JoonasVaimo kertoo – elämää kestävyysjuoksijan kanssa

Lupasin kirjoittaa tänne Joonaksen blogin puolelle sanasen harjoittelustaan ja rutiineista joita siihen liittyy, siitä miten minä sen läheltä koen ja näen.

Kun tapasimme ensimmäisen kerran, Joonaksella oli jalassaan adidaksen lenkkarit ja ranteessaan Suunnon sykemittari, sittemmin hän asteli kanssani alttarille, jalassaan puvunkengät ja reidessään tatuointi jossa lukee vaimo. Tähän väliin on mahtunut tuhansia kilometrejä lenkkipoluilla, tavoitteita ja niiden saavuttamista, jalkaleikkaus, yhdestä unelmasta luopumista ja periksiantamatonta sitkeyttä kuntoutua.

Olen oppinut häneltä paljon, siitä miten sitoudutaan unelmiin, miten niitä tavoitellaan ja miten rutiinit pitävät kaiken pystyssä.

Hän lähtee juoksemaan pakkasessa, vesisateessa, pimeässä. Hän ei koskaan valita. Hän juoksee, koska hän sai pitää jalkansa, hänen jokainen juoksuaskeleensa on aihe juhlaan, hän juoksee koska voi.

Sunnuntaisin, ennen pitkää lenkkiään hän ei pysy paikallaan, kiertää kotia ja touhuaa, on selvästi hermostunut. Usein aika vähäsanainenkin. Lenkin jälkeen ovesta saapuu eri mies, mies jolla on energiaa tonneittain, uusia ideoita firman suhteen, molemmissa käsissä kauppakassit jotka hän nappasi matkalta ja suunnitelma illan ruoan suhteen. Sitä energian ja  onnen määrää, mikä miehessä on pitkän lenkin jälkeen, ei voi muuta kuin ihailla. Yleensä ihailen sitä sohvalta käsin, itse kun nautin sunnuntaista enimmäkseen vaakatasossa. Kukin tavallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun hain Joonaksen lokakuussa 2014 leikkauksensa jälkeen kotiin ja katselin hänen kolmiolääketokkuraista olemustaan ja vuorokauden mittaista untaan, tuli ihan valtava ikävä sitä miestä, joka kirjaa harjoituksensa tarkkaan ylös, noudattaa ohjelmaansa ja huoltaa kehoaan yhtä aktiivisesti kuin harjoittelee. Miestä joka herää aina ennen minua, joka tekee aina aamupalan koko perheelle ja joka on käynyt ensimmäisellä lenkillään jo ennen kuin kukaan muu on noussut sängystä ylös.

Tässä onkin ihmeellinen kaava, joka tuntuu pätevän juoksijoille. Joonas on juossut tämän vuoden puolella jo yli 500 kilometriä, voisi kuvitella että hän ei ole kovinkaan paljon kotona läsnä. Toisin on. Mitä enemmän hän treenaa, mitä tarkemmin hän ohjelmaansa noudattaa ja hoitaa kehonhuoltonsa, sitä enemmän hänellä on aikaa – ja juurikin sitä laatuaikaa arjessa – minun ja poikani kanssa. Treenit ajoittuvat aikaisiin aamuihin ja pariin arki-iltaan. Toisinaan hän juoksee silloin kuin itse olen pitkässä palaverissa. Iltaisin kun katsomme perheleffaa, hän venyttelee samalla ja huoltaa kroppansa. Onnekkaana olen onnistunut saamaan itselleni jalkahieronnan kehonhuoltosessionsa jälkeen, siksikin nukahdan usein sohvalle.

joonas_laurila_treeni joonas_laurila_boknäs_heaven_sohva

Joonas keräilee kenkiä, senkin jo taisitte tietää. Kotonamme on huone hänen kengilleen, itse on minimalistisempi ja tyydyn muutamaan kenkäpariin, joten tässäkin meillä on ihan hyvä tasapaino. Meillä on kaksi pesukonetta, pyykkiä tulee ihan hitosti, pyykkiteline on osa arkirealistista sisustustamme.

joonas_laurila_adidas_takumi_sen

Mistä kaikesta kestävyysjuoksija joutuu luopumaan? Itse kelasin jokunen vuosi sitten, että he luopuvat tietysti aivan kaikesta kivasta. Ei viiniä, ei hyvää ruokaa saati pitkiä illallisia ravintoloissa. Huumorintajuakaan tuskin löytyy, kun kaikki on kadotettu poluille ja pitkille lenkeille. Kuinka hemmetin väärässä olinkaan, onneksi!

joonas_hanna joonas_laurila_kokkaa

Ruoka on meille molemmille intohimon lisäksi myös työ, istumme usein ulkona illallisella, syömme enemmän pastaa kuin voitte uskoa, eikä Joonas kieltäydy siitä illan viimeisestä viinilasillisestakaan. Olemme likimain nauraneet itsellemme porttikiellon erääseen ravintolaan, että kyllä sitä äänekästä huumorintajua piisaa vaikka muille jakaa.

Rutiinien tärkeys on arjessamme yksi tärkeimmistä asioista joita vaalimme. Joku voi kutsua rutiineja tylsiksi, mutta itse olen alkanut ajatella ne turvallisina tukipylväinä arjessa. Varsinkin nyt, kun saimme ihmeellisen ihania uutisia: meille tulee kesällä kaksoset! Ette varmaan ylläty kun kerron Joonaksen etsivän netistä juoksurattaita. Ja ensimmäiset lenkkarit on jo hankittuna, siellä ne odottavat isänsä jalanjälkien seuraajia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

joonas_laurila_converse

Ps. Ajattelin kertoa vielä jotain, mitä ette Joonaksesta vielä tiedä. Hän on opettanut minulle paljon, yksi tärkeimmistä opeista on se, että kylmä olut on paras palautusjuoma pitkän lenkin jälkeen.

7 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Olette aivan ihana pari ja kohta jo iso perhe! Olen monta kertaa ajatellut alkaa juoksemaan, mutta siihen ajatteluun se on jäänyt. Jos vaikka keväällä aloittaisi 🙂
    Ihanaa odotusta!

  2. Tästä postauksesta tuli pala kurkkuun ja kuitenkin hymy kasvoille.
    Paljosta olette selvinneet, yksin ja yhdessä. Paljon upeuksia on vielä edessä!
    Ihanaa yhteistä taivalta.