JoonasTukholman yhteenveto

On kulunut kuusi päivää Tukholmasta. Palautuminen on erinomaisessa vauhdissa ja kisastakin alkaa olla jo riittävästi aikaa eli nyt aivot alkavat taas toimia normaalilla tavalla tarkemman analyysin muodostamiseksi. Koen tämän hyvin hyödylliseksi puuhaksi, vaikka se viekin aikaa hieman enemmän kuin vain fiiliksien kirjoittaminen. Välittömästi kisan jälkeen sitä on usein pään kanssa niin jumissa itse kisassa, ettei pysty ottamaan kunnolla etäisyyttä siihen ja analysoimaan mikä toimi ja mikä ei.

Valmistautuminen

Tukholmaan valmistautuminen erosi kaikista aiemmista marathoneista viimeisen kolmen viikon osalta siinä, että tein yhteensä kolme kovempaa tempoharjoitusta sekä yhden kovemman pitkän. Ensimmäinen tempotreeni oli 3km+12kmT+3km (2,5 viikkoa ennen kisaa), toinen 3+3x3kmT + 3km (11 päivää ennen kisaa) ja kolmas 3+3x3km+13-14km (6 päivää ennen kisaa). Viimeinen pitkä ja kova treeni oli taas 13 päivää ennen Tukholmaa tehty 3km + 21km 4:01min/km + 3km. Aiemmin olen tehnyt viimeisen pitkän (kevyt ja pitkä) kaksi viikkoa ennen kisaa ja tempojen sijasta olen keskittynyt lyhyempiin vetoihin (e. 10x400m). Päätin kuitenkin nyt kokeilla tätä Danielsin viimeistelymalli ja se näytti toimivan erinomaisesti. Tämä saattoi olla osasyynä siihen, että vauhti itse kisassa tuntui kokonaisuudessaan paljon helpommalta kuin mitä olisin uskonut.

Viimeisen viikon valmistautuminen taas seurasi hieman tutumpaa kaavaa, tyhjennystreenit tiistai-iltana (km n. 4:00min/km + 5×250-300m) ja keskiviikkoaamuna (12km kevyttä), minkä jälkeen aloitin tankkauksen. Tankkauksen hoidin laskusuuntaisesti eli keskiviikkona mässäilin oikein luvan kanssa ja laskin annoskokoja alaspäin torstaina ja perjantaina, jotta turvotus ehtisi laskea kisaan mennessä. Perjantaina tein veikan kanssa kevyen iltahölkän Tukholmassa ja Tuukka ravisteli jalat vielä ennen nukkumaanmenoa.

Kisapäivä

Kisapäivän aamuna nousin ylös 0700 ja kampesin itseni aamupalalle. Tuhti aamupala (6 leipää täytteineen + iso kippo jugraa pähkinöillä + 2 kuppia kahvia + 3 lasia mehua tai vettä) ja päälle kevyt ulkoilu osan ASA:n juoksutiimiläisten kanssa ennen ruokalepoa. Tankkasin lauantaina aika maltillisesti nestettä ennen itse kisaa, koska tiesin, että joudun kuuman ilman takia juomaan kisassa hieman enemmän kuin olin suunnitellut.

Lähdimme joukolla kohti stadionia heti yhdentoista jälkeen, jotta ehtisimme rauhassa heittämään kamat säilöön ja tekemään vielä pienen alkulämmön. Fiilikset kisaan hain kuuntelemalla musiikkia koko matkan kohti stadionia. Kun olimme saaneet kamat säilöön olikin jo aika suunnata Erlingin kanssa kohti lähtöaluetta tekemään lämmittelyt loppuun. Olimme puhuneet Erlingin kanssa eri taktiikkavaihtoehdoista ja suunnittelimme niitä vielä minuuttia ennen lähtöä, mutta kun lähtölaukaus pamahti, menivät suunnitelmat heti uusiksi.

Erlingin päälaji on suunnistus ja sen kyllä huomasi ensimmäisten kilometrien aikana. Itselläni oli täysi työ pysyä hänen takanaan, kun hän pujotteli kanssakilpailijoiden kanssa. Olin varautunut kisaan juomisen suhteen niin, että kannoin käsissäni kahta noin desin juomapulloa, joiden oli tarkoitus riittää noin kisan puoliväliin saakka. Latasin vielä SPIbeltiin muutaman geelin, mutta tarkoituksenani oli välttää niiden käyttöä ennen viimeistä 12:sta kilsaa, koska ne eivät ole aina tehneet kauhean hyvää mahalleni.

