JoonasTreeniä Tukholmassa – 14x3000m Cooper

Mikä viikonloppu!

Bruttoaika 2:48:27 (netto 2:48:18) tarkoittaa sitä, että keskivauhdiksi tuli pyöreät 4:oomin/km eli yhdestä suuresta unelmasta tuli totta. Ensimmäiset suuret tavoitteet, marathonin juokseminen ensimmäistä kertaa ja kolmen tunnin alitus olivat todella tunteikkaita hetkiä eikä niitä voi täysin verrata toisiinsa tai viime viikonlopun suoritukseen. Pilvisessä ja sateisessa säässä tehty suoritus erosi aiemmista siksi että juoksu tuli osittain yllätyksenä, koska en uskonut olevani vielä valmis niin koviin aikoihin. Aiemmilla maratoneilla olen ollut huomattavasti luottavaisempi, mutta nyt perhosia oli mahassa huomattavasti enemmän kuin aiemmin, vaikka reitti ja matka olivatkin tuttuja.

Jännitin myös paljon nesteytystä, mutta huoli osoittautui turhaksi. Selvitin ensimmäiset noin 17 kilometriä kahdella pienellä vesipullolla eli noin kahdella desillä, minkä jälkeen join vain todella pieniä kulauksia vettä ja se riitti helposti maaliin. Oli todella fiksu päätös jättää geelit ja energiajuomat sikseen ja luottaa siihen, että selviäisin pienellä vesimäärällä ja tätähän oli harjoiteltukin paljon.

Mietin kisan jälkeen, mikä oli suurin syy siihen, että onnistuin puristamaan kisan niin hyvin ja johtopäätös oli se, että olin saanut tehtyä paljon enemmän kovia pitkiä treenejä kuin aiempina vuosina. Vauhtikestävyys oli tällä kertaa ihan toista luokkaa kuin aiemmilla maroilla. Toinen ja ehkä se kaikkien tärkein tekijä oli se, että pääsin juoksemaan ensimmäiset 30 kilsaa ystäväni Erling Sommerfeldtin kanssa. Erling suoraan sanottuna piiskasi meidän vauhdin heti alusta sellaiseksi, että se antoi meille molemmille mahdollisuuden juosta hyvät ajat. Välillä meinasi jo usko olla koetuksella, että kuinka kauan tätä menoa voisi kestää. Eli kiitos vielä kerran Erling! Ilman sinua tämä en olisi juossut tätä aikaa!

Ensimmäinen puolikas taittui aikaan 1:23:01 ja 30 kilometriäkin vielä aikaan 1:59:00. Tämä antoi todellisen boostin lähteä kokeilemaan itselleni maagisen neljän minuutin maagisen kilometrivauhdin keskiarvon tavoittelemista, koska kolmenkympin jälkeen oli varaa jopa hyytyä ilman, että kolmen tunnin alitus vaarantuisi. Vauhdit putosivat lopussa, mutta onnistuin kuitenkin saavuttamaan rajapyykin, enkä maalissa meinannut aluksi edes uskoa sitä todeksi! Ja rehellisesti sanottuna se tuntuu vieläkin hieman surrealistiselta.joonas laurila

Vielä erikoisemmaksi juoksun teki se, että tällä hetkellä olo alkaa olla suhteellisen palautunut. Jalat ovat vielä tukossa, mutta paikkoihin ei satu eli ilmeisesti kunto oli sitten kovempi kuin mitä oletin. Lopussa meno tuntui vielä pelottavan hyvältä ja muutenkin tuntui, että tekniikka piti loppuun asti. Tämä nyt ei ehkä ihan ole totta, koska ainakin maratonfoton kuvien perusteella asento oli aina vähän mitä sattuu… Mene ja tiedä, mutta nyt on kuitenkin syytä levätä tämä viikko eli luvassa on vain kevyitä ja lyhyitä treenejä. Ensi viikolla voisi sitten taas alkaa harkitsemaan ajankohtaa, milloin aloittaisin taas uuden treeniohjelman ja mikä seuraava tavoite on.

ASA:n juoksutiimi huipentui myös Tukholmassa, kun jokainen tiimiläinen juoksi joko ensimmäisen maratoninsa tai oman ennätyksensä! Mahtavaa duunia joka-ainolta juoksijalta, aivan mahtava suoritus!

Nyt en jaksa kirjoitella enempää, katsotaan, jos sitä vaikka tekisi myöhemmin viikolla hieman tarkemman analyysin kisasta, kun saan hieman levättyä.

Hyvää viikonalkua!