Eipä alkanut häävisti yleisurheilun superkesä meikäläiseltä. Kolmen kilometrin jälkeen olin vielä ennätysvauhdissa (väliaika 8:30), mutta sitten koneesta tippui yhtäkkiä pari vaihdetta pois ja vauhti tippui luvattoman paljon. Loppuaikani oli hieman päälle 14:45 ja sijoitus 7. Ei ennätystä eikä voittoa. Koska yleisö aina vaatii selityksiä ja koska niitä on niin kiva lukea niin… en anna niitä nyt. Nyt ei tule mieleen mitään sen isompaa yksittäistä syytä miksi ei kulkenut. Blogikirjoittelun suurin etu: voi rauhassa miettiä mitä selittää. Sen minä vain sanon, että nyt on koneesta ainakin karstat poistettu. Sen verran paljon irtosi limaa kurkusta kisan jälkeen, että sillä määrällä saisi täytettyä yhden tai kaksi vesiestettä. Hengityselimistö siis ainakin sai kunnon kidutustreenin.
Ennen kisaa fiilikset olivat tosi korkealla ja jalat tuntuivat avonaisilta. Vielä alkuverryttelyissä ja ennen starttia tekemissäni avausvedoissakin kaikki tuntui hyvältä. Perustelut huonoille suorituksille pitää aina löytyä, että niiltä voi tulevaisuudessa välttyä. Tämän päivän juoksuni on taas esimerkki siitä miten monimutkainen asia kestävyysjuoksu loppujen lopuksi on. Tulosta ei välttämättä tule, vaikka kaikki vaikuttaa päällisin puolin hyvältä ja itseluottamus on korkealla. ”Respect my authority”, sanoo South Parkin Eric. Ehkä lähdin kisaan liian itsevarmana enkä kunnioittanut 5000 metrin matkaa tarpeeksi. Seuraavissa kisoissa haluni menestyä on entistä suurempi.
Okay… so I sucked, as I already wrote in the morning. Before the race I felt that I was ready to go for a personal best. Everything felt good, warm-up, opening strides, and so on. I started at 14.10 pace and ran pretty even laps until the 3 k mark. After that my body just totally shut down and I finished in 7th place with a time of 14.45. No win, no personal best.
Yesterday’s run was a perfect example of how difficult running and goal setting actually is, especially at the beginning of the season. Training performances alone do not give you a full view of your racing shape. It seems impossible to make exact prediction about your capabilities without first running a couple of races. At least this is the case in my situation. The most important thing that I learned after yesterday’s performance was that pre-season races should be more about just enjoying the feeling of competing after a long training season. The best thing that happened yesterday was definitely a short chat with my former Lamar University coach Jake Stewart. Jake, who is working at Purdue nowadays, had a great day yesterday. One of his runners won my race with a huge personal best.