JoonasTakaisin asiaan

eli juoksuun.

Viime viikon alkupuoli meni vielä juoksun suhteen aika varovasti. Treenit olivat iisejä ja tein niistä edelleen vain pienen osan juosten, koska halusin varmistaa sen, että jalka tulee kerralla kuntoon. Tuntemukset jalassa paranivat koko ajan viikon edetessä ja loppuviikosta uskalsinkin nostaa taas juoksun osuutta harjoittelussa. Keskiviikon käynti Tuukan hoidossa HUH:lla auttoi myös ja sen jälkeen muutoksen lihasten ja jänteiden jäykkyydessä huomasi todella hyvin. Loppuviikko sujuikin sitten jo paljon paremmin ja juoksuvoittoisemmin. Juoksua tuli viikon aikana vain noin 60km, mutta onneksi 140km fillarointia kompensoi puuttuvia lenkkejä.

Viikon parasta antia oli ylivoimaisesti sunnuntain tuplatreeni. Jalan kunto arvelutti vielä sen verran, että en uskaltanut juosta hirveäen pitkää lenkkiä. Niinpä juoksin alkuun 22km ja poljin illalla vielä vajaan tunnin niin saan kuormituksen suurinpiirtein samalla tasolle. Molemmat treenit menivät ihan nappiin ja oli siistä huomata, miten juoksuosuus sujui. Vauhti (4:12min/km) oli varsin hyvä ja syke (avg 155bpm) pysyi koko ajan anakynnyksen alapuolella. Lenkin jälkeen olin yhtä hymyä, koska jalka kesti todella hyvin ja muutenkin kroppa ei ollut pahemmin rasittunut. Tästä se taas lähtee!!!!

Testailin vähän HHM:n reittiä, koska viikon päästä päästäänkin sitten tositoimiin, kun lähden juoksemaan kisaa heimolaisten ja muiden valmennettavien kanssa. Reitti vaikuttaa todella kivalta ja maastothan nyt ovat ennestään jo kovin tutut. Viime viikkoina tuuli on puhallellut pääsääntöisesti Hernesaaresta päin eli jos kisapäivälle sattuu osumaan samanlainen keli niin on olemassa mahdollisuus siihen, että kisapäivänä päästään juoksemaan pitkä pätkä myötäiseen. Reitin haastavin osuus tulee vasta reippaasti puolivälin jälkeen, kun nousuvoittoinen osuus alkaa Mäkelänrinteen kohdalta. Lämpenen jotenkin tällaiselle reitille, koska haastavat loput ovat jotenkin olleet aina mieleen.

Sunnuntaina vähän jännitti, miten kroppa palautuu maanantaiksi, mutta huoli oli turha. Juoksu tuntui maanantaina taas hyvältä. Olen kuitenkin ottanut alkuviikon aika iisisti, koska huomenna on edessä ensimmäisen laatukauden eka kovempi treeni. Tavoitteena on juosta lämpöjen jälkeen 9-10km noin 3:50 kilometrivauhtia. Tämä kauden ensimmäinen treeni ei ole oikein koskaan mennyt nappiin, mutta mennään nautinnon (tai tuskan) kautta. Vauhtitavoiteena VK-lenkeillä on pyrkiä nostamaan keskivauhdit kauden edetessä alkuun sinne 3:45min/km paikkeille ja sitten toivottavasti vielä kovemmiksi. Huomenna mennään kuitenkin päivän kunnon mukaan, joka on toistaiseksi pimennossa. Sen näkee sitten. Tiedän sen, että vajaan neljän minuutin vauhdin pitäminen ei pitäisi olla ongelma, mutta jää nähtäväksi, miten pieni nosto siitä vaikuttaa. Tällä hetkellä olen vain iloinen siitä, että jalat ovat taas kunnossa ja että pääsen pitkästä aikaa kirmaamaan ”kovempaa”. Kunto nousuun!!

Tänään ohjelmassa kevyt hieronta ja avaava harjoitus eli alkuun iisiä ja lopuksi rennon kiihtyvää. Fiiliksen nostamiseksi taidan tehdä tämän treenin pitkästä aikaa Pirkkolan kolmosella.

JoonasTakana raskas viikko, joka kuitenkin päättyi todella mukavasti

Takana henkisesti todella raskas viikko.

