JarnoASAn juoksureportteri Itä-Vantaan maastojuoksussa

Vaihtelu virkistää, ajattelin suostuessani kutsuun osallistua 4,5 kilometrin maastojuoksuun.

Syksy on loistavaa aikaa kokeilla erilaisia juoksumatkoja ja -tapahtumia. Kauden päätavoitteet ovat jo takanapäin ja harjoittelu voi olla hieman rennompaa, ilmaa selkeää tavoitepäivämäärä ja kilometrin tarkkaa harjoitusohjelmaa. Näin ainakin itselläni. Suostuin siis mielelläni, kun ystäväni Atte (Juoksua arjessa -blogisti) kutsui minut maastojuoksutapahtumaan Vantaalle. Toki Vantaalle lähteminen on aina riski, mutta on sitä kummemmissakin paikoissa käyty juoksemassa.

Saavuin siis tiistai-iltana Hakunilaan, jossa yleisurheiluseura Kenttäurheilijat 58:n järjestämä tapahtuma juostiin. Rata oli sama, jossa pidettiin viime vuonna maastojuoksun Pohjoismaiden mestaruuskisat. Rata kulki kovapintaisella hiekkatiellä, nurmikolla, lehtiä täynnä olevan nurmikolla, sekä pehmeällä että kovalla latupohjalla ja juoksuradalla. Alussa oli pieni nyppylä, minkä jälkeen luvassa olivat reitin kaksi mäkeä ja lopussa puolisen kilometriä tasaista alustaa. Lyhyen hiekkapätkän jälkeen juoksu kulki nurmella, josta se puolivälissä kierrosta muuttui latupohjaksi, ennen kaarrosta urheilukentän mondolla. Yhden lenkin mitta oli 1,5 kilometriä ja se kierrettiin kolmesti.

12178121_838539486263750_2055153179_n

Atte itse keskittyi kiertämään rataa leppoisasti ja kuvailemaan. Ei kuulemma sopinut treeniohjelmaan maastojuoksu täysiä. Ihmeellinen ohjelma.

Tapahtuma vaikutti heti alkuun erittäin lupaavalle, kun osallistujalistasta selvisi, että alle 3-vuotiaita oli kuusi juoksijaa ja alle 5-vuotiatakin useita. Kisakansliasta ja kentältä aisti lisäksi vahvasti seuratoiminnan hengen, joka itselleni on tutumpi nuoruusvuosien joukkuelajeista kuin massamaratoneilta tai polkujuoksukarkeloista. Kyllä maassamme siis yhä on yleisurheilijoita, vaikka heitä ei kovasti mediassa näe (jos ei osaa etsiä).

Olin sopinut Aten kanssa, että vedän ennen kisaa hänen valmennusryhmälleen alkulämmöt. Tämä sai samalla toimia omana lämmittelynäni. Hölkän, tekniikkadrillien ja avaavien vetojen jälkeen tuli jo kiire lähtöpaikalle, kun kuulutuksia kuunteli. Lähdössämme oli parisenkymmentä ihmistä mukavasti ihmisiä. Koska edellisestä vauhdikkaasta juoksusta oli kulunut parisen kuukautta, päätin sännätä matkaan lujaa, mutten täysiä. Taktiikka toimi ja kärki meni menojaan, mutta myös minun vauhtiini löytyi seuralaisia.

12182389_838539492930416_955632677_n

Ensimmäisellä kierroksella hain hieman tuntumaa vauhtiin ja reittiin, porukkamme kärjessä taisin käydä vain ohimennen. Toisella kierroksella päätin tietoisesti siirtyä porukkamme keulille, vetotyötä kun oli tehnyt viimeiset puoli kierrosta naisten sarjan voittaja. Ei minulla varsinaisesti ollut vetohaluja, mutta halusin kokeilla sitäkin hommaa. Eihän myöskään ole kohteliasta antaa muiden tehdä vetohommia ja itse nauttia peesistä.

