JoonasMikä tekee minut onnelliseksi?

Varmasti monetkin eri asiat, mutta minulla ne ovat vaan nykyään on aina juoksuun liittyvät asiat. Olen ollut viime viikon loppupuolelta saakka todella onnellinen monesta eri syystä.

Ensinnäkin se, että Bostoniin on enää kaksi kuukautta ja sain vihdoinkin fokuksen oikealla tavalla harjoitteluun on tehnyt minut todella onnelliseksi. Täydelliset viikonlopun fiilislenkit, lauantain 90min/16km ja sunnuntain 31km/2:30 palauttivat mieleeni sen, miksi rakastan juoksua niin paljon. En välittänyt vauhdeista ja keskityin vain nauttimaan juoksusta. Näiden kevyiden rullailuiden kautta viikon saldoksi tuli reilut 100km, joka on vähemmän kuin toivon, mutta silti ihan ok. Jalka ei oikein kestä kovia pitkiä, minkä takia olenkin tällä viikolla keskittymässä enemmän volyymiin ja siihen, että nautin juoksusta.

Juoksunautinnosta pääsenkin luontevasti seuraavaan juoksuun liittyvään asiaan, joka tekee minut onnelliseksi. Maanantaina oli luvassa ensimmäiset adidasheimon avoimet treenit Pirkkolassa ja luvassa oli aina niin mukavaa mäkijuoksua. Monet pelkäävät jostain syystä mäkiä, mutta itselleni ne ovat jotenkin aina ollut todella mieluisia. Treenit kestoltaan aika lyhyet ja sama harjoitus palvelee hyvin niin hapenottokykyä kuin juoksuvoimaakin. Harjoituksena oli 15min lämpöä + 3x25m tekniikka (polvennostojuoksu, kantapäät pakaroihin ja loikat) + vajaat 20min 60:n sekunnin mäkivetoja + 15min palautus. Paikalla oli vähintäänkin kiitettävä määrä porukkaa ja kaikki jaksoivat tehdä tavoitteena olleet 6 vetoa. Oli mahtavaa nähdä kuinka onnellisia heimolaiset ja muut paikalla olleet olivat treenin jälkeen. Osa oivalsi jotain uutta juoksutekniikasta ja osa taas tuuletti sitä, kuinka he jaksoivat koko harjoituksen ja tämä, jos mikä tekee onnelliseksi! On aina yhtä hienoa nähdä se, kuinka juoksija ylittää itsensä tai löytää jotain uutta juoksutekniikastaan. Onneksi näitä avoimia treenejä on tulossa vielä lisää!

Mäkitreenin paras puoli on mielestäni juuri mentaalisen kestävyyden kasvattaminen ja siksi valitsimmekin mäeksi suoran ja pitkän mäen, jotta jokainen näkee sen koko komeudessaan ja ottaa siitä niskalenkin. Itse tein muutamia vuosi takaperin mäkitreenit usein perjantai-iltaisin ja mitä huonompi sää oli niin sitä parempi. Reilun tunnin aikana sitä ehti käydä aika paljon asioita läpi, kuten esimerkiksi sitä, missä kaikki kaverit samaan aikaan ja mitä ihmettä itse tein perjantai-iltana mäkitreeneissä. Jossain vaiheessa tämäntyyppiset ajatukset kuitenkin loppuivat ja tilalle tulivat positiiviset ajatukset, kuten esimerkiksi se, mitä hyötyjä mäkitreenistä saa. Ja tämä oli helppo kääntää aika suureksi voimavaraksi varsinkin kisoissa. Tätä toivon tietenkin myös kaikkien mukana olleiden ajattelevan, kun he tästä eteenpäin tekevät mäkiharjoituksia, joita voi muuten tehdä melkein joka viikko, koska ne eivät ole mitenkään älyttömän rankkoja. Niin ja kannatta muistaa, että ryhmäharjoittelusta voi saada todella paljon irti varsinkin mäkitreeneissä, koska jokainen voi tehdä harjoituksen samassa paikassa omine vauhteineen.

Onnelliset jutut eivät suinkaan lopu vielä tähän. Eilen illalla Tukholmaan tähtäävän marahtonprojektin treenit olivat jotain täysin uutta. Osalla juoksijoista paikat siinä kunnossa, että juoksu ei tällä hetkellä luonnistu tai sitten muuten vain oli syytä ottaa taukoa. Siksi osa juoksi matolla ja osa fillaroi tai souti. Näin kaikki saivat tehdä treenit samaan aikaan ja samassa paikassa.

Olen nukkunut viimeiset pari yötä aika lyhyet yöunet ja tänään aamulla oli luvassa todella aikainen herätys, jotta ehtisin tekemään viikon ensimmäisen kovan harjoituksen ennen töiden alkua. Olin aamulla niin homeessa, että en uskonut selviäväni mattotreeniin, mutta jotenkin sain kuitenkin lopulta kammettua itseni salille. Aamutreeni oli 3km + 3×1600 intervalleja (palautus 4min) + 3x1000m intervalleja (palautus 2min) + 3km eli mikään mahdottoman pitkä. Silti vähän jännitti astua matolle unihiekat vielä silmissä ja kun kellokaan ei toiminut kunnolla niin jouduin katsomaan matkat maton mukaan, olin aavistuksen kujalla. Sain kuitenkin vedettyä treenin läpi ja se teki minut enemmän kuin onnelliseksi, koska mietin jo sen siirtämistä perjantaiksi.

Nyt saan kolme kevyttä päivää tähän väliin ennen sunnuntain kovaa pitkää lenkkiä (3km + 6km tempo + 16kmPK + 6km tempo + 3km) ja sekös miellyttää.

Suurin syy onnellisuuteen on kuitenkin siinä, että olen ajatellut leikatun jalan kuntoa todella vähän ja antanut vain mennä. Kivut ovat jo hellittäneet ja oli mahtavaa nähdä, että jalka kesti aamun kovan harjoituksen. Juoksu maistuu hyvältä oli kyse kovasta harjoituksesta tai kevyestä hölkästä.

Kuvat: Pasi Salminen / Sami Välikangas

Kommentoi

Kommentit