JoonasHelsinki City Run 2014

Juoksin viikonloppuna vasta toisen kunnon lenkin Bostonin marathonin jälkeen. Olen treenaillut viime viikot aika fiiliksen mukaan niin fillarilla kuin salilla ja jättänyt juoksut aika vähiin, koska kantapäässä oleva mustelma ei ole vielä parantunut kunnolla ja koska akillesjänne ei ollut vielä täysin parantunut. Siksi starttaaminen Helsinki City Runille arvelutti aina kisapäivään saakka.

Juoksin kisapäivän aaamuna kevyen viitosen lenkin ja availin paikat ja koska jalat tuntuivat siltä, että kantapää ja akillesjänne voisivat kestää juoksun, päätin lähteä kisaan kirityshommiin. Jotenkin vain vaihtoehto, että olisin kannustanut valmennettavia ja muita kavereita reitin varrella ei houkuttanut niin paljon kuin juokseminen ja juoksijoiden kannustaminen kisan aikana. Nyt tarvitsi enää löytää sopiva kiritettävä.

kuva: hanna gullichsen

Onneksi tästä ei muodostunut ongelmaa, vaan kiritettäväksi löytyi adidasheimon Seppo, kuka ylläpitää myös juoksufoorumi.fi-sivustoa. Sepon tavoite, alittaa 1:30, sopi hyvin omaan tavoitteeseen, joka oli juosta sellainen mukavan reipas peruskestävyyslenkki. Sitten vain ottamaan alkulämpöä valmennettavien ja muiden kavereiden kanssa ja valmistautumaan kisaan. Juoksin lämpöä sellaiset kolme kilometriä ja päälle muutaman avaavan vedon ennen siirtymistä lähtöryhmääni.

Tavoitteenamme oli juosta kisa läpi niin, että juoksisimme Sepon kanssa ensimmäiset 10-15 kilometriä noin 4:15:sta kilometrivauhdilla, mutta loistava sää ja ehkä myös kisan aiheuttama fiilis johtivat siihen, että ensimmäinen vitonen taittui aikaan 21:08 ja toinen 20:50. Näin olimme päässeet mukavasti tavoitteen edelle, mikä helpotti kisan loppuosan kirittämistä, kun oli hieman puskuria. Radan mäkisin osuus alkoi hieman ennen kymmenen kilometrin täyttymistä ja jatkui siitä useamman kilometrin aina Pikku-Huopalahteen saakka. Reitin raskain osuus sujui kuitenkin kaikesta huolimatta todella hyvin ja vitosen aika oli 21:09. Sitten olikin jäljellä enää viimeiset 6,1 kilometriä, jotka ainakin omasta mielestäni sujuivat todella nopeasti. Tähän syynä oli ainakin itselleni kasvanut kannustus, kun reitin varteen oli alkanut kerääntyä enemmän katsojia. Huopalahden pätkän sai juosta vielä lähes ilman katsojia, mutta reitin kurvatessa Munkkiniemestä takaisin kohti Keskuspuistoa kasvoi myös kannustus ja katsojien määrä.

Viimeinen 6,1 kilometriä sujui leppoisasti kirmaillen ja juoksimme Sepon kanssa pätkän aikaan 25:17 eli saimme nostettua keskivauhtia vielä loppua kohti. Juoksu meni kaikin puolin nappiin ja loppuaika 1:28:26 oli reippaasti alle Sepon tavoitteen eli jos luet Seppo tämän niin kannattaa varmaan pikkasen ruuvata tavoitetta Helsinki Half Marathonille. ja ilmeisesti myös monien meidän marathonporukan, koska kaikki kisan juosseet tekivät todella kovia aikoja.

Yleisesti tapahtumasta täytyy sanoa se, että hajotetut lähtöryhmät toimivat juoksijoiden kannalta erittäin positiivisesti ja myös maalintulon jälkeinen huolto ja muu ohjelma toimi todella mutkattomasti. Helsinki City Run on siis ottanut selkeästi askeleen eteenpäin. Itse pidin myös uudesta reitistä ja Pasilan lenkin vaihtuminen hieman pidempään ja mäkisempään Keskuspuistopätkään toimi. Nousuja vaikutti olevan hieman enemmän tai sitten niiden sijoittuminen kisan puolivälin paikkeilla sai vain sen tuntumaan siltä. Itse rakastan ylämäkiä ja siksi reitti sopi ainakin itselleni aiempaa paremmin. Olen kohtuullisen huono juoksemaan alamäkiä kovaa, kun taas ylämäet putoavat teknisesti helpommin. Ainoa suurempi miinus, joka tulee näin äkkiä mieleen oli yleisön suhteellisen vähäinen määrä. Näin pikaisesti mietittynä tämä saattoi johtua osittain säästä, mutta myös siitä, että lähtöryhmiä oli nyt niin paljon. Kun saavuimme maaliin oli viimeinen ryhmä odottelemassa lähtöä. Katsojat saattoivat siis sen takia olla reitin varrella hieman eri aikaan kuin me. Kokonaisuus kisassa oli kuitenkin kunnossa ja on mahtavaa huomata, että HCR:ää jaksetaan kehittää ja viedä tapahtumaa kokonaisuutena eteenpäin. Tästä ovat reitti- ja huoltojärjestelyiden lisäksi hyviä esimerkkejä tapaamisalue, tavarasäilytys sekä pidennetty expo.

Lauantaina tuli sitten juostua lopulta yli 30 kilometriä, joka oli lopulta hieman liikaa jaloille, koska kyseessä oli vasta toinen kunnon lenkki Bostonin jälkeen. Jalat ovat tällä hetkellä lihasten suhteen hyvässä kunnossa, mutta akillesjänne ja kantapään mustelma eivät oikein lämmenneet varsinkaan alamäistä. Nyt on pakko ottaa tämä viikko ihan rauhassa ja alkaa sitten harjoittelemaan hieman pidempiä lenkkejä, jotta olen valmiina kirittämään taas Tukholmassa.

1 comment

Kommentoi

Kommentit