Vetohommista huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, meno alkoi jo tuntua hieman raskaammalle ja vauhtikin näyttää hidastuneen. Hyytymistä ei silti päässyt syntymään. Vetovastuun siirtyi pois minulta toisen kierroksen lopussa, mikä sopi itselleni hyvin. Kolmannen kierroksen alkaessa pähkäilin jaksamistani porukan mukana loppuun asti. Ensimmäinen mäki meni kuitenkin hyvin ja heti perään otin vetovastuun takaisin. Viimeisen ylämäkeen yritin pitää menon vielä jotenkuten rentona, jotta viimeinen alamäki rullaisi hyvin ja viimeiset 500 metriä tasaista kulkisi mukavammin. Viimeistä kertaa radalle kaartaessani näin Aten. Ohittaessani kiitin häntä voimasanalla loistavasta ehdotuksestaan. Maaliin saavuin oman ajanottoni mukaan ajassa 18 minuuttia ja 11 sekuntia.

Hieman ehkä olisin toivonut parempaa aikaa ja selityksiä keksisin monia, mutta ei tuolla ajalla ollut pahemmin merkitystä ja kyllä se kuntotasoani kuvaa. Tärkeämpää oli päästä kokeilemaan uudenlaista juoksumuotoa ja nauttia tapatumasta. Jos minun olisi pitänyt lähteä yksinäni kiertämään rataa, tuskin olisin tuota aikaa juossut. Ryhmästä saatu peesiapu piti vauhtia yllä ja sai yrittämään kovemmin. Kyllä pieni kisailu kuuluu urheiluun, vaikka se olisikin leikkimielistä.

12181914_838539509597081_1935949329_n

Kisan jälkeen ängin itseni ryhmäkuvaan.

Hyvänä puolena, kovemman treenin lisäksi, oli kisan sen kesto ja alusta. Lyhyen kestonsa takia palautuminen ei vaatinut erikoisia toimia: pohkeet olivat seuraavana päivänä hieman jumissa, mutta muuten selvisin tapahtumasta ilman kummempia lihasremppoja tai kolotuksia. Tai sitten en vain saanut riittävästi tehoja irti. Vilustumisestakin selvisin säikähdyksellä ja iltapäivän nukkumisella.

Täytyy lämpimästi suositella tapahtumaa ja vastaavanlaisia maastojuoksua kaikille juoksusta kiinnostuneille ja erilaisia tapahtumia etsiville. Pieni kisailu antaa kummasti pontta tehotreenille. Tavoitteetkaan kun eivät monella ole näissä lyhyemmissä kisoissa, niin niihin voi huoletta lähteä keskellä treeniviikkoa, sen kummempia keventelemättä tai älyttömän pitkiä palautumisia vaatimatta. Ei moista maitohappohyökkäystä silti joka viikko kannata tehdä, mutta kyllä näitä aina muutaman viikon välein kannattaa kokeilla.

Juoksukengiksi olin valinnut adidas adizero adios Boost 2:t. Maastojuoksupiikkareita en omista eikä kaapistani löytynyt yhtään riittävän kevyeltä tuntuvaa polkujuoksukenkää. Tämä ei kuivalla kelillä haitannut, adiokset toimivat hyvin. Itse asiassa piikkarit olisivat voineet olla suurempi riski, kun 4,5 kilometrin matkasta 600–700 metriä oli mondo-pinnoitetta, jolla jalat olisi voinut tottumattomana saada mukavasti junturaan.

Itä-Vantaalla järjestetään maastojuoksu vielä ensi viikon torstaina 5.11. Sarjat starttaavat 17.30 alkaen, yleinen sarja suunnilleen 18.30. Toivottavasti sarja järjestetään myös ensi keväänä, jotta pääsen testailemaan kuntoani.

 

 Video kisan lähdöstä

2 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Itä-Vantaan Maastojuoksut on jo muutaman vuoden järjestänyt yhteistyössä KU-58 ja VHS sekä keväällä etä syksyllä. AIna 3 juoksun sarja. Keväällä noin huhtikuussa ja syksyllä loka-marraskuussa. Päivämäärät ilmoitetaan nettisivulla (www.ku-58.fi) melko lähellä juksuja.