JoonasUutta mittaria odotellessa: Viikon 14 yhteenveto

Viikko 14 oli kolmas ja viimeinen kova viikko ennen tänään alkanutta palauttavaa viikkoa ja ehkä sen takia treenien intensiteettikin alkoi painamaan viimeistään eilisen pitkällä lenkillä. Tai sitten ongelma olikin enemmänkin Polarin footpodissa, joka alkaa pikkuhiljaa sanoa itseään irti. Noh, onhan se jo kestänyt melkein vuoden… Peruskestävyyslenkeillä mittari ei ole mitenkään välttämätön, mutta mittaamisen kannalta kriittisemmissä, kuten kynnystreeneissä tai pitkillä lenkeillä tarkat nopeudet helpottavat menon seuraamista kummasti. Esimerkkinä eilinen pitkä lenkki, jossa footpod antoi yli kilometrin lyhyemmän matkan lopputulokseksi kuin GPS. Ongelmaksi tämä muodostui siksi, että olin sen verran tyhmä, etten tajunnut sykkeistä, kuinka kovaa todella menin. Seurauksena oli aivan liian kova lenkki kuin mitä oli tarkoitus. Ongelmia mittarin kanssa on nyt ollut jo yli kuukausi, mikä alkaa olla jo lievästi sanottuna turhauttavaa. Toivottavasti saisin jo tällä viikolla Suunto Ambitin, jotta pääsisin testaamaan ja vertaamaan sitä aiempiin mittareihini. Palataan eiliseen pitkään lenkkiin hieman myöhemmin ja käydään nyt viikko läpi järjestyksessä.

Viikko alkoi edellisen pitkän lenkin palauttavalla harjoituksella (10km), jotta jalat olisivat auki tiistain 2×4 kilometrin kynnystreeniä varten. Paikat olivat kuitenkin vielä hieman jumissa tiistaina, joten otin treenin hieman suunniteltua rauhallisemmin ja juoksin molemmat vedot noin 15:30:n pintaan ja keskisyke oli molemmissa vedoissa 161bpm. Illalla palauttelin vielä Footbalancen juoksutiimin kanssa, joka teki vastaavanlaisen harjoituksen ja täytyy sanoa, että voin olla todella ylpeä heidän suorituksistaan! Aivan uskomattomia aikoja! Tärkeintä harjoituksessa oli ehkä kuitenkin huomata todelliset kykynsä, koska monet juoksijat yleensäkin tekevät liian yksipuolisia harjoitteita, jotka jättävät usein todellisen potentiaalin pimentoon.

Koska tiistain kilometreiksi tuli yli 27 kilometriä, päätin pitää keskiviikon lepopäivänä, joka osoittautuikin fiksuksi ratkaisuksi. Tämän seurauksena tein palauttavan harjoituksen torstaina ja siirsin 12×400 metrin vedot perjantaiksi. Torstain palauttavalla paikat alkoivat tuntua paremmilta, joka heijastui myös perjantain harjoitukseen. Juoksin kaikki 400m:n vedot rennosti alle 82 sekunnin ja viimeiset menivät vielä 75 sekuntiin. Ajoilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta se, että pystyin tekemään kaikki vedot rennosti lämmitti mieltä kovasti. Lauantaina keskityin taas palautteluun ja kävin juoksemassa vajaan kympin veikan kanssa.

Sitten eilisen pitkään lenkkiin. Jotenkin sokaistuin mittarin vauhdille ensi kilometreistä, minkä seurauksena lenkistä tuli tosissaan vauhdikkaampi kuin, mitä oli tarkoitus. Ajatuksena oli juosta 31 kilometriä jonnekin 140-145 minuutin väliin sillä lailla mukavan rennosti ja näin ensimmäiset 22 kilometriä menivätkin, mutta sitten alkoi jalka painaa ja jatkuva vastatuuli vei koko ajan enemmän ja enemmän mehuja. Tämä johti siihen, että lopetin juoksemisen noin 30 kilometrin kohdalle, kun olin yskinyt karstoja pois keuhkoista muutaman kilometrin ajan ja tajusin, että sykkeet olivat jo yli 160:n. Tämä herätti kysymyksen nopeudestani, koska lenkin ei todellakaan olisi pitänyt tuntua näin raskaalta, vaikka takana olikin kolme aika intensiivistä viikkoa. GPS ja muutama karttasovellus kertoivat kuitenkin totuuden, että olin juossut 31.16 kilometriä aikaan 2:16:30 eli keskivauhtini oli noin 4:22min/km. Aivan liian kovaa. Ei olisi pitänyt luottaa mittariin, vaan antaa mennä vain sykkeiden mukaan. Ehkä tämä viikko nyt vain oli Joonasten kohdalla karstojenpoistoviikko tai sitten kroppa alkoi vaan olla aika puhki?

Nyt huolellisen palauttelun ja tämänpäiväisen hieronnan jälkeen paikkojen pitäisi olla taas kunnossa. Fiilikset ovat ainakin korkealla, koska luvassa on palauttava viikko, josta tarkemmin lisää viikon aikana.

Hyvää viikonalkua!

J

Kommentoi

Kommentit