JoonasOnnellinen valmentaja

Lähes yhdeksän kuukautta kestänyt valmennusprojekti saavutti ensimmäisen merkkipaalunsa viime lauantaina Tukholman marathonilla. Pitkä peruskuntokausi sekä sitä seurannut suhteellisen pitkä varsinainen marathonohjelman kausi vaativat juoksijoilta paljon. Kova harjoittelu kuitenkin kannatti ja viimeisten viikkojen tsemppi niin kehonhuollon kuin viimeistelyharjoitusten parissa siivitti juoksijat ylittämään itsensä.

Boston oli itselleni iso juttu ja luulin, että se olisi ollut tämän vuoden se juttu, mutta toisin kuitenkin kävi. Kun näin juoksijat hieman ennen maalintuloa ja lopulta maaliintulon jälkeen tapaamispaikalla tajusin, kuinka onnellinen olinkaan juoksijoiden puolesta. Kova työ palkittiin ja juoksijat saivat ansaitsemansa palkinnon ja ottivat siitä myös kaiken irti. Suurin ilonaihe eivät kuitenkaan olleet itselleni ajat, vaan se, että juoksijat kykenivät palautumaan kisasta niin nopeasti. Tietenkin taikuri Tuukalla oli sormensa pelissä tämän asian suhteen, mutta kyllä juoksijoiden periksiantamattomuus treenikauden pitkien lenkkien suhteen vaikutti vielä enemmän. Jalat olivat selvästi tottuneet jo pidempikestoiseen rasitukseen, joka vähensi palautumisaikaa.

Omat onnistumiset ovat tietenkin aina hieno juttu, mutta toisten ilon jakaminen on kuitenkin toista. Kollektiivinen onni ja juhlinta onnistuneen suorituksen jälkeen on usein monin verroin suurempi juttu, kun juoksijat pääsevät jakamaan kokemuksensa kavereidensa kanssa. Porukka nivoutui yhteen kuluneen yhdeksän kuukauden aikana todella tiiviiksi ryhmäksi ja vaikka osa juoksijoista tulikin mukaan vasta loppuvaiheessa, pääsivät he mukaan porukkaan enemmän kuin hyvin!

Keskusteltiin kisan jälkeen itse suorituksen ja aikojen lisäksi myös muun muassa juoksutekniikasta ja sekä siitä, miten juoksijoiden keho kesti rasituksen ja miten se otti vastaan energiaa tai nestettä kisan aikana. Oli mahtavaa huomata, miten tarkasti juoksijat kykenivät analysoimaan kisaan monelta eri kantilta heti kisan jälkeen! Tämä tulee olemaan heillä suuri voimavara seuraavalla harjoituskaudella. Oman suorituksen analysointi, oli se sitten onnistunut tai vähemmän onnistunut, on erittäin tärkeää henkisen kapasiteetin kasvattamisen kannalta!

Ensi viikonloppuna on luvassa vielä toinen valmennuksellinen huipentuma, kun adidasheimon kevät saa arvoisensa päätöksen Helsinki Half Marathonissa. Kaikki mahdollinen on nyt tehty ja on aika nauttia suorituksesta sekä sen mukanaan tuomasta euforiasta. Tulemme tekemään perjantaina vielä kevyen avaavan harjoituksen ja lauantaina huolelliset lämmittelyt ennen kisaa, mutta muuten homma alkaa olla paketissa. Jännitystä on ilmassa, koska HHM on monille heimolaisille ensimmäinen virallinen puolimarathon, mutta eiköhän se jännitys siitä laannu, kun kisa saadaan käyntiin.

Lauantain jälkeen onkin sitten aika alkaa todenteolla keskittymään omaan harjoitteluun. Jalat alkavat olla melkein siinä kunnossa, että ne kestävät hieman kovempaa harjoittelua ainakin pyörällä, mutta juoksun suhteen tilanne on vielä toinen. Pystyn juoksemaan, mutta en uskalla rasittaa jalkaa vielä liikaa, koska muuten voi olla luvassa taas liian paljon takapakkia. Kropan pitää olla iskussa, kun aloitan treenikauden Nizzassa.

 

2 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Kiitos Joonas vielä kerran kaikesta! Olihan tämä nyt aivan uskomaton kokemus, eikä se viimeiseksi taida jäädä. Matkan varrella vaikeista kohdista pääsi yli, kun pystyi sanomaan itselleen tehneensä kaiken mahdollisen, valmistautuneensa täydellisesti ja harjoitelleensa juuri tätä hetkeä varten. Ilman sinua ja muita tiimiläisiä en usko, että olisin näin pystynyt itselleni vakuuttamaan ja sitä uskomaan. I salute you, mitä seuraavaksi?