Onnistuin jotenkin telomaan oikean jalkani reilun viikon takaisessa Sandis Trail Runissa sen verran pahasti, että juokseminen jäi käytännössä lähes kokonaan viime viikolta. Ei mikään hyvä juttu, kun ottaa huomioon, että peruskestävyyskautta on jäljellä enää tämä viikko. Juoksutauko tähän väliin kautta tuntuu todella pahalta, mutta asiat voisivat olla pahemminkin. Pystyn kuitenkin fillaroimaan ilman suurempia ongelmia ja peruskuntoa pystyy kyllä nostamaan myös sen avulla. Sehän tuli todettua jo vajaa vuosi sitten, kun valmistauduin Bostoniin. Tiistain jälkeen suuntasin ajatukset siis fillarointiin ja sillä sitten mentiin koko loppuviikko.

Loukkaantuminen oli kuitenkin henkisesti rankka isku, mutta onneksi olen oppinut pääsemään sellaisista yli. Pitää vaan tehdä jatkuvasti duunia sen eteen, että ajatukset eivät karkaile negatiivisiin ajatuksiin ja se vaikka se viekin energiaa niin on se kuitenkin parempia vaihtoehto kuin pyyhkeen heittäminen kehään.

Se, että treenit eivät loppuneet kokonaan on kyllä helpottanut jalan kuntotusta. On mahtavaa, että pääsen kuitenkin hikoilemaan kunnolla samalla, kun kuntoutan jalkaa taas uuteen iskuun. Ongelmahan jalassa on se, että kaatuminen kisassa tapahtui ilmeisesti niin, että jalka oli kovassa jännityksessä kaatuessani, minkä seurauksena sain kunnon puujalan sekä sääreen että reiteen. Tämä johti taas sitten siihen, että koko jalka meni pakarasta alaspäin niin jumiin, että polvi alkoi kipuilemaan, kun sen ympärillä olevat jänteet jäivät iskun seurauksena jumiin. Onnistuin siis tavallaan generoimaan iskusta jalkaan ainakin osittaisen juoksijanpolven.

Aktiivinen liike ja kuntoutus ovat tehonneet, mutta jalka ei ole vieläkään läheskään kunnossa. Siksi menin vielä viikonlopun fillarin selässä ja tyydyin juoksemaan vain pikku testilenkit lauantain 47 kilometrin sisäfillaroinnin ja sunnuntain maastopyörällä tehdyn reilun 50 kilometrin rykäisyn jälkeen. Jalka kesti molemmat treenit aika kivasti, mutta tänään päätin vielä ottaa varman päälle ja tein vajaan tunnin palauttelun fillarilla. Ja tällä hetkellä jalassa on vielä sen verran tiukkuutta, että taidan ottaa tämän viikon vielä todella varovaisesti juoksun suhteen. Nyt ei ole aika alkaa hätäilemään.

Lähdin eilen heti Lahdesta (joka oli muuten tosi mahtava kokemus) tultuani fillaroimaan ja kun saavuin takaisin kotiin Hanna onnistui tsemppaamaan minut vielä kokeilemaan jalan kuntoa ja se todella kannatti. Huomasin nimittäin lenkin aikana, että juoksuasentoni on muuttunut sen verran, että se rasittaa jo ennestään jumissa olevaa TFL:ää. Tajusin tämän loppulenkistä ja huomasin, että yläkropan pieni siirto taaksepäin helpotti jalan tiukkuutta merkittävästi. Toinen positiivinen huomio oli se, että jalat tuntuvat muuten todella hyviltä ja pohjille vedetty parin tunnin fillarointi ei tuntunut oikein miltään. Paitsi kovana nälkänä ja Putte’sin pide toimi täydellisenä palautuksena. Oli tosi siistiä päästä juoksemaan taas pitkästä aikaa yhdessä!

Jos muuten käytte Lahdessa niin kannattaa piipahtaa Heidin ja Tonin Petit St. Louisissa Rautatiekadulla. Siisti kauppa ja huiput tyypit. Kiitos vielä vieraanvaraisuudestanne ja siitä, että saimme osallistua tapahtumaanne ja tulemme ehdottomasti uudestaan!

