JoonasKatsaus menneeseen ja tulevaan

2014 oli vuosiin hankalin treenivuosi. Jalkaongelmat vaivasivat läpi vuoden, mutta onneksi niihin löytyi ratkaisu leikkauksen kautta ja nyt elämä hymyilee myös treenien parissa. Mutta välillä oli todella rankkaa. Mutta vastoinkäymiset voi kääntää myös voitoksi.

Viime vuosi ei ollut kuitenkaan huono vuosi. Kehitystä juoksurintamalla tapahtui aika rajustikin vuoden ensimmäisten kuukausien aikana ja omien laskujeni mukaan, jos kaikki olisi ollut kunnossa, marathon olisi taittunut jo alle 2:45:n. Kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja sen seurauksena loppuvuosi sujui aika pitkälle fillarin selässä ja salilla. Juoksukunto on luonnollisesti päässyt laskemaan, mutta muuten koen, että keho on valmiimpi kuin ikinä ottamaan vastaan uudet haasteet!

adidasheimo

Jos pureudun hieman syvemmällä viime vuoteen niin kohokohdiksi nousevat luonnollisesti kovat ja pitkät avaintreenit ennen bostonia. En ollut ikinä juossut niin kovaa ja niin taloudellisella tekniikalla. Kehitys tapahtui suureksi osaksi vanhan ohjelman muokkaamisella volyymipainoitteisemmaksi. Keho alkoi tottua rasitukseen ja ennen kaikkea balanssiin kovien ja kevyempien treenien välillä. Välipäiviä ei juurikaan tarvittu, kun keho oppi palautumaan entistä nopeammin juoksemalla. Tämä tulee olemaan myös tämän vuoden tavoitteena, kunhan pääsen juoksemaan taas päivittäin. Hyödyt näkyivät jo Bostonissa, vaikka en pystynytkään juoksemaan maksimeilla. Kisa oli ylivoimaisesti fiksuin kisa, jonka olen juossut! Olen kasvanut henkisesti viime vuonna uudelle tasolle ja vaikka loppuvuosi olikin vaikea, olen henkisesti entistä vahvempi ottamaan vastaan vuoden 2015 juoksut.

Toinen ilonaihe viime vuodelta sijoittuukin sitten loppuvuoteen. Vaikean jakson jälkeen pääsy leikkaukseen helpotti oloa henkisesti enemmän kuin uskoinkaan. Motivaatio ei ollut missään vaiheessa ongelma, mutta sen kanavoiminen ja muokkaaminen lähti uudelle tasolle jo ennen leikkausta, kun pyrin nostamaan kunnon mahdollisimman korkealle fillarilla. Leikkauksesta toipuminen sujui odotettua nopeammin ja pääsin kuntoutuksen pariin ja kävelemään jo suunniteltua aiemmin. Kuntoutuksen kautta olen saanut vahvistettua jalkoja ja keskivartaloa jo niin paljon, että pääsin juoksemaan ensimmäise juoksuaskeleet tasan 2 kuukautta leikkauksen jälkeen. Vastuskuminauhoista tuli hetkeksi parhaat ystäväni. Olen saanut kuntoutuksella jalkaterät ja nilkat parempaan iskuun kuin missä ne ovat olleet koko vuosituhannen aikana.

Vaikka viime vuosi olikin pikku probleemien sävyttämä ei siitä jäänyt paha mieli. Päinvastoin. Olen vahvempi, viisaampi ja valmiimpi tähän vuoteen ja nyt, kun suunnitelmatkin alkavat selkeytymään pääsen jatkamaan kuntoutusta uudella vaihteella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juoksu kulkee jo siihen malliin, että pystyn loggaamaan 30-40 kilometrin viikkoja ja määrä kasvaa joka viikko. Seuraavien kuukausien tavoite on saada kunto siihen malliin, että pystyn juoksemaan vaivatta 80-110km viikossa. Näiden kuukausien aikana pyrin vain juoksemaan, nauttimaan juoksusta ilman sen kummempia vauhtitavoitteita sekä saamaan tekniikan kuntoon. Samaan aikaan jatkuu jalkojen kuntoutus, jossa tavoitteena on saada leikattu jalka kestämään taas kovempia vauhteja ja kilometrimääriä. Treeneissä painottuvat erilaiset eksentriset treenit, joista jo kirjoittelin aiemmin syksyllä. Yksi avainharjoitus tulee olemaan nilkan ja jalkaterän vahvistaminen jalkaprässillä niin, että otan vastaan pienen painon eli tarkoituksena on keskittyä siis vastaanottoon sen jälkeen kun olen työntänyt prässin irti jaloista.

Juoksutekniikan suhteen pääpaino on keskivartalon voimistamisessa ja askelfrekvenssin palauttamisessa takaisin normaaliksi. Varsinkin mattojuoksu tuntuu tällä hetkellä hankalalta, mutta eiköhän se siitä vielä parane ajan myötä.

Ensi vuoden juoksutavoitteita on tällä hetkellä kaksi. Helsinki Half Marathon kesäkuussa sekä muutama päivä sitten varmistunut Berliinin Marathon syyskuussa. Puolikkaalle en aio asettaa sen kummempia tavoitteita, koska pääasia on saada juoksu kulkemaan kevään 2015 aikana. Jos menee hyvin niin menee. Berliinin suhteen olen myös varovainen, mutta jos kaikki menee keväällä nappiin ja saan kesällä ehjän treenikauden, asetan tavoitteeksi 2:45 alituksen.

Suurin tavoite on kuitenkin nauttia kivuttomista treenikilometreistä ja jokaisesta lenkistä. En juokse aikojen takia vaan elääkseni.

Siksi jokainen lenkki muistuttaa siitä, että minulla voisi olla tällä hetkellä vain toinen jalka jäljellä.

Kommentoi

Kommentit