JoonasLepoviikolla on aikaa tutustua adidaksen adizero boston boostiin

Lepoviikko alkoi aika flunssaisissa merkeissä eli lepoa on luvassa vielä enemmän kuin oli tarkoitus. Se ei toisaalta haittaa, koska mittariin on kertynyt vajaan kuukauden aikana merkattuja kilometrejä reippaasti yli 1000 kilometriä eli paikat tarvitsivatkin jo hieman lepoa ja tarkennettua huoltoa.

Lepoviikko antoi mukavasti aikaa kirjoitella myös muista asioista ja tänään on luvassa ensifiiliksiä adidaksen syksyllä kauppoihin saapuvasta adizero boston boostista. Loppuviikosta on tulossa juttua taas uudesta biomekaniikkaan liittyvästi start-upista.

Boston boost on kenkä, jota monet juoksijat ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Perinteinen Boston on ollut monelle luotettava traineri tai jopa kisakenkä. Itse olen käyttänyt neutraalia bostonia aiemmin pidemmillä vauhtikestävyyslenkeillä ja peruskestävyydessä sekä tietenkin pitkillä lenkeillä. Adios boostin tultua kuvioihin bostonin käyttö on kuitenkin jäänyt vähemmälle, koska adios boost on sopinut itselleni melkein lenkille kuin lenkille. Nyt tilanteeseen saattaa tulla muutos.

Adizero boston boost on edeltäjäänsä kevyempi ja sen profiili tuntuu matalemmalta. EVA:n osuus kengän kärjessä on selkeästi suurempi adios boostiin verrattuna, joka on parilla kevyellä lenkillä tuntunut todella responsiiviselta yhdistettynä keskiosan ja kantapään boostin kanssa. Kovempi EVA yhdistettynä pehmeämpään boostiin antaa tuntuman, että kengän droppi ei voisi olla 6-8:aa millimetriä enempää, vaikka se todellisuudessa onkin 10mm. Toinen merkittävästi päkijuoksuun vaikuttava uudistun on kannan koko. Se on normaaliin bostoniin verrattuna huomattavasti kapeampi ja matalampi, minkä lisäksi kengästä on poistettu kanta-askelta ohjaava formotion kantapää. Myös kengän päällinen on uusittu ja se vastaa nyt enemmän boost–malliston muita kenkiä. Nauhoitus ei jatku aivan niin pitkälle kuin adios boostissa ja varvasboksi on hieman korkeampi ja tilavampi.

Adidas adizero boston boost vaikuttaa todella hyvältä kengältä. Uskon, että se voi hyvinkin korvata monta muuta kenkää niin, että tulevaisuuden kenkärosteri treeneissä koostuisikin vain adios boostista ja boston boostista. Ja mahdollisesti myös ensi vuonna ilmestyvästä tempo boostista. Ensifiilikset kengästä ovat enemmän kuin positiiviset, mutta ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kenkä pitää vielä testata kunnolla ennen arviointia. Lisäksi odotan vielä kengän tarkempia speksejä, jotta voi paremmin verrata sitä muihin boost–malliston kenkiin sekä tietenkin edeltäjäänsä.

JoonasBack to Basics

Nyt, kun juoksutavoitteet ovat siirretty ensi vuodelle, on  keksittävä toisenlainen suunnitelma ja ohjelma syksyn treeneihin. Siksi listasin tänään aamulla asiat, joita haluan kehittää kropassani, jotta voisin kehittyä paremmaksi juoksijaksi. Mentaalinen puoli on mielestäni se tärkein, mutta itselleni se on enemmänkin motivaation lähde ja lopputuote, joka mahdollistaa juuri muiden osa-alueiden harjoittamisen. Koska motivaatio-ongelmia ei ole ja halu kehittyä on suuri, keskityn nyt enemmänkin fyysisen puolen kehittämiseen. Henkinen puoli seuraa ja kehittyy sitten mukana treeneissä.

