JoonasP*rse irti penkistä – Kuinka pitää yllä motivaatiota?


11 päivää sairaana tai toipilaana on suhteellisen ehjän treenivuoden loppupuolella kova paikka. Etenkin nyt, kun pitäisi saada pikkuhiljaa peruskestävyys sille tasolle, että pääsen kunnolla vauhtiin Bostonin ohjelman kanssa. Viimeisten vuosien aikana en ole juurikaan törmännyt ongelmaan itseni psyykkaamisessa, kun kyse on ollut harjoittelusta. Intoa on ollut pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Viimeiset vuoden ovat myös opettaneet kärsivällisyyttä, kun olen ollut loukkaantuneena tai muuten sairaana. Näin ole ollut aina, vaan tämäkin on vaatinut oman aikansa, muutaman epäonnistumisen sekä ymmärryksen seurauksista, mitä kipeänä harjoittelu voi tuoda mukanaan.

Moni aloitteleva juoksija on varmasti törmännyt ongelmaan, jossa ensimmäinen sairastuminen tai loukkaantuminen uhkaa lopettaa koko harrastuksen.

Motivaatio voi olla sairaana tai loukkaantuneena hakusessa tai kokonaan hukassa. Harjoittelu on vain yksi osa juoksua ja henkinen puoli sekä sen harjoittaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä. Henkisen ja fyysisisen harjoittelun ympärille rakentuvan kokonaisuuden kautta voi löytää keinot taklata sairastumiset ja loukkaantumiset, vaikka aluksi olisikin kuinka vaikeaa.

Vaikka Boston pyörii jo mielessä lähes päivittäin, olen onnistunut tällä viimeisimmällä sairasjaksolla psyykkaamaan itseni pysymään sängyssä. Perinteisesti siinä vaiheessa, kun kuume ja lihassärky ovat poissa, alkavat ajatukset usein karkaamaan tuleviin harjoituksiin, vaikka pitäisi edelleen levätä. Tämä ei ole helppoa ihmiselle, kuka on tottunut liikkumaan lähes joka päivä. Olen tuskin ainoa urheilija, kuka on kohdannut saman ongelman ja uskon, että jokaisella on oma tapansa hoitaa asia, mutta itse hoidan sen seuraavalla tavalla.

Löydä levon positiiviset puolet

Konkreettisesti tasolla keskityn psyykkaamisessa miettimään levon positiivisia puolia sekä kaikkea sitä, mitä olen jo ehtinyt tehdä. Jos otetaan esimerkiksi tämän syksyn harjoittelu niin olen ollut koko ajan hieman paremmassa kunnossa peruskestävyyden suhteen kuin esimerkiksi vuosi sitten. Peruskestävyysvauhdit ovat parantuneet ja muutenkin juoksu tuntuu helpommalta kuin vuosi sitten, kun toivuin pidemmästä loukkaantumisesta. Eli pointtina tässä on se, että kuntoni on jo valmiiksi suhteellisen hyvällä tasolla eli viikon tai kahden lepo ei pääse pudottamaan sitä nolliin.

Toinen positiivinen asia on konkreettinen lepo. En ole levännyt näin pitkää aikaa miesmuistiin eli yritän takoa päähäni ajatuksen siitä, että jalkani ovat paremmin levänneet ja paremmassa kunnossa kuin ennen sairastumista. Samalla on kuitenkin syytä tiedostaa se, että vaikka jalat ovat levänneet, eivät ne kestä heti samanlaista volyymiä kuin ennen sairastumista, minkä takia sohvalla onkin hyvä suunnitella se kuinka palataan takaisin omaan juoksuohjelmaan. Itselläni tämä tulee tapahtumaan niin, että juoksen tällä viikolla tosi kevyen viikon ja ensi viikolla noin 90%:sen volyymin viikon ennen kuin palaan ohjelmaan.

Harjoittele astetta kovemmalla ohjelmalla

Tämä liittyy usein hieman myöhempään vaiheeseen harjoituskautta. Tykkään harjoitella hieman kovempaa kuin, mitä tavoitteeni on, koska se antaa pientä puskuria tällaisten nuha-flunssa-keuhkoputkentulehdusten kanssa. Tämäntyyppinen harjoittelu antaa ainakin itselleni kummasti uskoa omaa tekemiseeni varsinkin rankemmassa vaiheessa harjoituskautta, mutta myös peruskuntokaudella. Astetta kovemmalla ohjelmalla tarkoitan sitä, että pyrin pitämään vauhdit ja volyymin hieman kovemmalla tasolla kuin, mitä tavoitteeni vaatii. Tämä on muutenkin hyvä keino, koska näin kisasuorituksesta voi hyvänä päivänä puristaa vielä enemmän irti ja vastaavasti huonona päivänä taas saavuttaa tavoitteen, vaikka ei yltäisikään aivan nappisuoritukseen.

Psyykkaaminen

Suhtaudun omaan harjoitteluuni aika analyyttisesti ja ehkä voisi sanoa myös tietynlaisella tyyneydellä. Vaikka psyykkaankin itseäni varsinkin kovempiin harjoituksiin kovaa, en koe sairastuessani suurta vihaa universumia kohtaan, vaikka usein lievästi sanottuna harmittaakin. Näinä hetkinä suuntaan ajatteluni jonnekin ihan muualle, esimerkiksi tavoitteeseeni, valmennukseen tai hyvään ruokaan ja viiniin. Olen myös havainnut hyväksi keinoksi sen, että keskityn tekemään rästijuttuja varsinkin sairauden loppuvaiheessa, kun halua palata takaisin juoksuun on suurimmillaan. Tämä on loistavaa aikaa tyhjentää työlistaa ja niin vapautan itselleni enemmän aikaa harjoitteluun ja palautumiseen, kun pääsen taas takaisin kirmaamaan.

