin toiseen vaihtoon mukavassa vauhdissa, pyöräilyosuuden aika noin 2h 48 min. Pyöräilyyn olen myös tyytyväinen.

Hidastelua jälleen vaihdossa

Toinen vaihto sujui myös muissa maailmoissa. Kakkosvaihdossa 3min 50sek ei ole mikään kova aika puolimatkalla. Vaihtopussi löytyi helposti ja muutenkin järjestelyt toimivat erinomaisesti (pyörän luovutus vaihtotilanteessa jne.). Vaihdot otan kyllä suurennuslasin alle vaikka toisaalta voisi ajatella, että Ironman – matkalla minuutti sinne tai tänne…

Taistelusuoritus juoksuosuudella

Juoksuosuus muodostus neljästä noin 5 kilsan lenkistä. Onneksi en tiennyt tarkemmin rataprofiilista, joka oli nimittäin raskas. Jokainen kierros alkoi pahalla nousulla, jonka päällä oli onneksi huoltopiste. Juoksuosuudella yhdistelmätreenien vähäinen määrä näkyi kaikista eniten. En ollut koskaan juossut edes muutamaa metriä näin pitkän pyöräilyn jälkeen.

Sain tehtyä lopulta ihan ok ajan puolikkaalla (1h 42min), vauhti oli myös tasaista (noin 27min – 25min – 26min – 26min). Juoksu oli silti taistelua elämästä ja kuolemasta. Aurinko porotti taivaan täydeltä ja vaikka lämpötila ei lähennellytkään +30 asteen lukemia niin tällainenkin ilma pisti jo koville. Tänä vuonna en ole tehnyt kuumassa kelissä treenejä Malesian matkaa lukuun ottamatta, tämä saattoi myös tuntua. Selittelyt silti sikseen – kunto ratkaisee. Juoksussa olisi ehkä hiukan parannettavaa, 2-5 minuuttia olisi voinut juoksua vielä parantaa. Toisaalta monet hiipuvat juoksussa ja ajat menevät päälle kahden tunnin.

Katsojia oli mukavasti reitin varrella ja mieleeni jäi yhden talon ohitus raskaiden nousujen jälkeen – talon pihalla oli perheen äiti puutarhaletkun kanssa. Rouva suihkutteli juoksijoita jääkylmällä vedellä, tästä tuli kyllä rutkasti lisätsemppiä! Kiitoksia vaan Joroisten suuntaan tälle äidille avusta… Juoksin juoksun viimeiset kierrokset yhdessä kaverini Matin kanssa. Bongasin Matin sattumalta juomapisteeltä ja loppu taivallettiin yhdessä. Tästä peesiavusta oli kyllä hyötyä molemmille. Ensi kesänä saadaan sitten tsempata toisiamme vielä enemmän, koska lähden Frankfurtin Ironmaniin Matin kanssa.

Tuulettelua maalissa

Maalisuoralla jaksoin tuuletella raivokkaasti ja ottaa vielä pienen spurtin urakan päätteeksi. Kellot pysähtyivät aikaan 5h 14min! Olen todella tyytyväinen tulokseen. Todellinen aika on lähellä viittä tuntia ylipitkän pyöräilypätkän vuoksi. Viisi tuntia on jo kova aika puolikkaalla. Molemmat tavoitteeni triathlonin suhteen täyttyivät: pääsin maaliin ja opin uimaan ainakin jollain tasolla vaparia. Tästä on hyvä suunnata katseet tulevaan – siitä lisää myöhemmin.

Finntriathlonin plussat ja miinukset:

+ Etukäteisinfot ja materiaalit

+ Opasteet reitillä

+ Huoltopisteiden henkilökunta oli todella aktiivista (vapaaehtoiset)

+ Joroisten henki: kannustus, vapaaehtoiset, ilmapiiri jne.

 

– Varusteita ei saanut heti kisan jälkeen

– Pyöräilyosuus oli ylipitkä

– Juoksuosuudella olisin kaivannut kolmatta huoltopistettä stadionalueella

– Mitali olisi kiva muisto

Kommentoi

Kommentit