Juhlakisaraportti

Kauden päätavoitteeni, Finntriathlonin 30-vuotisjuhlakisa on nyt takana. Kaikkien aikojen suurin Finntriathlon näkyi Joroisissa isosti: koskaan aiemmin en ole nähnyt Joroisissa noin paljoa autoja, polkupyöriä tai ihmisiä.
Kisa-aamu koitti puolipilvisenä, hieman tuulisena mutta poutaisena. Kuljimme siis uintipaikkaa kohti huomattavasti paremmassa säässä kuin mitä ennusteet olivat viikon alussa lupailleet. Valvatuksen rannassa seistessä ei onneksi nähnyt millainen aallokko ensimmäisen saaren takana odottaa. Uintiosuus alkoi mukavasti, pääsin heti hyvin rytmiin eikä isompia kontakteja kanssakilpailijoihin tullut. Mutta kun pääsin ensimmäisen saaren ohi ja reitti kääntyi ”takasuoralle”, ongelmat alkoivat. Aallot yllättivät ja kun olin pari kertaa vetänyt hengitysteihin hapen sijasta vettä, oli edessä hyvin haastava poijuväli. Yritin jotenkin räpiköidä eteenpäin aallokossa ja saada samalla hengityksen tasaantumaan. Kerran vilkaisin jo, että missä olisi lähin vene, joka veisi rantaan. Päivä oli kuitenkin vasta alussa ja ajattelin, että vaikka uinnissa menisi vähän pidempään, suurin osa kisasta on vielä jäljellä. Yhden poijuvälin tuskailtuani sain hengityksen rauhoittumaan ja sain taas uintirytmistä kiinni. Loppumatka sujui ongelmitta.
Ensimmäinen vaihto sujui ilman kommelluksia. Viileän tuulen vuoksi päätin pukea kisa-asun päälle lyhythihaisen pyöräilypaidan, mutta sen enempää en vaatetusta lisännyt. Ja tuolla pärjäsi hyvin. Pyöräily sujui alusta asti mukavasti. Reitille mahtui niin myötä-, vasta- kuin sivutuultakin vaihtelevasti. Koska olin uintiosuuden jälkeen häntäpäässä, isoja ruuhkia ei reitillä kohdalleni osunut. Ensimmäisen 20 kilometrin aikana piti ohituksia tehdä vähän enemmän, jotta pääsin ajamaan omaa vauhtia niin, että edessä ei ollut koko ajan joku. Pyöräilyn aikana sain nautittua kaiken sen energian, mitä suunnitelmassa oli ja imeytymisen suhteen ei tuntunut olevan ongelmia.
Etukäteen juoksu huolestutti eniten. Kevään pitkän flunssan jälkeen juoksu on ollut vaikeaa ja viime viikkoina vaivannut hengenahdistus, ilmeisesti pujon aiheuttama, vain lisäsi huolta. Olikin iloinen yllätys, kun juoksu lähti heti kulkemaan mukavasti. Edes normaalia, pyöräilyn jälkeistä pari kilometrin ajan vaivaavaa jäykkyyttä jaloissa ei ollut havaittavissa. Vauhti ei tosin päätä huimannut, sillä kovin korkealle en uskaltanut sykettä päästää hengitysvaikeuksien pelossa. Juoksureitti kierrettiin neljä kertaa ja kuten Joroisissa aina, kannustusta oli kaikkialla reitin varrella. Ihmiset olivat pystyttäneet omia kisakatsomoita pihoillensa ja kannustivat tasapuolisesti kaikkia. Kuten viime vuonnakin, reitti kiersi myös palvelutalon edestä. Täten myös hieman iäkkäämmätkin joroislaiset pääsivät nauttimaan kisatunnelmasta ja kaikki kilpailijat saivat nauttia kannustuksesta. Neljän kierroksen juoksemisessa oli myös se etu, että kannustusta jaettiin myös kisassa olevien kesken monissa ohitustilanteissa. Juoksu tuntui koko ajan mukavalta ja viimeisellä kierroksella uskalsin hieman nostaa vauhtia ja vähän vielä kiristää viimeisen kahden kilometrin aikana. Viimeiset kaarteet urheilukentällä menivät niin kevyen tuntuisesti, että vähän liikaakiin oli juoksuvoimia tullut säästeltyä.
Maaliviivan ylitys tapahtui ajassa 6.16:13. Eli vielä tänä vuonna ei vitosella alkavaa aikaa irronnut. Mutta olen suoritukseen erittäin tyytyväinen. Kevään pitkä sairastelu aiheutti sen, että vielä kesäkuussa epäilin että en jaksa vetää puolimatkaa läpi. Lisäksi uintiosuus oli kaltaiselleni heikolle uimarille erittäin haastava, joten olen tyytyväinen jo siihen, että pääsin uimalla järvestä pois. Jos viime vuonna olisin joutunut samanlaiseen aallokkoon, ei uintitaito ja -kunto olisi riittänyt. Ensimmäiset keskustelut ensi vuoden kisasuunnitelmista käytiin jo elpymisteltassa ja iltajuhlaan mennessä monella oli jo suunnitelmat selvillä. Omalla kohdalla ne kuitenkin ovat vielä auki.
Finntriathlon organisaatio järjesti taas mahtavat kisat ja haluankin omalta osaltani kiittää järjestäjiä ja kaikkia noin 400 talkoolaista jotka mahdollistivat tämän upean urheilujuhlan! Kiitos myös kaikille reitin varrella kannustaneille, Joroisten henki oli taas huikea!

Kommentoi

Kommentit