JoonasHenkimaailman juttuja part 1

Olen viimeaikoina huomannut keskustelevani erilaisissa asiayhteyksissä entistä enemmän juoksemisen henkisestä puolesta. Kuinka valmistua avainharjoitukseen tai kilpailuun? Kuinka palata takaisin harjoitettelun pariin loukkaantumisen tai sairauden jälkeen? Kuinka motivoida itseään läpi rankan harjoituskauden tai kiireisen työputken? Nämä ovat vain muutamia kysymyksiä, jotka ovat nouseet esille, mutta on selvää, että juoksijat ovat alkaneet miettiä entistä enemmän henkisen puolen juttuja omassa osana omaa harjoitteluaan, olivatpa tavoitteet mitä tahansa. Pään on oltava kunnossa, jotta treeni ja normaali arkii kulkee, se on selvä.

Omassa harjoitteluni on viimeisten kuukausien aikana pyörinyt paljon kuntoutuksen ympärillä. Leikkauksesta toipuminen on edennyt hyvin, mutta se ei ole vielä lopussa. Nilkan jänteiden kollageenisäikeet eivät ole vielä asettuneet paikoilleen eli nilkka on edelleen ajoittain tiukka, joka aiheuttaa ongelmia. Samalla olen kärsinyt kuluvana keväänä poikkeuksellisen paljon flunssista. Nyt viimeisempänä tämän viikon jonkin sortin mahaflunssa, joka pilasi ensimmäisen ohjelmanmukaisen treeniviikon kohti Berliinin marathonia. Kuntoutus ja sairastelun aiheuttamat treenitauot ovat olleet rankkoja, mutta niiden käsittely on helpottunut kovasti erilaisten mentaaliharjoitteiden kautta.

Ensinnäkin, jos nyt otetaan tällä kertaa käsittelyyn tällainen pikku sairaus, kuten flunssa, niin teen usein seuraavaa. Pyrin aina ajattelemaan, että flunssa ottaa aina sen ajan, mitä se ottaa. Välillä se on vaikeampaa ja välillä taas helpompaa. Lähdin tällä viikolla perjantaina testaamaan juoksua ja valitettavasti aamun hyvä olo ei vielä kestänyt ihan koko päivää, vaan olo huononi jälleen päivällä, minkä seurauksena loppupäivä meni taas enemmän tai vähemmin nukkuessa. Perjantaina päätin myös, että en juokse lauantaita suunnitelman mukaisesti, vaan kokeilen vain muutaman kilometrin iisisti ja jos olo ei heikkeni treenin jälkeen niin palaan ohjelmaan taas sunnuntaina. No, heräsin sunnuntaina ja olo oli mitä parrain eli ei sitten muuta kuin iisille lenkille ja huomenna taas ohjelman pariin!

Näin homma meni siis pähkinänkuoressa, mutta tarkemmin analysointuna juttu on näin. Vaikka olo olisikin jo ok ja päällisin puolin kroppa tuntuu olevan kunnossa, voi tilanne kehon sisällä olla kuitenkin toinen. Kehon osat toimivat tiiminä ja yhteispeli ei ole välttämättä vielä kasassa muutamaan päivään eli nyt pitää pitää pää kasassa ja ottaa vielä alkuviikko treenivauhtien ja volyymin suhteen iisisti. Ja panostaa kehonhuoltoon. Samaan aikaan mieli huutaa, että”juuri kunto oli juuri mukavasti nousussa” ja ”voit antaa tänään mennä ihan vapaasti kovempaa” tai ”et tule tätä menoa pääsemään ikinä haluamaasi kuntoon”. Nämä on vain PAKKO sulkea pois mielestä ja lähteä takaisin kaduillä nöyrin mielin. Siksi kannattaa ajatella mielummin postiviien kautta, kuten itse tein tällä viikolla. Pyrin kääntämään tämän viikon niin, että kyseessä on vain yksi peruskestävyysviikko ja että itseasiassa viime viikko meni jo todella hyvin niin vauhtien, askelfrekvenssien kuin volyyminkin suhteen. Minulla on siis vielä aikaa, malttia vaan. Muita mantroja joita käytän ovat mm. seuraavat:

Minähän pääsen vielä kuntoon. Aika ei ole ongelma.

Juoksu tuntuu tooodella hyvältä ja juoksen nautinnon kautta.

Tulen palaamaan vielä takaisin huippukuntoon, mutta nyt pitää tehdä järkevästi töitä. Minulla on kaikki maailman aika.

Älä huoli vauhdeista – Nauti juoksusta

Usko itseesi ja valitsemaasi tiesi kohti seuraavaa kilpailua.

Keskity vain tähän lenkkiin ja ohjaa ajatuksesi seuraavaan lenkkiin vasta tämän jälkeen.

Nyt saat katsoa juuri niin paljon skeitti- ja fillarileffoja kuin haluat.

Pyrin nimenomaan rakentamaan tien seuraavaan kisaan niin, että koko matkaa on minulle koko ajan päivänselvä. Oma keinoni tähän on tunti pari omaa aikaa juoksuohjelmani parissa. Se rentouttaa mieltä kummasti, kun saa rauhassa käydä läpi tulevaa. Siitä tulee varma olo. Positiivisuus generoi positiivisuutta ja se tuntuu myös kehossa. Toinen asia ohjelman kanssa toimimisessa on se, että rakennan sen niin, että se ei ole liian armoton, jotta en ala kokemaan jättimäistä painetta pudonneista treeneistä.

Tämä posti toimikaan ensimmäisenä osana tulevista posteista, jotka käsittelevät mentaalista harjoittelua eri tilanteiden kautta. Kaikkien näiden tilanteiden pointtina on löytää ja kehittää omat kaavat, joiden avulla selviät näistä tilanteista. Aivot alkavat oppimaan tavat käsitellä näitä asioita ja tässä siisteintä on se, että se vapauttaa aikaa johonkin muuhun kuin alituiseen murehtimiseen.

4 comments

Kommentoi

Kommentit

  1. Kiitos tästä Joonas.Mä oon taas pikkuhiljaa pääsemässä juoksuun kiinni. Polvi on tuntunut aika hyvältä Tuukan käsittelyiden jälkeen.Henkisen puolen kanssa onkin sitten huomattavasti hankalampaa.Mielessä takoo,että on menettänyt kaiken treenaamisesta saadun hyödyn ja aloittaa taas pohjalta.Olen ihan surkea ja hidas ja jaksankohan kilometriä pidempää. Järki huutaa,että pystynhän mä tähän,olen pystynyt ennenkin ja tällä kertaa se on toivottavasti helpompaa.En tiedä,toivottavasti tää henkinen puoli saa taas potkua. Päällähän mä oon aina ennenkin enemmän juossut kuin loistavalla kunnolla 😉

    • Se on juuri näin! Sä olet henkisesti niin vahva, että se kantaa jo todella pitkälle!

      Nyt pitää vaan ottaa sen suhteen maltilla ja kannattaa olla myös itselleen armollinen. Palauttelet vaan rauhassa mieleen kaikki vanhat mantrat ja ohjeet niin kyllä se siitä taas lähtee!

      Joonas