JoonasVihdoinkin se rentous alkaa löytyä!

Viime viikko lähti käyntiin aika tahmeasti, vaikka fiilikset olivatkin korkealla. Aloitin ehkä skidisti liian suurella volyymillä sairasjakson jälkeen ja keho ei oikein ehtinyt sen seurauksena palautua. Niinpä keskityin alkuviikon aikana vain juoksemaan lyhyen lenkin muutaman kerran päivässä ja hoitamaan kropan auki loppuviikon treeneihin. Tämä kannatti, koska treenit alkoivat kulkea perjantaista eteenpäin.

Perjantaina kävin juoksemassa Coren Villen kanssa rennon, vajaan 11km lenkin, joka indikoi jo lupausta paremmasta. Laitoin adiokset pitkästä aikaa jalkaan ja huomasin ilokseni, että ne eivät enää häiritse leikkausarpea. Oli mahtavaa päästä juoksemaan taas hieman kevyemmällä ja matalammalla kengällä! Alkulämpöjen jälkeen meno tuntui tosi hyvältä ja huomasin, että askel oli paljon vetävämpi kuin mitä alkuviikosta. Koko takaketju tuntui olevan hyvin auki ja lenkin jälkeen oli sellainen fiilis, että olisin voinut jatkaa iisisti vielä vaikka 20km! Tietenkin mahtavalla säälläkin oli merkitystä, mutta enemmän kovalla työllä, jonka olin tehnyt paikkojen avaamiseksi.

joonas laurila

Askel rullasi perjantaina hyvin, mutta ei vielä riittävän nopeasti. Siksi päätin lauantaina vain juoksenelle sen verran, kun jaksan ja mahdollisimman paljon eri vauhdeilla. Juoksin alkuun pätkän PK-vauhdeilla, sitten radalla jokunen vedon, jonka jolkottelin keskuspuistossa uusien heimovetäjien Hannan ja Eevan kanssa. Palauttelun ja kehonhuollon jälkeen kroppa tuntui sen verran hyvältä, että päätin juoksevani sunnuntaina astetta reippaamman ja pidemmän näin lenkin. Ja kun sääennuste lupasi vielä täydellistä säätä, sadetta ja lähes tuuletonta keliä niin fiilikset olivat lauantai-iltana lievästi sanottuna katossa. Ja myös sen takia, että juhlimme kahden kirjaprojektin karonkassa!

joonas_laurila_movescount_summary_2

Sunnuntaina kello soi 0600 ja pikku aamupalan jälkeen vedin kamat kasaan, adiokset jalkaan ja suuntasin kohti keskustan rantoja. Päätin jo ennen lenkkiä, että katson alkuun, mikä fiilis jaloissa on ja teen sitten vasta päätökset vauhdin suhteen. Aika pian kävi selväksi, että tänään on hyvä päivä eli uskalsin nostaa vauhtia hieman reippaammaksi. Sytyn jotenkin aina, kun sataa ja niin kävi nytkin. Vauhti nousi ja tuntui, että edellisillan dinneri Soilissa antoi riittävästi energiaa puskea vielä hieman kovempaa ja pidemmälle. Kirmailin hymyssäsuin (kyllä!) lopulta 18km 4:11min/km keskarilla ja päälle pari kilsaa kevyempää niin, että juoksin lopulta 20km 4:13min/km keskivauhdilla ja 87/174:n kadenssilla!

joonas_laurila_movescount_summary_3

Matka on vielä pitkä siihen, että pystyisin juoksemaan Berliinissä alle neljän minuutin keskivauhdilla, mutta ainakin suunta on oikea. Illan palautteluiden jälkeen jalat tuntuivat hyviltä ja tänään kaikki alkuvuoden normaali kolotus loisti aamun fillaroinnissa poissaolollaan. Eteenpäin on menty ja kohta näen, miltä juoksu tuntuu eilisen jälkeen. Viikon saldoksi tuli vajaat 95km eli viime viikko oli kovin viikko sitten Bostonin marathonin. Tämä viikko on viimeinen viikko ensimmäisesti kolmesta ohjelmanmukaisesta viikosta ja nyt pitäisi mennä pitkästä aikaa satanen rikki. Viikko on samalla myös viimeinen ennen kuin otan taas pitkät lenkit mukaan ohjelmaan. Peruskestävyyskautta on jäljellä 4 viikkoa ja viime viikon jälkeen fiilis on varovaisen toiveikas siitä, että ehdin päästä kuntoon ennnen ensimmäistä laatukautta.

joonas laurila

Käytiin muuten tässä taannoin juoksemassa ja tekemässä pastaa eilen Madrikin maralla hienon ennätyksen tehneen Arposen luona ja siitä kuvattiin samalla pikku pätkä. Jos pastanteko, hassunnäköinen hidastettu hyppiminen sekä se, miten usein minä syön pastaa kiinnostaa niin kannattaa käydä katsomassa video.

Tästä on loistava jatkaa!

Hyvää juoksuviikkoa kaikille!!

 

 

1 comment

Kommentoi

Kommentit