Rise and shine! Mikään ei maistu paremmalta, kuin aamupala lenkin jälkeen. Töihinkin on kivempi mennä jos naama on herännyt.
Tapasin tammikuussa lakimiehen Montrealista. Hän kertoi aloittaneensa lenkkeilyn vuonna -87, kun toinen lapsi syntyi. Lakimies, George, sanoi, että uusi muksu herätti halun pitää huolta itsestä. Ideana oli toki samalla motivoida vaimoa pääsemään takaisin timmiin kuntoon, mutta sitä ei vaimo tiennyt. George kertoi, että hän juoksee aina aamuisin. Kesät talvet hän herää ennen kuuttaa ja lähtee lenkille. Itse hölkkään myös ympäri vuoden mutta kaverit jaksavat aina varoittaa pakkasella juoksemisesta. Tekee kuulema pahaa keuhkoille. Eräänä jouluaattona heräsin aikaisin enkä löytänyt maglitea, jolla tarkastaa pimeässä oleva lämpömittari. Mietiskelin hetken, laitoin tamineet päälle ja lähdin ulos. En tuntenut keuhkoissa mitään mutta ihmettelin miksi sormet eivät lämmenneet. Kotona selvisi, että pakkasta oli 28 astetta. Montrealin talvet voivat olla hurjempia, kuin meidän ja kysyinkin Georgelta tuntuuko hänellä koskaan keuhkoissa. George hymähti ärsyyntyneesti ja totesi “vielä ollaan hengissä”. Ilmeisesti häntäkin on jaksettu varoittaa pakkasesta.
George rakastaa aamujuoksuja. Varsinkin niitä kauheita pakkasjuoksuja, jolloin kukaan muu ei suostu menemään ulos. George sanoi tuntevansa olonsa ylivoimaiseksi. Lakimiehenä hänen työkuvaansa kuuluu riitely ja tappelu asiakkaiden puolesta. Kun vastapuoli tulee palaveriin unisena kahvit ja bagelit rinnuksilla, on George jo taistellut tuiskuja vastaan. Mitä isommat hanget ja kovempi pakkanen, sen parempi fiilis. George on voittanut aamuisen taistelun ja tuntee olonsa nopeaksi ja vähän aggressiiviseksi. Hänellä on etulyöntiasema ja hän on valmiina seuraavaan voittoon. George nauroi ”tiedäthän Anna, minulla on ollut melko menestyksekäs ura”.
Georgen aamulenkit kuulostavat melkein runollisilta ja tuntuivat merkitsevän hänelle paljon. Googlasin ja löysin arkisempia syitä aamulenkkeilyyn amerikkalaisilta saiteilta:
- Aamulla ei ole liian kuuma
- Aamulla on vähemmän liikennettä
- Aamu on omaa aikaa ennen töitä, lapsia, harrastuksia ja ystäviä
- Aamulenkistä saa energiaa koko päiväksi
- Tutkimusten mukaan aamujuoksijat ovat johdonmukaisempia lenkkeilynsä kanssa
- Aamulenkillä kick starttaat aineenvaihdunnan kunnolla
- Laihduttaminen on helpompaa, kun juokset tyhjällä vatsalla
- Aamulla on vähemmän ilmansaasteita
- Aamulenkistä saat endorfiinejä ja luovuutta koko päivään
Itse rakastan sitä tunnetta, kun tulen kotiin aamulenkin jälkeen. Olen täysin herännyt. Katson sänkyyn, joka on vielä sotkussa ja hymyilen – en makaa siinä enää. Taputan itseäni selkään: Hyvä Anna, voitit. Mutta herääminen on hyvin harvoin helppoa. En ole George, enkä onnistu siinä läheskään aina. Tutut syyt torkuttamiseen pyörivät aina mielessä: ulkona sataa - on liian kylmä - nuhainen olo, taitaa olla flunssa tulossa - nukahdin liian myöhään, lepo on tärkeetä - selkää särkee - juoksen sitten illalla pidemmän lenkin. Harvoin sitä kuitenkaan tulee vedettyä sitä pitempää lenkkiä illalla, joten miten päästä sängystä ylös? Amerikkalaiset neuvovat taas:
- Luo itsellesi pakottava syy ja suunnitelma, esim harjoittele maratonia varten ja lisää aamulenkkeily rutiiniisi tarkalla km määrällä ja reitillä
- Järjestä aamulenkkitärskyt ystäväsi kanssa
- Jos sinulla on kilpailuvietti, muistuta itseäsi siitä, että jos epäonnistut heräämisessä, häviät niille, jotka pääsivät sängystä ylös
- Ole realistinen, älä herää neljältä jos menet keskiyöllä nukkumaan
- Motivoi itseäsi: “jos muut pystyvät tähän niin minäkin pystyn”, “en mennyt aikaisin nukkumaan, jotta voin missata aamulenkin”
- Nuku lenkkivaatteissa
- Laita lenkkivaatteet valmiiksi esille
- Päästä auringonvalo makuuhuoneeseen ja herää luonnollisesti
- Laita herätyskello kauemmaksi – älä paina torkkua!
En ole ikinä kokeillut lenkkikamoissa nukkumista. Silloin, kun itse onnistun heräämään, johtuu se hyvin harvoin siitä, että olen pirteä. Kyse on enemmänkin siitä etten ajattele. Herätyskello soi, otan puhelimen käteen ja heräilen rauhassa tsekkaamalla sähköpostit. Nousen ylös kysymättä itseltäni miksi jo herään. En anna itseni ajatella nukkumista, enkä kyllä lenkkiäkään. Puen lenkkivaatteet päälle. Laitan kengät jalkaan muistuttamatta itseäni siitä, että juoksu odottaa oven takana. Menen ulos ja kävelen ihmettelemättä mitä teen ulkona. Hölkkään rauhassa ilman aikaa, ajatusta tai suunnitelmaa. En mieti aamulenkkiä vaan teen sen. Olen täysin autopilotilla ja otan askeleen kerrallaan, kunnes herään siihen, että tunnen olevani spartalainen.
“Sleeping in and being lazy are not even a part of me, being an early riser and sweating my butt off before I even start my day is how I roll”
Yllä oleva lause toimii minun kohdallani vaikka isoveikkani nauroikin ja sanoi sen olevan kaikkea muuta, kuin motivoiva: “Nope, not me. Lazy = me, so off you f*ck”. Ehkä isoveikkani kaipaa muunlaista potkua persuksille. Uskon, että tärkein motivaattori saada itsensä tekemään jotain, on muistaa miksi sitä haluaa tehdä.
Huh, jaksoit lukea loppuun asti. Ensi viikolla kerron miten minä päädyin juoksemaan Stadiumin SOC-tiimissä, joka osallistuu syyskuussa Helsingin Midnight Runiin, ja miksi ylipäätään kirjoittelen tänne.
Lystikästä aamujuoksua!
lähteet:
http://www.runaddicts.net/start-to-run/how-to-leave-bed-on-a-freezing-cold-morning
http://www.runaddicts.net/start-to-run/how-to-become-a-morning-runner
http://www.mademan.com/mm/5-benefits-running-morning.html
http://running.competitor.com/2012/02/training/rise-and-run-how-to-become-a-morning-runner_43936/4
[...] Tunnen oloni oikeasti fyysisesti vahvemmaksi. Nautin rääkistä ja jos aikaisemmin kirjoitin Aamuspartalaisista niin nyt olen kyllä Incredible Hulk. Takareisissä on yhtäkkiä kaari, selkeä merkki sinne [...]