JoonasMinä en lannistu

Minä en lannistu, koska jokainen epäonnistunut yritys on sekin askel eteenpäin.

– Thomas Edison

Tämä ajatus on ollut viime viikkojen ohjenuora, aloitettuani uuden treenivaiheen kestävyysurheilu-urallani. Uudet aluevaltaukset vaativat testaamista ja on sanomattakin selvää, että aina ei voi onnistua. Viimeiset pari viikkoa on ollut harjoittelun suhteen täysin erilaista, kuin mitä olen aiemmin tehnyt. Niin rytmittäminen kuin harjoitukset ovat olleet aiemmasta poikkeavia ja vaikka kaikki treenit eivät olekaan menneet aivan nappiin, olen nauttinut jokaisesta treenistä ihan uudella tavalla. Niin kovista kuin helpoista ja epäonnistuneista tai onnistuneista harjoituksista.

Aikaa ollut tullut vietettyä juoksun sijaan niin salilla kuin fillarin selässä. Paineet suorittamisesta ovat pudonneet harteilta ja harjoittelusta tulee taas jotain. Huomaan sen varsinkin siitä, että pystyn taas ajattelemaan ja rentoutumaan harjoitellessani. Kestävyysharjoittelun yksin ydin itselleni on ollut aina sen meditatiivisuus. Se on tapa rentoutua ja miettiä asioita rauhassa, jotka eivät ole auenneet muussa ympäristössä. Huomasin tämän viimeksi tänään pitkällä fillarilenkillä. Kauniit syysmaisemat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja lenkillä olisi ollut monta kuvaamisen arvoista paikkaa, mutta ei vaan tuntunut siltä, että olisin halunnut ikuistaa niitä. Ne olivat vain sen päivän lenkkiin liittyviä asioita ja kuvia ja sen takia annoin vain mennä ja keskityin rentoutumaan. Yllätyksekseni huomasin lenkin jälkeen, että olin painellut endurolla 28km tuntivauhtia 85 kilometriä ja sekös lämmitti mieltä.

Päätin myös, että en mittaa kaikkia treenejä ja varsinkaan sykkeitä, vaan vedän täysin tuntemusten mukaan. Sekin on toiminut ainakin toistaiseksi hyvin, koska olen voinut näin valita treenin intensiteetin päivän kunnon mukaan. Toinen merkittävä muutos on ollut lepopäivät. Olen ottanut niitä aina sen mukaan, kun on siltä tuntunut ja nyt niitä onkin tullut paljon aiempaa enemmän. Vastaavasti jos taas jonain päivänä on ollut fiilis tehdä kaksi tai jopa kolme treeniä, olen tehnyt niin.

Lannistuminen ei ole edes käynyt mielessä. Ja vaikka syksyllä tulee varmasti myös vaikeita hetkiä, kun mieli huutaa juoksemaan, yritän silloin ajatella vain näitä jo onnistuneita kahta viikkoa, jotka ovat tuoneet niin paljon hyvää harjoitteluuni. Askel kerrallaan, olivatpa ne onnistuneita tai epäonnistuneita.

 

Kommentoi

Kommentit