Kokeilin muutamia vuosia sitten todella tiukkaa elämäntyyliä ja vaikka se toimikin tuloksien valossa, oli se henkisesti aika rankkaa. Joskus on hyvä antaa itselleen hieman vapauksia ja ainakin itselläni se johtaa usein vain motivaation kasvamiseen. En tarkoita tällä, että näitä vapauksia pitäisi antaa jatkuvasti, vaan enemmänkin sitä, että tiettyinä aikoina niille pikemminkin avautuu tilaa ja se kannattaa käyttää.

siksi juoksin perjantai-iltana loskassa mäkitreenejä, että juoksuvoimani ja hapenottokykyni kehittyisi ja nyt on aika poimia hedelmät!

Juoksuharjoittelun henkinen puoli jää valitettavan usein taka-alalle, vaikka sen rooli on todella suuri. Psyykkaan itseäni varsinkin kovempiin harjoituksiin, kisoihin tai jos ulkona on huonot juoksuolosuhteet. Näiden kautta muodostan oman henkisen pankin, josta on helppo ammentaa voimia, kun tarvitsen niitä. Esimerkiksi hyvin vedetyt treenit huonossa kelissä on helppo palauttaa muistiin kisassa esimerkiksi näin: Siksi juoksin perjantai-iltana loskassa mäkitreenejä, että juoksuvoimani ja hapenottokykyni kehittyisi ja nyt on aika poimia hedelmät! Eli p*rse irti penkistä ja töihin, koska ilman työtä ei voi saavuttaa mitään. Tällaisten mantrojen hokeminen helpottaa ainakin itseäni kisoissa, mutta myös kovissa harjoituksissa. Lähden enää harvoin vain tekemään kovempaa harjoitusta. Pyrin nykyään aina käymään harjoituksen ajatuksella läpi ja pohtimaan siitä saatavia hyötyjä, jotta ymmärrän täysin, mitä harjoituksella haetaan. Pyrin pitämään tämän mielessäni myös harjoituksen aikana, koska saan siitä lisää voimaa harjoituksen viemiseksi loppuun.

AdidasHeimo_2013_09_21_063_Photo_PasiSalminen_com

Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt uuden, hieman erilaisen tavan saada lisää henkistä voimaa omaan harjoitteluun. Valmentamisen kautta olen päässyt kokemaan aivan uskomattomia tunteita ja samalla minun on ollut pakko löytää uudenlaisia keinoja psyykata samaan aikaan sekä itseäni että valmennettavaa tai valmennettavia. Hyvä esimerkki tästä oli Espoon Rantamarathonin puolikas, jonka juoksin Tommyn kanssa. Kireä oikean jalan IT-jänne vaivasi ensimmäisestä askeleesta lähtien, mutta se oli pakko jättää omaksi tiedoksi. Minun piti keskittyä Tommyn tsemppaamiseen. Loppumatkasta, kun Tommy valitti väsyneitä jalkojaan, pystyin piiskaamaan häntä, että kyllä tässä sattuu itseenkin. Ja Tommy taisteli itsensä maaliin ja teki minusta todella onnellisen valmentajan. Se että valmennettavat antavat kaikkensa asettaa myös itselleni positiivista painetta siihen, että annan itse kaikkeni niin omassa juoksuharjoittelussa kuin valmentamisessakin. Ja parasta toisten tsemppaamisessa on se, että hyvä alkaa siirtyä eteenpäin. Kiritin Tommyä myös Viikin Viitosella elokuussa ja Tommy antoi muutaman viikon päästä hyvän kiertää kirittämällä Hannan loistoaikaan Helsingin Midnight Runilla.

AdidasHeimo_2013_08_31_104

Olen pyrkinyt näillä esimerkeillä avaamaan hieman sitä, miten ja mistä saan motivaationi juoksuun. Tärkeintä on kuitenkin se, että ei tee sohvasta tai nojatuolista toista kotia, koska aktiivisuus pitää virkeänä. Nämä ovat vain omia keinojani ja monilla on varmasti myös muitakin tapoja psyykata ja motivoida itseään, olipa laji mikä tahansa. Jos haluat kertoa, miten motivoit tai psyykkaat itseäsi niin kuulen mielelläni ajatuksianne.

2 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Itse pidän motivaation kunnossa sillä,että mulla on koko ajan joku tarkoitus miksi juoksen.Tavoite. Joku kilpailu,tietty aika minkä haluan rikkoa,tai tietty matka minkä haluan juosta.Sillä kestää ne huonot lenkit,jolloin askel ei nouse ja meno on tahmeaa,että keskittää ajatukset sitä tiettyä tavoitetta kohti.Esim.itselläni kesäkuussa olevaa helsinki half maratonia. Joka kerta kun en jaksaisi lähteä illalla myöhään lenkille,ajattelen sitä,että tämäkin lenkki on taas hieman lähempänä tavoitetta,jokainen juostu kilometri tuo tavoitetta lähemmäksi.Jokainen kilometri kasvattaa nälkää juosta aina enemmän.Ja jokaista huonoa lenkkiä vastaan tulee myös niitä täydellisiä lenkkejä, jolloin askel lentää ja juoksu on kevyttä,pehmeää ja rentoa.Niiden lenkkien ja tavoitteiden saavuttamisten takia jaksaa juosta ja nousta sieltä sohvalta <3