Henrikin raporttia Helsinki City Runista

Varoitus: juttu saattaa sisältää sekavaa muminaa ja suitsutusta

Kiitos HCR, kiitos 2XU, kiitos SPIbelt!

Pitkäaikainen haave toteutui ja sain duunin kannustamana irti itsestäni juosta Helsinki City Run -puolimaratonin. Nyt juoksun jälkeisenä päivänä, sunnuntaina, olo on kuin Lazaruksella, jäsenet virkoavat pikkuhiljaa henkiin ja toimintaan. Pökkelöinä mutta kuitenkin, täytyyhän vaatimattomalla ja summittaisella treenillä vetäisty ”puolikas” nyt jotenkin tuntua. Tapahtuma oli tosiaan tiedossa jo usean kuukauden ja ilmoittautuminen tehty puolestani. Silti valmistautuminen oli puolivillaista ja erilaisten selitysten värittämää, työreissua, jetlagiä, kipuvaivaa ja lomailua jolloin ei treenata, ei.

Juoksuviikonloppu kuitenkin tuli, perjantaina tein jännittävän visiitin Kisahallille jossa Omenan Intersport auliisti tyrkytti juoksutietoa ja -kampetta yhteistyökumppaneineen. Trikoot tarttui mukaan, kompressio on päivän sana. Kisanumero, juoksupaita ja ajanotto-chip rikkaampana suuntasin energiageelinäytettä imeskellen kotiin keskittymään illan matsiin eli lauantain juoksuun. Tankkaus hoitui sipseillä ja oluella, maltillisesti, sillä nesteytys ei saanut mennä humalan puolelle. Toiset käyttävät kuulemma pitkää sokeria? Suomi pelasi muuten hienosti, Mertarannan selostuksesta huolimatta.

Lauantai tuli, sain nukuttua pitkään vaikka kuudelta omaan turnaukseen lähtenyt vaimo kovasti yrittikin häiritä keskittymistäni. Pakkailin reppua, pyyhe, sortsit, trikoot, kengät, Teho-palautukset, vesipullo, sukat ja paidat, juoksutakkia ei löytynyt ja onneksi sitä ei sitten tarvinnutkaan. Välillä nuorimmainen kävi reppua purkamassa ja sitten etsittiin sukkia yhteistuumin muumitalosta. Puoli tuntia ennen junan lähtöä kaupunkiin kaivoin vielä matoja kalaan lähtijöille ja mietin että olisiko siika oikeasti syönnillään. Pitäisikö vedota saalisviettiin ja viettää päivä sittenkin laineiden liplatuksella? Graavisiika, savusiika…

Henrik_ASA_5

Pääsin kuitenkin junaan jossa ystäväni Topi jo oli yhtälailla innostuneena. Kokenut mies, juossut puolikkaan viime syksynä Imatralla jossa oli ollut jopa 300 osallistujaa. Erilainen ruuhka odotti meitä Helsingin asemalla, 300 osallistujaa taisi olla jo junassamme. Kävellen verryttelimme matkan puuduttamia jäseniä ja aurinkoisesta päivästä nauttien pääsimme stadionille. Kamat vaihtoon ja pienen härdellin jälkeen reppu oli paikallaan katsomossa. Molemmat juoksupaidat päällä ja uusissa trikoissa otin varovaisia pyrähdyksiä kohti vessaa. Bajamajat oli varustettu festareilta tutuilla 50m jonoilla joten metsä sai kelvata, riukua ei tarvittu.

Henrik_ASA_22Henrik_ASA_33

Olin ahtanut kätevään SPIbeltiin kännykän lisäksi taksirahat ja pankkikortin, buranan lisäksi, kaiken varalta. Napit korviin ja lähdön suuntaan kello kolme. Samaan aikaan lähti ykkösryhmä liikkeelle, omaan lähtöön oli vielä kolme varttia aikaa mutta siinä rupatellessa se aika kului. Yllättävän sujuvasti sitten lähdettiin matkaan kahden sekavan kuuluttajan onnen toivotuksin saattelemana. Ensimmäinen kilometri oli kävelyä ja moni toivoikin leveämpää ”ensimmäistä mailia” juoksun jälkipuinneissa Stadikan saunan lauteilla. Itselleni tuo raitti riitti ja jopa ohittelin siinä alkuinnostuksessa. Kaiken kokoista ja näköistä juoksijaa oli mukana, isot hymyt yhdistivät meitä. Töölönlahti kimmelsi ja kuoharia nauttivat hipsteriperheet hurrasivat Tokoinrannassa.

Matka sujui ja juottopisteitä riitti. Metsään päästiin Auroran sillan jälkeen ja juoksu helpottui kun hieman viileni. Jaloissa tuntui hieman oudolta, liekö sitä hapotusta, puolimatka taittui. Trikoot muuttuivat osaksi miestä, tiiviimmäksi ihoksi joka piti jalat kasassa. Sitten se tuli, sokaiseva kipujalkaterään. Keväällä vihoitellut lenkkituttavuus tuli takaisin. Päkiä oli kuin tulessa mutta askellusta muuttamalla pääsin eteenpäin. Parit shokit sain vielä astuessani kävyn ja kiven päälle mutta muuten homma toimi, viimeisellä neljänneksellä saatoin kiristääkin vauhtia.

Henrik_ASA_44

Loppukiri jäi tekemättä, viimeisen kiemuran Stadionilla olisi voinut tehdä metsässä ja suorempaa toimintaa maalin läheisyydessä. Maaliin tulo oli kuitenkin hienoa, taisi siinä irvistyksen sekainen hymy karehtia punaisella naamalla. Ainakin mitalin antanut poika onnitteli erikseen, käski kyllä pysyä myös pystyssä. Käskystä hoipuin eteenpäin kahville ja energiajuomalle takakaarteeseen. Siellä muutkin maaliin tulleet hurrasivat viimeistä satasta vetäville kollegoille. Kahvi maistui erityisen hyvälle.

Henrik_ASA_5

Juomatauon jälkeen oli aika hakea reppu ja suunnata eväshuollon kautta saunaan. Tapahtuman ainoa miinuksen sai hidas ruokajono. Toki edelläni tulleet 8600 juoksijaa olivat osin jo saunassa ja kotimatkalla mutta banaanien ja pirtelöiden jakelun olisi voinut hoitaa tehokkaamminkin, laajemmalla alueella. Ja juomapiste olisi voinut olla sielläkin, jonon alkupäässä. Saunahomma toimi moitteettomasti, tilaa riitti ja löylyissä oli potkua. Juoksijapaneeli jatkoi jorinoitaan kun painelin suihkuun, oli palauttavan juoman aika. Heti palauttavan kävelyn jälkeen.

Töölönlahti kimmelsi edelleen ja vastaan hoippui – ei juoksusta – vaan kisajuomasta uupuneita Latvian kannattajia. Toki Venäjän kiekkosankareiden antamalla löylytyksellä oli ollut oma masentava vaikutuksensa ja melankolia oli vallannut miesten mielet.

Oluet nautimme Topin kanssa aseman terassilla ennen kotimatkan alkua, taisimmepa junassa jopa sopia juoksun uusinnasta vielä tämän vuoden puolella. Kesähän on ihmisen parasta treeniaikaa!

Kommentoi

Kommentit