JoonasEnergy Take Over Stockholm part 2

Olipa siisti reissu. Pari kovempaa treeniä ja pari iisimpää. Paljon hyvää ruokaa ja koko reissu parhaassa seurassa.

Kuten viime postauksessa mainitsin, emme tienneet ennen lauantain alkuiltaa, mitä tapahtumassa tulee tapahtumaan. EnergyTakeOver -nimestä pystyin päättelemään sen, että tullaan ottamaan kaupunki haltuun ilmeisesti jonkinlaisen suunnistuksen merkeissä. Näinhän se sitten lopulta menikin. Kartta lyötiin kouraan muutamaa tuntia ennen kisaa ja pikku tutustumisen jälkeen totesin, että kolmesta mahdollisesta lähtöpaikasta meille osui se, josta lenkin pituudeksi tuli paljon enemmän kuin muilla. Se ei kuitenkaan haitannut, mikäs sen parempaa kuin saada muutama lisäkilometri jo muutenkin hyvään viikkoon.

Tuntia ennen lähtöä huomasin, että olin todella jännittynyt. Ihmettelin mistä moinen johtuu, kunnes tajusin, että en ole ollut yksin viivalla vuoteen ja muutenkin tämä oli ensimmäinen viikonloppu, kun olen päässyt treenaamaan selkeästi kovempaa. Jännitys kuitenkin hävisi, kun lähdimme valumaan kohti lähtöpaikkaa ja pian olinkin jo ottamassa rutiininomaisesti lämpöä. Ilma oli mahtava ja kroppa tuntui tosi hyvältä, mikä johti siihen, että päärin kokeilla juosta kisan, vaikka leikkimielinen olikin, hieman reippaammin. Ja niinhän se sitten menikin.

Matkaa kertyi lopulta vajaat 9 kilometriä ja aikaa rykäisyyn meni rastipaikat mukaanlukien karvan alle 37minuuttia eli juoksuosuudet sujuivat tosi kovaa vauhtia tämänhetkiseen kuntoon nähden! Kisa piti sisällään yhden tappomäen, joka piti juosta sekä ylös että alas ja alustana oli tietenkin aina niin mahtava mukulakivi. Se osuus piti luonnollisesti ottaa vähän varovaisemmin, mutta muuten pääsin juoksemaan aika rennosti, aina välillä karttaa tihrustaen.

Sunnuntaina kävin vielä kisan jälkeen palauttelemassa muutaman kilometrin ja viikon saldoksi tuli viikonlopun reissun jälkeen vajaat 90km!! Sairaan hyvä viikko, vaikka itse sanonkin. Jalkojen hermotus alkaa todella toimia askeleen kanssa on tehtävä vielä paljon hommia, mutta selkeästi suunta on oikea. Kuten aiemmin jo mainitsinkin, askelfrekvenssi paranee koko ajan ja kun tekniikka paranee, on helpompi alkaa nostamaan myös PK-vauhteja.

Kaikki on siis todella hyvällä mallilla ja tällä viikolla pyrin taklaamaan ensimmäisen yli ysikymppisen viikon. Berliinin marathonohjelma on tulossa juttua myöhemmin viikosta, kun puran sitä hieman tarkemmin osiin. Ensimmäinen viikko on ainakin alkanut kivasti ja plakkarissa on jo melkein 40km.

Kommentoi

Kommentit