JoonasLyhyt yhteenveto Helsinki City Run 2012:sta

No niin, se on sitten kevään kauden ensimmäinen kisa takana ja nyt on aika hieman analysoida kisaa.

Koska alkuvuoden päätavoitteeni on vasta Forssan Suvi-illan maratonissa, en himmanut harjoitteluani kuin kahden viimeisen päivän ajalta. Perjantaina kevyt herättely ja 5×100 metrin rullaukset eivät tuntuneet mitenkään hyviltä ja koko viikon vaivannut kipu oikeassa nilkassa ei ollut vähentynyt. Kipu ei kuitenkaan ollut mitenkään älytön, joten päätin lähteä kisaan. Fiilikset olivat suhteellisen hyvät ennen kisaa ja sääennusteen huomattava paraneminen nosti niitä entisestään. Ainoa mielialoja laskeva tekijä oli se, että muutama Footbalancen juoksutiimin jäsen ei voinut osallistua flunssan tai muun vaivan takia. He olivat kuitenkin harjoitelleet todella ahkerasti jo pidemmän aikaa ja siksi olisikin ollut mahtavaa saada kaikki mukaan. Onneksi nyt näyttää siltä, että teemme kisareissun vielä Forssan Suvi-iltaan, jossa heidän on mahdollista juosta puolikas uudelleen.

HCR_1_1

Sitten itse kisaan.

Tarkoituksena oli juosta kisa mahdollisimman tasapainoisesti, enemmänkin pitkänä vauhtikestävyysharjoituksena, jossa vauhti olisi suhteellisen tasainen alusta loppuun. Kuten arvata saattaa, näin ei kuitenkaan käynyt. Pääsin kerrankin alkuruuhkan ohi ensimmäisten satojen metrien aikana, minkä seurauksena oli vain muutaman kymmenen metrin päässä kärjestä. En tiedä oli adrenaliinin vaikutusta vai mitä, mutta ensimmäinen kilometri meni 3:15:sta pintaan, minkä jälkeen tajusin sentään hieman hidastaa ja liittyä porukkaan joka juoksi aika tarkasti 3:30:n vauhtia. Tässä porukassa juoksin seuraavat 6 kilometriä niin, että ensimmäinen vitonen lähdöstä meni aikaan 17:30. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo selvää, että päivän kunto ei sallinut tämän vauhdin ylläpitoa koko matkan aikaan, minkä johdosta päätin pudottaa vauhtia. Tämä oli muuten fiksu veto, mutta ongelmaksi muodostui se, että joudun juoksemaan pitkän matkaa yksin, mikä oli itse asiassa huomattavasti rasittavampaa kuin kovemmassa porukassa juokseminen. Olisi pitänyt vain roikkua mukana.

Noin 9:n kilometrin kohdalla takaa tuleva porukka saavutti minut ja tämän porukan mukana painelinkin sitten melkein 15:sta kilometriin saakka, mutta en täysin ongelmitta. Olin päättänyt jo ennen kisaa, että en tule juomaan kisan aikana, mutta olin kuitenkin varautunut muutamalla Maximin vesi-geeli sekoituksella. Ei olisi pitänyt ottaa niitäkään mukaan, koska kärsin aika kovista vatsakrampeista kilometrin 12-15 välillä, minkä takia vauhtia oli laskettava. Vaikka tämä harmittikin, voin olla tyytyväinen siihen, että tekniikka ja juoksuasento eivät kuitenkaan kärsineet ja juoksu kulki taas 15:sta kilometristä eteenpäin varsin mallikkaasti.

Loppumatka mentiin aika tasaista vauhtia ja juoksin maaliin asti naisten sarjan kakkosen, Eveliina Randelinin matkassa. Bruttoaikani oli 1:21:44 ja netto 1:21:36 eli kisa meni aavistuksen nopeammin kuin viime vuonna. Harjoittelun kannalta tämänvuotinen Helsinki City Run oli kuitenkin huomattavasti onnistuneempi, koska juoksutekniikka ja –asento pysyivät hyvin kasassa läpi kisan ja muutenkin olen jo palautunut kisasta erittäin hyvin, vaikka tämänvuotinen reitti olikin viimevuotista raskaampi. Ilman turhan kovaa alkua olisi 1:20:n alitus voinut olla mahdollinen, mutta hyvä näinkin, koska tänään pääsee taas jatkamaan harjoittelua! Sain myös arvokkaan opetuksen taktiikasta ja sen noudattamisesta, minkä tulen ottamaan paremmin huomioon Forssassa.

Huomenna on tarkoitus vetää mennyttä viikkoa hieman enemmän yhteen, mutta nyt pitää alkaa availemaan paikkoja palautuslenkkiä varten. Jalat ovat jo auki, mutta olkapäät ovat vielä hieman jumissa, mikä johtuu hyvin pitkälle siitä, että niistä katosi jonkun verran rentoutta, kun jouduin puristamaan yksin vastatuulessa.

Kiitos vielä kerran kaikille Footbalancen juoksutiimin jäsenille sekä erikoiskiitos vetäjille, jotka pyyteettömästi olivat valmiit jakamaan omaan asiantuntemustaan!

 HCR_1_3

1 comment

Kommentoi

Kommentit