Viikko sujui numeroina niin, että pyöräilin vajaat 250km ja juoksin joitain satunnaisia kilometrejä. Ei siis kuitenkaan huono viikko! Tälle viikolle toivoisin jalan parantumisen lisäksi sitä, että keskiviikkona ei sataisi, koska viimeiset kahdet adidasheimon treenit ovat menneet sadekelissä ja nyt soisi jo hieman parempaa säätä, vaikka se ei tunnukaan heimolaisia haittaavan. Loppuviikosta on tulossa muuten pitkästä aikaa päivitys adidasheimon blogiin kevään heimon valmistautumisesta Helsinki Half Marathoniin sekä Midnight Runin elokuussa juoksevan kesäheimon treenikauden aloituksesta. Stay tuned!

Takaiskuja tuntuu riittävän ihan tasaiseen tahtiin, mutta se ei kuitenkaan haittaa, koska olen osannut varautua siihen. Tiesin, että jalan kuntoutus tulee viemään aikaa ja toisaalta sen, että treenatessa sattuu ja tapahtuu. Olen nauttinut koko vuoden siitä, että pääsen taas isomman tauon jälkeen eteenpäin ja se kantaa iisisti tällaisten pienten vaivojen yli, vaikka kuntotus veisi vielä useamman viikon. Elän siitä, että saan liikkua ja eilen nautin jo täysin rinnoin kauniista säästä keväisestä säästä.

Tällä viikolla teen 1-2 90-150min fillarilenkkiä sekä pari treeniä vähän kovemmilla wateilla. Muuten kokeilen tasaisesti, miltä juoksu tuntuu ja fillaroin kevyttä niin paljon kuin ehdin. Ja huollan jalkaa. Viikolla on muuten tulossa myös juttua Fitbitin Surgesta, jota olen testannut Hannan kanssa muutamien viikkojen ajan.

Jotenkin sellainen fiilis, että tästä tulee vielä loistava viikko! Toivottavasti teillekin!

JoonasEnsimmäinen pitkä lenkki yli vuoteen

Viime viikko oli ensimmäinen PK-viikko, jonka aikana juoksin pitkän lenkin. Edellisestä olikin päässyt vierähtämää tovi ja omien laskujeni mukaan olen viimeksi juossut yli 2 tuntia Bostonissa. Eli reilu vuosi siihen meni. No, nyt ollaan taas takaisin pitkisten parissa ja se nostaa fiiliksiä. Olen luonteeltani hieman malttamaton ja jännitän usein kovempia tai pidempiä harjoituksia. Varsinkin nyt, kun jalat eivät ole olleet kunnossa, joudun miettimään niiden kuntoa entistä enemmän ennen kuin lähden juoksemaan. Ja puhdas ajallinen etäisyys edellisestä pitkästä lenkistä lisäsi luonnollisesti jännitystä. Miten jalat kestäisivät? Pitäisikö ottaa varuiksi geeli tai pari mukaan?

Tällä viikolla ohjelmassa oli noin kevyt pitkä lenkki, jonka tarkoituksena oli vain juosta noin 25% viikkokilometreistä ja saada tuntumaa reilun kahden tunnin lenkkiin. Onnistuin perjantaina juostun Sandis Trail Sprintin aikana kaatumaan pari kertaa rantakallioilla, minkä seurauksena oikea jalka oli hieman arka. Onneksi Tuukka tuli (jälleen kerran) apuun ja lauantain hieronta ja akupunktio rentouttivat jalkaa niin, että se ei kipuillut sunnuntain lenkin aikana. Santahaminassa perjantaina ja lauantaina järkätty maastokisa oli muuten todella viihdyttävä ja toivottavasti se saa jatkoa myös ensi vuonna. Tekninen reitti takasi sen, että kroppa aktivoitui aivan toisella tavalla kuin maantiellä. Kisan jälkeen oli aivan mahtava fiilis ja muistin taas, miksi maastossa juokseminen on niin mahtavaa. En ehkä lämpene niin paljon siellä kisaamisesta, mutta treenaamista maastossa voisi alkaa taas ottamaan mukaan ohjelmaan. Kiitos Harri kutsusta!