Ensimmäinen vitonen taittui aikaan 19.34 eli hieman kovempaa kuin olimme suunnitelleet ja tässä vaiheessa meno tuntuikin alun adrenaliiniryöpyn jäljiltä tosi hyvältä. Seuraava kymppi piti sisällään ensimmäistä kertaa Västerbron sillan ylityksen ja varsinkin sillan alamäki jännitti etukäteen melkoisesti, koska se voisi tehdä aika pahaa jälkeä reisille. Otimme mäessä kiinni edellä juosseen porukan, joka lähti sitten alamäkeen kiihdyttämään ja vauhti kiihtyikin nopeasti lähellä 3:30min/km vauhteja. Sanomattakin oli selvää, että alamäen ja sillan jälkeen jatkuneen kovan vauhdin olin aika kovilla. Mietin jo, että sanonko Erlingille, että hän lähtisi juoksemaan omaa juoksuaan, mutta jostain sain kuitenkin sen verran taas  voimia, että pystyin jatkamaan matkaa samoilla vauhdeilla ja pian olo reisissäkin alkoi helpottamaan. Tämä 5 kilometriä sujui aikaan 19.25 ja ensimmäinen kymppi kokonaisuudessaan aikaan 38.59.

Sama tahti jatkui kympistä aina puoliväliin saakka ja mietin usein tällä pätkällä, että kuinka kauan tätä vauhtia voi vielä jatkaa? Kilometrit 10-15 sujuivat aikaan 19.44 ja 15-20 19.34. Puolimatkan krouvissa kello näytti aikaa 1:22:52 ja tämä antoi uskoa siihen, että vaikka vauhdit putoaisivatkin, olisi toiselle puolikkaalle aikaa noin 1:37:00 eli Bostoniin oikeuttavan ajan pitäisi irrota hieman huonommallakin suorituksella. Djurgårdenin pätkä oli ehkä kisan kaikkein rankin ja välillä tuntui, että meistä paineltiin ohi vasemmalta ja oikealta. Otimme osittain tarkoituksellakin hieman maltillisemmin puisto-osuuden varsinkin mäkien osalta, jotta meillä riittäisi tarpeeksi energiaa vielä viimeiseen rutistukseen. Kilometrit 20-25 sujuivat aikaan 20:15 eli huomattavasti hitaammin kuin aiemmat pätkät. Kellossa oli kuitenkin vielä sen verran hyvää, että tämä ei alkanut vielä kuumottamaan sen kummemmin. Aloitin myös juomaan maltillisia kulauksia vettä noin 17:sta kilometrin jälkeen, kun kantamani vesipullot tyhjenivät. Nesteytys sujui kisassa todella kivasti enkä tarvinnut energiageelejä tai -juomaa, vaan selvisin kisan läpi vedellä. Tulen varmasti käyttämään vastaavanlaista taktiikkaa myös tulevaisuudessa.

Kilometrien 25-30 aikana tapahtui jotain, koska vasta silloin alkoi tuntua siltä, että juoksu alkaa todella kulkea, vaikka vauhti hieman hidastuikin. Pätkä taittui aikaan 20:19 ja kun 30:n kilometrin mittauspiste tuli vastaan näytti kello aikaa 1:58:51 eli hyvää 4:n minuutin keskivauhdin saavuttamiseksi oli vielä noin minuutin verran. Tässä vaiheessa mietin varsinkin keväällä tehtyjä pitkiä lenkkejä, joissa juoksin kisa- tai tempovauhtia niin lenkin alku ja loppupäässä ja se antoi lisää voimaa. Tämä johti siihen, että päätin vielä hieman kiristää edellisen vitosen vauhdeista hieman ja katsoa josko voisin saavuttaa unelmani. Tässä vaiheessa Erlingin vauhti putosi muutaman sekunnin ja erkanimme omille teillemme. Rehellisesti sanottuna, ilman Erlingiä en olisi uskaltautunut lähteä näin kovaan vauhtiin heti alusta lähtien ja olen suuri kiitos vielä kerran Erling piiskaamisesta on onnea Jukolaan!

