JoonasSuunnitelmat uusiksi

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet vaikeita. Syksyllä leikattu nilkka alkoi oireilla muutama päivä HHM:n jälkeen, minkä seurauksena olen pystynyt juoksemaan vain oikeastaan kevyemmän osan harjoituksista. Lopulta jalka alkoi oireilemaan niin paljon, että siirryin kokonaan fillarille. Reilun viikon kärvistelyn jälkeen sain selville, että tulehdushan se siellä oli ja syykin oli varsin selvä. Vaikka olenkin kuntouttanut jalkaa lähes orjallisen tarkasti yli puoli vuotta, se ei ole kuitenkaan vielä siinä kunnossa, että se kestäisi todella kovia laatuviikkoja. Volyymi yhdistettynä koviin harjoituksiin, jossa paine akillesjänteeseen on todella suuri ja tämä ei ollut hyvä kombo. Tulehdus äityi sen verran kovaksi, että juoksu ei yksinkertaisesti enää tuntunut hyvältä ja edessä oli pakkolepo.

Suunnitelmat ovat siis laitettava uusiksi.

Oma terveys on laitettava etusijalle ja en halua riskeerata sitä liian kovalla harjoittelulla. Siksi Berliinin suunnitelmat olikin pakko laittaa uusiksi. Olen viimeisen viikon pohtinut sitä, miten jatkaa harjoitteluani tästä eteenpäin. Halu treenata kovaa on suuri, mutta en halua tuhota taas jalkaani ja pitää pitkää sairaslomaa kisan jälkeen. Siksi tavoitteena on päästä taas juoksemaan kivuttomasti, myös Berliinin jälkeen. Haluan olla terve ja hoitaa jalkani kuntoon, jotta pääsen todella jahtaamaan turvallisesti ennätyksiäni ja nauttimaan taas juoksusta. Siksi harjoitteluun on myös tultava muutos.

Neljän päivän buranakuuri on taltuttanut tulehduksen ja jalka tuntuu taas sen verran hyvältä, että uskallan taas lähteä testaamaan juoksua. Lähdemme viikon lomalle Nizzaan ja sen reissun aikana on akkujen lataamisen ja rentoutumisen lisäksi myös saada juoksu taas tuntumaan hyvältä ja kuntouttaa jalka siihen kuntoon, että pääsen jatkamaan harjoitteluani kohti Berliinin marathonia. Suunnittelmanani on treenata noin 90-150min per päivä niin, että osa harjoittelusta on kuntoutusta ja lihaskuntoa ja osa taas juoksua tai kiipeilyä rinteillä. Nyt pitää saada taas homma kasaan ja pitää kiinni suunnitelmasta. Viikon sumpliminen ja itsetutkiskelu johtivat siihen, että en jännää enää Berliiniä tai koe sitä pakkopaikkana juosta taas kovaa. Haluan saada jalan kuntoon ja nauttia juoksusta ilman jatkuvia takapakkeja. Haluan löytää jälleen ne tunteet, joita koen juostessani enkä jatkuvasta pelätä sitä, että rikon jalkani.

Vaikka kokemus onkin opettanut toisin, mieleni toimii usein niin, että oletan kuntoutuksen sujuvan aina nappiin ja että aikataulut pysyvät kunnossa. Kokonaisuudessaan kuntoutus onkin sujunut varsin hyvin ja olen saanut treenattua koko kevään paljon paremmin kuin mitä oletin. Ongelmaksi ovat vain muodostuneet jänteet, joiden kollageenisäikeet eivät ole vielä asettuneet luonnolliseen asentoon, joka jäykistää nilkkaa ja rasittaa sitä liikaa. Myös pohjalihaksen kanssa on tehtävä vielä lisää duunia. Vauhdit ovat kyllä menossa oikeaan suuntaan, mutta täytyy vielä odottaa hetki ennen kuin jalka on siinä kunnossa, että se kestää niitä kuten pitäisi. Eli liikkuvuus ja vasemman jalan pohjelihasten vahvistaminen työn alle.

En ole antanut periksi Berliinin suhteen ja tulen edelleen juoskemaan siellä.

Se on selvää. Nyt pitää vain tehdä kaikki mahdollinen juosten ja pyöräillen ja kuntouttaa jalka taas iskuun. Ja se alkoi ensin useamman päivän levolla ja tällä viikolla Nizzassa, missä yritän saada homman taas toimimaan tai ainakin saada kuntoutuksen käyntiin. Intouduin ehkä vähän liikaa, koska ensimmäiset laatutreenit menivät niin nappiin, että en ajatellut, miten jalka tulee kestämään. Toisaalta taas laatutreeneihin palaaminen oli eräänlainen hyppy tuntemattomaan, koska en ollut päässyt treenaamaan kunnolla yli vuoteen. Ei ollut hajuakaan, miten kroppaa ottaa ne vastaan. Joskus on vain tehtävä hyppy tuntemattomaan, kokeiltava ja katsottava mitä tapahtuu. Tämä kuvastaa hyvin koko lyhyttä juoksu-uraani. Sairashistoriani takia minun on ollut pakko edetä usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja tähän liittyy olennaisesti se, että uskaltaa myöntää olleensa väärässä harjoittelun suhteen, vaikka aiemmin olisi kuinka tuntunut toiselta. Nyt olin väärässä ja myönnän sen. Lähdin liian kovaa liikkeelle ja nyt pitää edetä hetki taas toisin. Mutkat ovat vain osa matkaa ja sehän tästä tekeekin niin mahtavaa, että matka ei ikinä katkea. Mutkat vain rikastavat koko juoksukokemusta ja elämää yleensäkin. Niissä ei vain pidä ajaa ulos.

Kommentoi

Kommentit