Ensimmäinen kisani pari viikkoa sitten oli tosi suuri pettymys. Odotukset kisaa kohtaan olivat kovat ja luulin pystyväni jopa omaan 5000 metrin ennätykseeni. Kisan jälkeen etsin syitä epäonnistumiselle harjoituspäiväkirjastani ja löysinkin onneksi pienen listan syitä, kuten aikaisemmassa tekstissäni kirjoitin. Onneksi pystyin aika pian kisan jälkeen keskittämään ajatukseni taas harjoitteluun ja tuleviin kisoihin. Kisanälkä ehti kasvaa viimeisen treeniviikon aikana mukavasti tämän illan kisaa varten.
Ennen edellistä kisaa stressasin oikein kunnolla. Muistan jännittäneeni useamman päivän ennen starttia ja taktiikankin kävin päässäni läpi varmaan satoja kertoja starttia edeltävinä päivinä. Tulevaan kisaan päätin ottaa hieman erilaisen lähestymistavan. Tiedän, että starttipyssyn laukauksen jälkeen teen kaikkeni, että juoksen mahdollisimman hyvän ajan ja sijoitun mahdollisimman korkealle. Miksi siis turhaan miettisin noita asioita tai laatisin tarkkoja tavoitteita tai taktiikoita etukäteen? En kuitenkaan pysty vaikuttamaan mihinkään muuhun kuin omaan suoritukseeni ja omat vahvuuteni tiedän kyllä. Kisassa on yhtä monta taktiikkaa, kun on juoksijoitakin. Mitä sitten, jos joku päättääkin lähteä aivan päinvastaisella taktiilla kuin minä haluaisin? Parempi antaa kisan elää aluksi omaa eläämäänsä ja pyrkiä sopeutumaan.
Lähden aina taistelemaan voitosta, kuten luonteeseeni kuuluu. Tämä lähtökohta on usein aiheuttanut minulle ongelmia, kun olen yliarvioinut oman suorituskykyni suhteessa vastustajiini. Muistan viime kaudelta paljon enemmän kisoja, joissa hyydyin aivan totaalisesti kuin niitä, joissa tulin edes hieman voimakkaammin maaliin. Ennen tämän päivän kisaa olen joutunut käymään jo eräänlaisen henkien taistelun kisaan liittyen. Kun kisojen eräjaot julkaistiin ensimmäisen kerran, huomasin, että minut oli tiputettu ensimmäisten joukossa toiseksi nopeimpaan erään. Pari päivää myöhemmin ainoat juoksijat, joilla oli toisessa erässä minua kovempi ennätys oli nostettu kuumaan erään. Mietin pitkään olisiko minunkin pitänyt ottaa kisajärjestäjään yhteyttä ja pyytää siirtoa. Päädyin kuitenkin tyytymään erään, johon minut ensin laitettiin. Uskon, että minulla on parempi mahdollisuus juosta nousujohteinen kisa hieman hitaamman alkuvauhdin kisassa ja saada onnistumisen elämyksiä myös kisasuorituksista. Edellisestä estejuoksukisasta, jonka tulokseen voin sanoa rehellisesti olevani tyytyväinen on kulunut jo lähes puolitoista vuotta. Tuon haluan ennen kaikkea muuttaa tämän päivän kisassa.
Kisaa voi seurata suorana tai katsoa myöhemmin osoitteessa flotrack.org
The track is loaded with five wooden barriers and behind one of them is a pit full of water. Just over seven and a half laps, it is time for the steeplechase. My first track race less than two weeks ago was a good example of how everything can sometimes go wrong. My expectations were high and I thought that I was in shape for a personal best time in the 5000 meters. Exploring my past workouts I found some reasons why the race did not go as I wanted. In the end I could not do anything else than try to forget about the bad opener and to concentrate in future races.
Before this race I have taken a totally different approach to competing. I have tried to remain calm and avoid competition stress by reading and trying to avoid thinking too much about the race. In my first race I wanted to run a personal best and win the race. Of course I want those same things this time, and every time I race, as well, but I have tried to think about the whole race differently. I will take whatever result I get and be happy with it. I know that whatever happens in a race and whatever the result is I have done my best, because that is what I always do. I also know that I do not have to stress over winning or personal best, because I will try to do everything to achieve those things without even thinking about them.
Often, in these fast international races, I have faced a problem with my nature of trying to win all of my races. Before a race I have not accepted the fact that my fitness has not been good enough to challenge the Olympians or other big time players in the field. I have tried to win anyways and died badly in the end. I have already had a race of my own coming into this race. When I saw the heat sheets I noticed that I was among the first to be placed in the second fastest heat. After a couple of days the only two guys with a better personal best than me were moved to the fastest heat. I really had to wrestle the issue, should I ask to be moved to the faster heat as well, through in my head. I decided to be happy with what I got in the first place. It is probably better after the bad opener to start out with a slightly slower race. I think that I have a better chance to finish strong and get some much needed feelings of success in the 2nd fastest heat. It has already been over a year and a half since I have been perfectly happy with my steeplechase race performance. It is time to fix that.
The race can be seen live and afterwards at flotrack.org
Sähän juttelet järkeviä!
Olen päässyt vaiheeseen yksi, mutta vielä pitäisi toteuttaa järkevästi.