JoonasJalat sanoivat poks…

Viikko alkoi aika synkissä merkeissä. Maanantain treenit sujuivat vielä ihan mukavasti, mutta tiistaina kaikki meni sitten niin pieleen kuin vain voi mennä. Tarkoituksena oli juosta vajaa kolmekymppinen, joka olisi sisältänyt pari 5:n kilometrin tempo-osuutta. Alku meni ihan mukavasti ja ensimmäinen tempo-osuus sujui vielä ihan suunnitelmien mukaan, vaikka vauhdit olivatkin hieman hitaammat alustan takia. Tempo-osuutta seurannut 60 minuutin kevyelle osuudella alkoi sitten tapahtua. Luistelu johti siihen, että lähtivät oikein kunnolla alta ja tulin tonttiin oikein kunnolla sillä seurauksella, että loppulenkki vaihtui jolkotteluksi takaisin suihkuun.

Ilmeisesti jännitin kroppaa sen verran paljon, että paikat ottivat kaatuessani aika pahasti osumaa. Kokeilin eilen juosta muutamaan otteeseen, mutta illalla jalkojen lihakset ja koko keskivartalo olivat niin jumissa, että en pystynyt olemaan oikein missään asennossa. Pakarat ottivan sen verran kovaa hittiä, että keskimmäiset pakaralihakset ja sen myötä myös IT-jänteet ovat niin jumissa kuin vain mahdollista. Myös lonkankoukistajat ja TFL:t ovat jumissa. Lisäksi onnistui jotenkin lyömään vasemman polven sisäsyrjän johonkin, koska sitä jomottaa aika tehokkaasti ja näyttäisi siinä olevan pieni mustelmakin…

Nyt on siis pakko ottaa ainakin muutama päivä hieman iisimmin ja tänään ihan täyttä lepoa, koska en todellakaan aio kerjätä verta nenästä ja pahentaa tilannetta entisestään. Käyn kokeilemassa huomenaamulla kevyttä juoksua ja teen sitten päätökset viikonlopun suhteen. Selvää on kuitenkin, et jokunen kova treeni tulee jäämään pois ja tilalle otan lepoa tai kevyttä treeniä.

Vähän kyllä harmittaa, koska juoksu on kulkenut viimeaikoina niin loistavasti, mutta nyt ei auta itku markkinoilla. Pakko alistua realiteettien edessä. Toisaalta nyt on mahdollisuus saada paikoille hieman lisää lepoa ja aikaa löytyy myös ihan eri tavalla esimerkiksi kuntopiireille.

Jotain positiivistakin on siis luvassa. Jos ei pysty juoksemaan niin aina voi tehdä jotain muuta!

5 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Otsikon perusteella ehdin jo säikähtää, että jotain vielä pahempaa tapahtunut. Onneksi selvinnet siis vain muutaman päivän kevennyksellä. Kurjaa toki tuokin.

    Ja kolmekymppinen tempo-osuuksilla helmikuussa – kovaa on treeni! 🙂

  2. Eikö kuntoilu, oli milla tasolla tahansa, mene hieman tuskaisaksi, jos koko ajan mielessä liikkuvat kaikenmaailman IT:t ja TFL:t ym. Tarkoitan, että mitä mieltä olet asiasta, että tieto lisää tuskaa täsäs tapauksessa? Tavallinen kuntoilija, jota tuollaiset eivät kiinnosta, laittaa todennäköisesti hyvällä lopputuloksella menemään eteenpäin, koska ajattelee, että ”eipä se pikkujumi nyt mitään meinaa, kyllä se siitä aukeaa.”

    Muistan vain yleisurheiluajoilta varsinkin pituushyppääjien ammattitaudin, kun aina oli jotain haamujumeja ja kiristyksiä, joiden todenperäisyyttä voi kyseenalaistaa aika helposti. Ei aina voi olla jokin vialla ja jumissa. Paitsi pääkopan sisällä.