Joonas_laurila_tukholma3

Kilometrit 30-35 sujuivat aikaan 20:10 eli sain nostettua vauhtia taas muutaman sekunnin, vaikka otinkin Västerbron aika maltilla varsinkin alamäen suhteen ja sitten olikin edessä enää viimeiset nousut ja kilometrit 35-42,2. Viimeisen viiden kilometrin aikana pystyin ensimmäistä kertaa elämässäni nauttimaan juoksusta näin myöhäisessä vaiheessa maratonia ja nautin siitä, jopa melkein liikaa, koska lopussa pälästyin jo hieman, että en ehkä ehtisikään maaliin ajoissa. Nousujohteiset ja leppoisassa sateessa juostut kilometrit 35-40 sujuivat jälleen aikaan 20:19 ja viimeiset 2,2 kilometriä 8:58. Maalissa kello näitti nettoaikaa 2:48:18, bruttoajan ollessa 2:48:27. Ennätys parani siis noin 9 minuuttia ja yksi suurimmista unelmistani toteutui ehkä jopa hieman yllättäen. Se on sitten pakko juosta Bostonissa alle 2:45:n!

Tässä vielä hieman metriikkaa Movescountista. Vauhdit ja matkat eivät täysin vastaa todellisia ja se menee osittain sen piikkiin, että jouduin kiertelemään ja kaartelemaan aika paljon, kun yritin juosta koko ajan mahdollisimman paljon oikealla päin kallistuvalla puolella tietä, jotta oikea IT-jänteeni ei ottaisi turpaan.

 suunto movescount

Näin lopuksi ennen palautumista voisin sanoa muutaman sanan kisavarustuksesta. Juoksin kisan siis adidaksen adizero adios boosteilla ja Footbalancen -pohjallisilla. Kombo toimi täydellisesti ja tuntuma alustaan säilyi hyvänä läpi kisan eli mitään puutumista tai muuta vastaavaa ei ilmennyt. Testasin myös kisassa BodyGlideä ja myös tästä tuotteesta ei ole moitteen sanaa, koska selvisin ilman hiertymiä.

Joonas_laurila_tukholma5

Palautuminen

Normaalisti marathonista palautuminen on ottanut aikaa helposti sen 3 viikkoa, mutta näin kuuden päivän jälkeen paikat alkavat olla jo kunnossa eli myös palautuminen on parantunut aiemmista vuosista. Juoksin ensimmäisen kevyen lenkin tiistaina adidaksen Heimo10:n vetäjän Hannan kanssa ja jo silloin paikat tuntuivat aika hyviltä. Toki jäykkyyttä oli vielä huomattavissa, mutta mitään kipuja en havainnut. Nopeaan palautumiseen vaikutti se, että Tuukka ravisteli lihakset aika pian kisan jälkeen ja teippasi hartiat, jotka olivat hieman kipeytyneet kisassa. Kesällä pitää treenata uutta käsitekniikkaa, koska nyt käyttämäni ehkä jopa liian rento liike ei toiminut.

Eilen juoksin toisen lenkin, mutta muuten viikko on kulunut pyörän selässä. Viikonloppuna on tarkoitus tehdä vielä muutama kevyt lenkki ja sen jälkeen arvioida tilanne. Todennäköisesti treenaan vielä seuraavat viikot reilusti kevyemmin, koska tässä ei nyt ole mikään kiire mihinkään ja parempi antaa paikkojen ja  palautua kunnolla ennen kuin aloitan uudestaan treenaamisen kohti syksyn koitoksia. Suurin fokus kesällä tulee olemaan nopeuden ja voiman kasvattamisessa eli tulen pitkästä aikaa viettämään aikaa myös salilla. Syy tähän löytyy siitä, että huomasin maralla kuvatuista videoista sen, että lantioni ei oikein vieläkään pidä kovemmissa vauhdeissa, vaikka se ei sinänsä aiheutakaan ongelmia. Tämä on kuitenkin syytä korjata, kun sen nyt tiedostaa.

Siinä se ”lyhykäisyydessään”. Kisan analysointi toimi hyvänä harjoituksena varsinkin taktiikkapuolen suhteen, mutta myös koko kevään harjoittelun analysoinnin kannalta. Kisa osoitti, että Danielsin ohjelman mukaan jumpattu ohjelma toimii hyvin itselleni ja sitä tulen myös jatkamaan tulevaisuudessa. Ajoittain ohjelma tuntui jopa hieman liian kovalta, mutta selvisin siitä kuitenkin aika hyvin. Nyt kuitenkiin lepäillään rauhassa.

1 comment

Kommentoi

Kommentit