Tapaaminen entisen yliopistokoutsini kanssa Phoenixissa herätti minut muistelemaan aikoja, kun juoksentelin hänen siipiensä alla Beaumontin kaupungissa Lamar University Cardinalsien paidassa. Jenkkien yliopistourheilusysteemi on eurooppalaisen silmiin vähän kummallinen ja siksi ajattelinkin, että kerron tässä ja tulevissa muisteluissani opiskelevan urheilijan elämästä vähän laajemmin.
Jenkkiyliopistoissa jaetaan parhaille urheilijoille stipendejä, joiden avulla he pystyvät rahoittamaan opiskelunsa ja elämänsä opiskeluaikana. Yleensä täysi stipendi kattaa opintomenot, asumisen kampusasuntolassa, ruuat ja esimerkiksi internetin ja kaapelitelevisiokanavat. Oma tilanteeni oli hieman erilainen, kun muutin Beaumontiin yhdessä kihlattuni kanssa. Teksasissa koulun alueella pariskunnat eivät voi asua yhdessä mikäli eivät ole naimisissa. Minun kohdallani sovellettiin stipendikäytäntöä, jossa sain tietyn määrän rahaa lukukaudessa asioideni hoitoon. Rahat riittivät melko hyvin vuokranmaksuun ja ruokamenoihin, mutta esimerkiksi autoa meillä ei ollut missään vaiheessa.
Urheilujoukkueen jäsenet saivat koululta varustepaketin lukukausittain. Urheilijoilla oli käytössään myös koulun huoltotilat, jotka ainakin meidän koulussamme olivat modernit ja aina käyttövalmiina. Huoltotiloissa oli mahdollista käyttää erilaisia itsehoitovälineitä, saada ultra- ja sähköhoitoja sekä erilaisia teippauksia. Tiloissa työskenteli useamman hengen vahvuinen huoltotiimi, jonka kokonaismotivaatio ei aina kyllä vastannut kovinkaan montaa henkilöä. Kylmähoidoille oli erillinen huone, varsinainen kylmäkylpylä. Hierontaa oli vähän vaikea saada, mutta kyllä sitäkin sai, kun oikein kovaa kerjäsi. Pakaroiden käsittelystä oli kuitenkin turha unelmoida.
Seuraavissa muisteluissa, joiden ilmestymisajankohta, sanottakoon se jo tässä, ei varmaankaan tule olemaan kovin säännöllinen, käsittelen ainakin seuraavia aiheita:
- yhteydenotto ja hakuprosessi
- tiimiharjoittelu ja valmennus
- opiskelu
- kilpailut
- kummallisuuksia
- mitä jäi käteen
The meeting with my former Lamar University coach in Phoenix last week made me look back to the time that I spent studying and competing for Lamar University. Because the whole student athlete thing is so unfamiliar to most Europeans, I try to open it up as deeply as I can in this and my future memoirs.
In the USA schools give out scholarships to the best athletes. The full scholarship usually includes tuition and other study related fees, housing, and a meal plan. In our school student-athletes who lived on campus got also a chance to use free internet and watch free cable TV. My own situation was a bit different, because I was moving to Beaumont with my fiancée. In Texas there is a rule (or a law) that a couple cannot live together on campus, if they are not married. Because of this rule I could not accept the normal on-campus-scholarship; instead I received some money each semester to cover my housing costs.
The members of the university athletics team received some clothing and training gear each semester. The athletes could also use school’s well equipped physio room. In the physio room athletes could get electricity treatment, ultrasound treatment, and different kinds of tapings. They could also use a wide selection of self-treatment equipment including ice baths. Massage was a little harder to get, but if you were whining for long enough you could get that as well, no massage for glutes though, a definite no-no for our physio.
In my next memoirs I will cover at least the following subjects:
- first contact and application process
- team training and coaching
- studying
- competitions
- weird things
- was it worth it