sandis trail sprint

Takaisin pitkään lenkkiin. Kuten aina, alkujännitys laukesi siinä vaiheessa, kun sain otettua ensimmäiset juoksuaskeleet. Huomasin, että jalat toimivat itse asiassa todella hyvin ja juoksin yksin ensimmäiset 5km 4:21min/km keskarilla ja juoksu tuntui aivan loistavalta. Sen jälkeen juoksin 20km porukassa pitkin Helsingin rantoja, maaston vaihtuessa asfaltista, hiekkaan ja polkuihin. Juoksimme fiilistellen reilun 5min/km vauhtia aina 25:een kilometriin, jonka jälkeen nostin vielä vauhtia viimeisten kilometrien ajaksi. Lopputuloksena oli 27km tasan viiden minuutin keskivauhdilla ja todella hyvällä fiiliksellä. Taisteluvammat perjantaina maastokisasta tuntuivat kisan jälkeen, mutta muuten kroppa voi aivan loistavasti. En ollut väsynyt tai muutenkaan loppu harjoituksesta ja intoa riitti vielä kehonhuoltoonkin. Tänään aamulla jalat tuntuvat siltä, että palauttava lenkki tulee sujumaan todella hyvin, kun sinne asti pääsen.

joonas laurila joonas_laurila

Viikko oli järjestyksessään neljäs peruskestävyysviikko ja tuloksena oli 107km, josta valtaosan juoksin aika iisisti, koska toissa viikonloppu oli sen verran raskas, että en uskaltanut kuormittaa jalkoja liikaa. Juoksin ensimmäisen reippaamman peruskestävyyden vasta torstaina ja senkin aika rauhassa. Viikko meni ilman ongelmia ja tuntuma jaloissa se jatkaa vain paranemistaan!

Tämä viikko tulee seuraamaan hyvin pitkälle viime viikkoa. Volyymi on tarkoitus nostaa yli 110 kilometrin ja vauhdit säädän päivän fiiliksen mukaan. Ainoa ero viime viikkoon tulee todennäköisesti olemaan se, että juoksen myös arkena yhden pidemmän lenkin. Ensi viikko onkin sitten viimeinen peruskestävyyskaudella ja sen jälkeen hyppään varhaisen laatukauden blokkiin, joka kestää 6 viikkoa.

Hyvää juoksuviikkoa!!

JoonasTreenirintamalta paljon uutta ja hyvää

Ensimmäinen pitkä lenkki kolkuttelee jo jo ovella.

Alkuviikon olen kuitenkin keskittynyt vain peruskestävyyteen ja ottanut iisisti. Viime viikonloppuna tuli juostua kuitenkin sen verran reippaasti, että en halunnut riskeerata kroppaa liikaa. Siksi juoksin vasta eilen ensimmäisen vähän reippaamman ja hitaasti kiihtyvä peruskestävyyden, kun jalat alkoivat tuntua hyviltä. Keskiviikon treeni oli todella tukkoinen alkupuolen osalta, mutta onneksi loppupätkällä jalat alkoivat taas toimia paremmin. Olen tällä hetkellä PK-ohjelmassa siinä vaiheessa, että on aivan turhaa riskeerata palautumista ja kroppaa liikaa. Paketti pitää nyt saada pidettyä kasassa, jotta kunto nousee oikealla tavalla. Ja tähän asti kaikki on mennyt aika hyvin. Ja täytyy sanoa, että olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka hyvin palauduin viikonlopusta!

Kävin eilen juttelemassa Tuukan kanssa siitä, miten voisin jatkaa nilkan kuntoutusta ja sainkin muutaman tosi hyvin vinkin. Liikkuvuus nilkassa on jo nyt kymmeniä asteita parempi kuin ennen leikkausta, mutta valitettavasti nilkka kiristyy edelleen ajoittain. Sen lisäksi myös kantaluun hermottava hermo häiritsee tasaisesti. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan menoa haittaa. Ne pitää vain ottaa huomioon ja toimia niiden mahdollistamalla tavalla. Hyvä uutinen on se, että vasen pohje on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana huimasti ja voimat alkavat palailla pikkuhiljaa. Tämä on näkynyt niin vauhdeissa kuin juoksuasennossa. Pystyn juoksemaan entistä vetävämmällä askeleella ja laskeutumaan jo aika hyvin päkiän kautta myös vasurilla.

Näyttökuva 2015-05-08 kello 8.09.16

Tällä viikolla on plakkarissa jo about 55km eli kun seuraavan kahden päivän aikana tulee kuitenkin juostua reilut 20km ja sunnuntaina rento 25km tulee viikko paukkumaan taas jonkun kilometrin yli satasen. Eli ihan suunnitelman mukaan mennään. Ja se jos mikä tekee onnelliseksi. Ensi viikolla pitäisi saada sitten jo kilometrin päälle sadankymmenen.

