JoonasMitä tehdä, kun loukkaantuu 4 viikkoa ennen kisaa?

Monet urheijat ja harrasteurheilijat ovat törmänneet tähän esteeseen ja nyt tämä pohdinta on edessä nyt myös itselläni. Kävin eilen lääkärissä, koska vasemman jalan akillesjänteen kiinnityskohta alkoi kipuilla niin, että juoksu alkoi sattua kovemmissa vauhdeissa. Se oli jo oireillut tovin, mutta kivut olivat kuitenkin lähteneet aina about kilometrin lämmittelyn jälkeen. Viime viikko oli jo hieman rikkonainen ja eilen kipu alkoi kuitenkin häiritsemään niin paljon, että päätin varata ajan lääkäriin. Lääkäri ei lähtenyt sen kummemmin arvailemaan, mikä jalkaa voisi vaivata, vaan passitti minut täksi päiväksi kuvauksiin. Kuvauksissa oli tarkoitus selvittää se, mikä jänteessä tai sen lähettyvillä vaivaa. Tulokset ultrasta saan huomenna eli siihen asti on vielä jännitettävää. Sen verran sain kuitenkin puristettua tietoa, että kyse ei ole ainakaan repeämästä. Toinen hyvä merkki oli se, että lääkärit eivät halunneet laittaa kortisonia. Todella hyvä uutinen!!

Mutta mikä siis nyt eteen, jos huomenna tulee osittainen tai totaalinen juoskukielto? Aikaa kisaan on alle 30 päivää ja ainakin kovat treenit sekä pitkät treenit ovat nyt pois agendalta. Sen tiedän jo ilman lausuntoakin. Nyt ei ole kuitenkaan aika alkaa murehtimaan, on vain treenattava niin kuin se on tässä tilanteessa mahdollista. Ja minulle tämä tarkoittaa fillarointia, vesijuoksua sekä muuta oheisharjoittelua. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa harjoituksista siirtyy pyörälle ja juoksen vain todella kevyitä lenkkejä juoksuasennon ylläpitämiseksi. Myös vesijuoksu on hyvää harjoitusta juoksuasennon ja liikeratojen ylläpitoon. Jalkavamma ei tietenkään estä yläkropan ja keskivartalon kestävyyden parantamista eli nyt voin tehdä näitäkin hieman normaalia enemmän. Nämä treenit eivät tietenkään korvaa täysin juoksua, mutta ne ovat silti paljon enemmän kuin ei mitään. Kirjoittelen loppuviikosta lisää siitä, miten ratkaisin tämän viikon avainharjoitukset jollain muulla tavalla kuin juosten.

Loukkaantumiset ovat aina ikävä asia, mutta kun sellainen on tapahtunut, ei murehtimisesta ole oikein enää hyötyä. On parempi vain hyväksyä tosiasiat ja mukautua vallitsevaan tilanteeseen. Masentumisesta ei ole mitään hyötyä, vaan fokus kannattaa mielummin siirtää kohti parantumista sekä korvaavia harjoituksia. Tämä saattaa pitkässä juoksussa tehdä jopa ihan hyvää, ja omassa tapauksessa kausi on vasta alussa ja päätavoite siintää vasta kaukana syksyllä Berliinin kaduilla.

1 comment

Kommentoi

Kommentit