JoonasVaikka sairaana pitääkin levätä, ehtii sitä aina tehdä jotain oman treenaamisen hyväksi.

Iski sitten keskiviikkona vähän rajumpi flunssa päälle ja tällä hetkellä vietän aikaa muuton keskellä sängyn pohjalla.

Vaikka flunssa rajoittaakin jaksamista ja aerobinen harjoittelu ei ole mahdollista, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi viedä omaa harjoitteluani eteenpäin. Tässä on ollut pikku kuntoutuksen ja useiden päiväunien lomassa kivasti aikaa laskeskella omia tavoiteaikoja niin kevään kuntoutusjaksoon kuin kesän marathonharjoitteluun. Olen tätä varten lueskellut aika paljon eri teoksia ja tutustunut hieman seikkaperäisemmin netissä oleviin laskureihin. Energia ei tällä hetkellä riitä kaiken purkamiseen, mutta yritän loppuviikon aikana saada ulos jutun näistä laskureista ja niiden logiikasta kisa- ja harjoitusvauhtien laskemisessa.

Omat tavoitteet kevään aikana ovat hyvin yksinkertaiset. Pyrin nostamaan viikkokilometrit takaisin normaaliin tasoon, jonka jälkeen alan nostamaan vauhteja niin, että saisin peruskestävyysvauhdin takaisin vuoden takaiselle tasolle. Tai ehkä ne vauhdit nousevat jo hieman aiemmin, koska suurin ongelma ei ole kunto vaan se, miten jalat jaksavat menossa. Liikkuvuus jatkaa paranemistaan, mutta kuntoutusta ei saa unohtaa päiväksikään.

Näiden tavoitteiden toteutuminen tarkoittaisi sitä, että olisin varsinaisen marathonohjelman aloittamisen aikoihin peruskestävyydeltäni kovemmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Tai ainakin suurinpiirtein samalla tasolla. Näin myös tavoitetta voisi ruuvata Berliinin suhteen kovemmalla tasolle. Jos siis kaikki menee nappiin. Jos peruskestävyysvauhdin saisi mahdollisimman lähelle neljää minuuttia vähän pidemmilläkin lenkeillä kesäkuuhun mennessä niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Siitä olisi sitten kiva lähteä tavoittelemaan noin 3:50min/km kisavauhtia. Eli reilut sata kilsaa viikossa ja sitten PK-vauhdit ylös, siinä on jo mielestäni riittävästi tavoitetta ennen jatkoa. Tällä hetkellä homma on jäissä tosiaan flunssan takia, mutta pikku lepo ei tee ehkä yllättävän onnistuneen tammikuun jälkeen.

Ilon kautta tätä tehdään ja jokaisesta vastoinkäymisestä saa lisää virtaa treeneihin. Olen tällä hetkellä niin kickseissä siitä, että voin taas juosta lähes joka päivä, että ”pikku” flunssa ei sitä intoa lannista.

Elän ja hengitän juoksua ja se tuntuu hyvältä.

Kommentoi

Kommentit