Niin! Ja ilmoittauduin muuten myös ensi vuoden Pariisin marathonille, joka juostaan huhtikuun alussa. Se tuntui osuvan hyvin aikatauluun Berliinin jälkeen ja aion juosta se ilman paineita. Kiva kevätkisa kaupungissa, josta on jo todella hyviä muistoja. Tarkoituksena on juosta ensi vuonna tämän vuoden tapaan syksyllä kovempi kisa.

Näyttökuva 2015-05-08 kello 8.08.27

Olen kohta lähdössä Santahaminassa järjestettävään Sandis Trail Sprintiin tutustumaan huomenna tapahtuvan varsinaisen kisan reittiin Tuukan, Ville ja Erlingin kanssa. Kiva päästä pitkästä aikaa maastoon, vaikka pitääkin olla tooooosi tarkkana jalan kanssa. Eli fiilistelemään mennään. Illalla teen vain lyhyen palauttavan treenin. Lisää juttua ja kuvia tapahtumasta on luvassa viikonlopun aikana.

Hyvää viikonloppua!

Joonas100km puhdasta nautintoa

Eilen loppui ensimmäinen kolmen viikon jakson peruskestävyyskaudesta, jonka aikana oli tavoitteena nostaa viikkokilometrit yli vuoden tauon jälkeen taas satasen paremmalle puolelle. Ensimmäiset kaksi viikkoa sujuivat ihan suhteellisen hyvin, mutta vasta viimeisen viikon aikana homma alkoi todella toimia. Leikattu jalka tappeli muutaman viikon vastaan ja oli tavallaan hieman pihalla kasvaneesta volyymistä, mutta viime viikolla yhteistyö alkoi vihdoin toimia. Sain tehtyä ensimmäisen yli 100 kilometrin treeniviikon vuoteen ja jalka kesti sen tosi hyvin!! Loppupäivä oli aika tunteellinen, kun sain ladattua viikonlopun juoksut Movescountiin ja totesin, että satanen meni jopa 300:lla metrillä puhki. Ei tehnyt edes tiukkaa ilman pidempiä lenkkejä. 😀

Mitä muuta hyvää viikossa oli kuin volyymi?

No, ensinnäkin kehonhuollon kasvanut määrä, joka alkoi purra kroppaan niin, että jalat ovat voineet jopa yllättävän hyvin. Toinen hyvä tai oikeastaan erinomainen asia oli se, että leikatun jalkani vasen ukkovarvas alkoi vihdoinkin toimia taas kunnolla. Juoksusta on tullut viikon aikana helpompaa, koska nyt vasemmassa jalassa on edes yksi toimiva varvas, joka onneksi on vielä se kaikkein tärkein. Juoksu tuntuu nyt tasapainoisemmalta ja ponnistuu alkaa luonnistumaan molemmilla jaloilla tosi hyvin, kun saan stabiloitua askelta myös vasurilla. Tähän pitää keskittyä todella paljon seuraavien viikkojen aikana.

Kolmas todella positiivinen asia ovat vauhdit. Kun tekniikka alkaa taas löytyä ja kehon voimat kasvaa, alkavat myös vauhdit nousta. Voimien kasvuun saattoi vaikuttaa se, että vedin viikon aikana kolmet mäkitreenit joiden aikana juoksin kuitenkin jonkin verran vetoja itsekin. Ponnistus tuntuu koko ajan paremmalta ja paremmalta ja sen myös huomasi viikonlopun treeneissä. En ole tarkoituksella käyttänyt sykevyötä tässä alkuvaiheessa, mutta tällä viikollta taidan kaivaa sen taas esiin naftaliinista, jotta palautuminen olisi tarkempaa.

VIIKON SALDOT

Screenshot 2015-05-04 07.37.01 Screenshot 2015-05-04 07.36.46

Juoksin alkuviikon aika rauhassa ja hain vain hyvää fiilistä. Tunnustelin samalla sitä, miten kauan jaloilla kesti palautua viime viikon sunnuntain treenistä. Siksi keskitin viime viikolla volyymiä loppuviikon puolelle.

