JoonasTakana raskas viikko, joka kuitenkin päättyi todella mukavasti

Takana henkisesti todella raskas viikko.

Onnistuin jotenkin telomaan oikean jalkani reilun viikon takaisessa Sandis Trail Runissa sen verran pahasti, että juokseminen jäi käytännössä lähes kokonaan viime viikolta. Ei mikään hyvä juttu, kun ottaa huomioon, että peruskestävyyskautta on jäljellä enää tämä viikko. Juoksutauko tähän väliin kautta tuntuu todella pahalta, mutta asiat voisivat olla pahemminkin. Pystyn kuitenkin fillaroimaan ilman suurempia ongelmia ja peruskuntoa pystyy kyllä nostamaan myös sen avulla. Sehän tuli todettua jo vajaa vuosi sitten, kun valmistauduin Bostoniin. Tiistain jälkeen suuntasin ajatukset siis fillarointiin ja sillä sitten mentiin koko loppuviikko.

Loukkaantuminen oli kuitenkin henkisesti rankka isku, mutta onneksi olen oppinut pääsemään sellaisista yli. Pitää vaan tehdä jatkuvasti duunia sen eteen, että ajatukset eivät karkaile negatiivisiin ajatuksiin ja se vaikka se viekin energiaa niin on se kuitenkin parempia vaihtoehto kuin pyyhkeen heittäminen kehään.

Se, että treenit eivät loppuneet kokonaan on kyllä helpottanut jalan kuntotusta. On mahtavaa, että pääsen kuitenkin hikoilemaan kunnolla samalla, kun kuntoutan jalkaa taas uuteen iskuun. Ongelmahan jalassa on se, että kaatuminen kisassa tapahtui ilmeisesti niin, että jalka oli kovassa jännityksessä kaatuessani, minkä seurauksena sain kunnon puujalan sekä sääreen että reiteen. Tämä johti taas sitten siihen, että koko jalka meni pakarasta alaspäin niin jumiin, että polvi alkoi kipuilemaan, kun sen ympärillä olevat jänteet jäivät iskun seurauksena jumiin. Onnistuin siis tavallaan generoimaan iskusta jalkaan ainakin osittaisen juoksijanpolven.

Aktiivinen liike ja kuntoutus ovat tehonneet, mutta jalka ei ole vieläkään läheskään kunnossa. Siksi menin vielä viikonlopun fillarin selässä ja tyydyin juoksemaan vain pikku testilenkit lauantain 47 kilometrin sisäfillaroinnin ja sunnuntain maastopyörällä tehdyn reilun 50 kilometrin rykäisyn jälkeen. Jalka kesti molemmat treenit aika kivasti, mutta tänään päätin vielä ottaa varman päälle ja tein vajaan tunnin palauttelun fillarilla. Ja tällä hetkellä jalassa on vielä sen verran tiukkuutta, että taidan ottaa tämän viikon vielä todella varovaisesti juoksun suhteen. Nyt ei ole aika alkaa hätäilemään.

Lähdin eilen heti Lahdesta (joka oli muuten tosi mahtava kokemus) tultuani fillaroimaan ja kun saavuin takaisin kotiin Hanna onnistui tsemppaamaan minut vielä kokeilemaan jalan kuntoa ja se todella kannatti. Huomasin nimittäin lenkin aikana, että juoksuasentoni on muuttunut sen verran, että se rasittaa jo ennestään jumissa olevaa TFL:ää. Tajusin tämän loppulenkistä ja huomasin, että yläkropan pieni siirto taaksepäin helpotti jalan tiukkuutta merkittävästi. Toinen positiivinen huomio oli se, että jalat tuntuvat muuten todella hyviltä ja pohjille vedetty parin tunnin fillarointi ei tuntunut oikein miltään. Paitsi kovana nälkänä ja Putte’sin pide toimi täydellisenä palautuksena. Oli tosi siistiä päästä juoksemaan taas pitkästä aikaa yhdessä!

Jos muuten käytte Lahdessa niin kannattaa piipahtaa Heidin ja Tonin Petit St. Louisissa Rautatiekadulla. Siisti kauppa ja huiput tyypit. Kiitos vielä vieraanvaraisuudestanne ja siitä, että saimme osallistua tapahtumaanne ja tulemme ehdottomasti uudestaan!

Viikko sujui numeroina niin, että pyöräilin vajaat 250km ja juoksin joitain satunnaisia kilometrejä. Ei siis kuitenkaan huono viikko! Tälle viikolle toivoisin jalan parantumisen lisäksi sitä, että keskiviikkona ei sataisi, koska viimeiset kahdet adidasheimon treenit ovat menneet sadekelissä ja nyt soisi jo hieman parempaa säätä, vaikka se ei tunnukaan heimolaisia haittaavan. Loppuviikosta on tulossa muuten pitkästä aikaa päivitys adidasheimon blogiin kevään heimon valmistautumisesta Helsinki Half Marathoniin sekä Midnight Runin elokuussa juoksevan kesäheimon treenikauden aloituksesta. Stay tuned!

Takaiskuja tuntuu riittävän ihan tasaiseen tahtiin, mutta se ei kuitenkaan haittaa, koska olen osannut varautua siihen. Tiesin, että jalan kuntoutus tulee viemään aikaa ja toisaalta sen, että treenatessa sattuu ja tapahtuu. Olen nauttinut koko vuoden siitä, että pääsen taas isomman tauon jälkeen eteenpäin ja se kantaa iisisti tällaisten pienten vaivojen yli, vaikka kuntotus veisi vielä useamman viikon. Elän siitä, että saan liikkua ja eilen nautin jo täysin rinnoin kauniista säästä keväisestä säästä.

Tällä viikolla teen 1-2 90-150min fillarilenkkiä sekä pari treeniä vähän kovemmilla wateilla. Muuten kokeilen tasaisesti, miltä juoksu tuntuu ja fillaroin kevyttä niin paljon kuin ehdin. Ja huollan jalkaa. Viikolla on muuten tulossa myös juttua Fitbitin Surgesta, jota olen testannut Hannan kanssa muutamien viikkojen ajan.

Jotenkin sellainen fiilis, että tästä tulee vielä loistava viikko! Toivottavasti teillekin!

Kommentoi

Kommentit