JoonasSeuraava haaste – Team Rynkeby

Viime viikko alkoi mitä parhaimmalla tavalla, kun sain postia Team Rynkebyltä valinnastani Helsingin joukkueeseen!

Tässä riittääkin haastetta seuraavaksi vajaaksi kymmeneksi kuukaudeksi niin oman treenaamisen kuin hyväntekeväisyydenkin saralla. Projekti alkaa virallisesti tällä viikolla kick-offilla ja jatkuu siitä eteenpäin ensi kesäkuuhun asti.

Hyväntekeväisyyskohteemme on syöpäsairaiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseen keskittyvä Sylva Ry., joka on tullut minulle tutuksi on muun muassa Euro peliin elämälle -kampanjasta, kun keräsimme ASAlaisten kanssa varoja Narinkkatorilla muutamia vuosia sitten. Järjestö on luonnollisesti lähellä sydäntäni myös oman syöpähistoriani takia. Valehtelisin, jos sanoisin, etteikö pyöräily ja sen huipennuksena reissu Saksasta Pariisiin kiinnostaisi, mutta vielä tärkeämpänä koen tässä hyväntekeväisyyden.

Nyt saa ilmiantaa mahdollisia yhteistyökumppaneita, keneen kannattaisi olla yhteydessä ja jos itse haluaa kantaa kortensa kekoon niin minuun voi olla suoraan yhteyssä mailitse joonas(at)arcticsportaddicts.fi.

Lisätietoa sponsoroinnista löydät Team Rynkebyn sivuilta.

Nyt pitää alkaa keskittymään kuntoutuksen ja juoksun ohella myös hyväntekeväisyyteen ja fillarointiin. Ja sehän passaa! Nyt on aika kääriä hihat ylös ja ryhtyä töihin.

Lisää juttua Team Rynkebystä on luvassa tällä viikolla kick-offin jälkeen.

Mahtavaa viikonalkua!

TEAM RYNKEBY

Team Rynkeby on pohjoismainen hyväntekeväisyystapahtuma, jossa pyöräilyjoukkueet pyöräilevät joka vuosi Pariisiin ja keräävät siten rahaa syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen. Team Rynkeby perustettiin vuonna 2002, kun 11 pyöräilyn harrastajaa, joilla oli yhteyksiä Rynkeby Foods A/S:ään, päättivät pyöräillä Pariisiin nähdäkseen Tour de Francen maaliin tulon. Rynkeby Foods oli tapahtuman pääsponsori, mutta mukana oli myös muita yrityksiä. Kaikkein ensimmäinen Team Rynkeby -joukkue oli niin hyvä sponsoreiden hankkija, että palatessaan takaisin Tanskaan sillä oli 38 000 kruunun ylijäämä. Team Rynkeby antoi rahat Odensen yliopistollisen sairaalan lasten syöpäosastolle, ja uusi traditio oli syntynyt.

1 450 AJAJAA VIIDESTÄ ERI MAASTA

Team Rynkebyssä on 1 450 pyöräilijää ja 350 avustajaa 32 joukkueessa. Osallistujat tulevat Tanskasta, Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Färsaarilta.

RAHAT MENEVÄT LYHENTÄMÄTTÖMINÄ SYÖPÄÄ SAIRASTAVILLE LAPSILLE

Tapahtumaa edeltävän vuoden aikana osallistujat harjoittelevat pystyäkseen pyöräilemään reilut 1 200 km Pariisiin, mutta sen lisäksi he ovat sitoutuneet lahjoitusvarojen hankintaan syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen. Rynkeby Foods A/S kattaa kaikki projektin keskeiset kustannukset ja pyöräilijät kustantavat omat pyöränsä, vaatteensa ja matkansa, mikä tarkoittaa sitä, että Team Rynkebyn kaikista maista keräämät rahat lahjoitetaan lyhentämättöminä kunkin maan paikalliselle syöpäyhdistykselle. Suomessa kerätyt rahat lahjoitetaan Sylva Ry:lle.

Vuonna 2014 Team Rynkeby lahjoitti 4,84 miljoonaa euroa taisteluun lasten syöpää vastaan. Suomen Sylva ry sai 129 000 euroa.

JoonasMinä en lannistu

Minä en lannistu, koska jokainen epäonnistunut yritys on sekin askel eteenpäin.

– Thomas Edison

Tämä ajatus on ollut viime viikkojen ohjenuora, aloitettuani uuden treenivaiheen kestävyysurheilu-urallani. Uudet aluevaltaukset vaativat testaamista ja on sanomattakin selvää, että aina ei voi onnistua. Viimeiset pari viikkoa on ollut harjoittelun suhteen täysin erilaista, kuin mitä olen aiemmin tehnyt. Niin rytmittäminen kuin harjoitukset ovat olleet aiemmasta poikkeavia ja vaikka kaikki treenit eivät olekaan menneet aivan nappiin, olen nauttinut jokaisesta treenistä ihan uudella tavalla. Niin kovista kuin helpoista ja epäonnistuneista tai onnistuneista harjoituksista.

Aikaa ollut tullut vietettyä juoksun sijaan niin salilla kuin fillarin selässä. Paineet suorittamisesta ovat pudonneet harteilta ja harjoittelusta tulee taas jotain. Huomaan sen varsinkin siitä, että pystyn taas ajattelemaan ja rentoutumaan harjoitellessani. Kestävyysharjoittelun yksin ydin itselleni on ollut aina sen meditatiivisuus. Se on tapa rentoutua ja miettiä asioita rauhassa, jotka eivät ole auenneet muussa ympäristössä. Huomasin tämän viimeksi tänään pitkällä fillarilenkillä. Kauniit syysmaisemat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja lenkillä olisi ollut monta kuvaamisen arvoista paikkaa, mutta ei vaan tuntunut siltä, että olisin halunnut ikuistaa niitä. Ne olivat vain sen päivän lenkkiin liittyviä asioita ja kuvia ja sen takia annoin vain mennä ja keskityin rentoutumaan. Yllätyksekseni huomasin lenkin jälkeen, että olin painellut endurolla 28km tuntivauhtia 85 kilometriä ja sekös lämmitti mieltä.

Päätin myös, että en mittaa kaikkia treenejä ja varsinkaan sykkeitä, vaan vedän täysin tuntemusten mukaan. Sekin on toiminut ainakin toistaiseksi hyvin, koska olen voinut näin valita treenin intensiteetin päivän kunnon mukaan. Toinen merkittävä muutos on ollut lepopäivät. Olen ottanut niitä aina sen mukaan, kun on siltä tuntunut ja nyt niitä onkin tullut paljon aiempaa enemmän. Vastaavasti jos taas jonain päivänä on ollut fiilis tehdä kaksi tai jopa kolme treeniä, olen tehnyt niin.

Lannistuminen ei ole edes käynyt mielessä. Ja vaikka syksyllä tulee varmasti myös vaikeita hetkiä, kun mieli huutaa juoksemaan, yritän silloin ajatella vain näitä jo onnistuneita kahta viikkoa, jotka ovat tuoneet niin paljon hyvää harjoitteluuni. Askel kerrallaan, olivatpa ne onnistuneita tai epäonnistuneita.