Lähdin juoksemaan lauantain kaatosateeseen shortsit päällä ja koska pelkäsin kylmettyväni, päätin pitää vauhdin hieman kovempana. Saldona oli rento kisavauhtinen 3:58min/km 12 kilometriä, jonka päälle juoksin vielä vajaat 4km palauttelua niin, että lenkin keskivauhdiksi tuli 4:02min/km. Juoksu tuntui uskomattoman hyvältä ja vauhtikaan ei vienyt mehuja. Illalla vähän jännitti, että miten nilkka palautuu treenistä sunnuntain treeniiin, joka päättyisi Team Rynkebyn järjestämään hyväntekeväisyysjuoksuun. Sunnuntaiaamuna paikat olivat muuten kunnossa, mutta leikattu nilkka oli jotenkin jäykkänä. Juoksin alkuun reilut 8km lämpöä ja tein päälle pienen kehonhuollon, joka vähän helpotti nilkan tilannetta. Ennen kisaa tehdyt kiihtyvät vedot saivat jaloissa aikaiseksi toivotun fiiliksen ja silloin päätin, että jos kisan ensimmäiset kilometrit tuntuvat hyviltä, juoksen kisan tasavauhtisena karvan alle 4:n minuuttin kilometrivauhdilla. Ja sillä se sujuikin ihan kivasti ja kisa ei ollut ollenkaan liian rasittava. Ainoa virhe oli vaatetus. Unohdin shortsit trikoiden päälle ja kuvittelin alkulämpöjen aikana, että rotsi ei ole liikaa, mutta kuumahan siinä tuli. Iltapäivällä pitikin sitten tankata menetetyt nesteet takaisin.

Itse kisa oli järjestetty todella hyvin ja oikeastaan ainoa hieman negatiivinen asia oli reitin suunnittelu, koska reitillä oli muutama todella jyrkkä käännös, jotka olisi voinut kyllä suoristaa. Muuten mahtava kisa ja oli hienoa päästä taas keräämään rahaa Sylva Ry:lle, jolle keräsimme myös muutamia vuosia sitten Euro Peliin Elämälle-kampanjan yhteydessä. Oli mahtavaa, että myös monet valmennettavistani sekä tällä viikolta matkan Midnight Runiin aloittaneen kesäheimon Hannan heimolaiset pääsivät paikalle ja osallistuivat kisaan!

joonas laurila

Illan kehonhuoltosessioiden ja hyvin nukutun yön jälkeen jalat tuntuvat olevan taas iskussa eli kaikki meni juuri suunnitelmien mukaan.

Tänään alkaa seuraava kolmen viikon jakso peruskestävyyskaudella. Näiden kolmen viikon aikana saan ottaa treeneihin mukaan pitkät lenkit, joiden pituus riippuu viikkokilometreistä. Tavoitteena on jatkaa viikkokilometrien nostoa niin, että pitkät lenkit ovat noin 25% viikkokilometreistä ja joka viikko edellistä pidempi. Kolmen viikon päästä pitäisi juosta jo ensimmäinen kolmekymppinen. Vauhtien suhteen en ota minkäänlaista stressiä, vaan juoksen sitä vauhtia, joka tuntuu hyvältä. Pitkät lenkit iisimmin ja lyhyemmät fiiliksen mukaan. Jos joku tavoite pitää vauhtien suhteen asettaa niin pyrin saamaan peruskestävyysvauhdit nousuun niin, että ne alkaisivat järjestään kulkea alle 4:20min/km keskivauhdeilla. Palauttavat tietenkin sitten iisimmin. Ja välillä pitää tietenkin härnätä kroppaa kisavauhtisilla tai lyhyillä, vielä kovemmillla vauhdeilla. Ihan vaan, jotta kroppa pysyy hereillä. Varsinaiset laatuharjoitukset alkavat kuitenkin vasta kolmen viikon PK-kauden päätyttyä.

Juoksu tuntuu tällä hetkellä todella nautinnolliselta ja motivaatio on kohdillaan. Vaikka mietiskelenkin koko ajan sitä, miten leikattu jalka tulee kestämään, on kova työ ainakin toistaiseksi pitänyt jalan kunnossa. Ja jos siltä näyttää, että työmäärää pitää kasvattaa niin sitten kasvatetaan. Lisää huoltoa, hierontaa ja palauttelua vaan ohjelmaan.

Kivaa juoksuviikkoa kaikille!