Jos unohdetaan akillesjänne ja vasen nilkka, jalkojen suhteen tärkein asia on juoksuvoiman lisääminen ilman että lihasmassaa tulisi liikaa. Varsinkin takaketjun vahvistaminen ja voimantuoton lisääminen pakaroihin ja takareisiin tulee olemaan agendalla seuraavien kuukausien aikana. Pakaroiden vahvistaminen liittyy olennaisesti myös keskivartalon treenaamiseen. Lantioseudulle ja siitä ylöspäin pitää saada lisää voimaa ja kestävyyttä, jotta pystyn pitämään juoksuasennon kasassa kovemmilla vauhdeilla. Juoksuasentoon taas liittyy olennaisesti hartiaseudun ja selän treenaaminen. Selän, hartioiden ja olkapäiden täytyvät olla vahvat, jotta kädet pysyvät juoksussa riittävän takana. Näin rintakehä saa tilaa edessä ja hengitys on helpompaa.

Suurin fokus tulee kuitenkin olemaan jalkaterissä. Luonnollisesti tulehtuneen akillesjänteen fiksaaminen kuntoon on tärkeää, mutta samalla on pidettävä mielessä toinen jalkaterä. Jo syövän jälkeen oikea jalkaterä joutui koville, kun hypin lähes kaksi vuotta putkeen kepeillä. Seuraus oli se, että se joutui hieman liian koville, minkä takia esimerkiksi metatarsaalialue (jalkaterän poikittaiskaari) laskeutui. Eli luvassa on myös varvasjumppaa ja nilkkojen voimistamista.

Huomenna on luvassa todella mielenkiintoinen alkuilta, koska pääsen käymään läpi Redcordin salaisuuksia Helsinki Core Trainersin porukan kanssa. Homma on jo osittain tuttua muutamien liikkeiden suhteen, mutta treenaaminen ammattilaisten kanssa on kuitenkin aina palkitsevaa!

Näistä osa-alueista on luvassa tarkempia kirjoituksia myöhemmin, nyt alan fiilistelemään näitä adidaksen kaunokaisia, joista on lisää juttua viikonlopun aikana.

joonas laurila

JoonasVaikea päätös – Auf wiedersehen Berlin

Viimeiset kolme viikkoa olen pohtinut asiaa ja olen nyt tullut siihen tulokseen, että Berliinin marathon saa jäädä tulevien vuosien tavoitteeksi. Oikean jalan akillisjänteen kunto ei ole sellainen, että marathonin juokseminen, ennätysyrityksistä puhumattakaan, olisi järkevää tulevia juoksuvuosia ajatellen. Jo Boston osoitti sen, että palautuminen kisasta, jonka on juossut loukkaantuneena, kestää kauan. Todella kauan. Enkä halua kokea sitä uudestaan. Koska juoksin Bostonin loukkaantuneena, oli Berliinissä tarkoitus juosta sitten terveillä jaloilla niin paljon kuin kropasta vain olisi lähtenyt irti. Pelkillä fillari- ja oheisharjoitteilla se ei kuitenkaan ole mahdollista. Ja riski siitä, että toipuminen olisi ottanut jälleen takapakkia on vain liian suuri. Siksi Berliini saa nyt jäädä.

Seuraavaksi ohjelmassa on lääkäri(t) ja konsultaatiot, jonka jälkeen katsomaan, mikä on järkevin tapa hoitaa kroppa kuntoon. Vaihtoehtoina ovat ilmeisesti joko leikkaus tai sitten pidempi lepo ja fysikaalinen hoito. Keväällä sain kuulla, että toipuiminen leikkauksesta tulisi viemään minimissään pari kuukautta ja jos leikkaus hoidetaan julkisella puolella niin jonotusaika olisi noin 3-4kk. Yksityisellä asia hoituisi tietenkin nopeammin, mutta hintalappu on tietenkin hieman erilainen.

Pettymys on tietenkin suuri, mutta oma terveys menee kaiken edelle. Siksi teen nyt kaikkeni pitääkseni kuntoa yllä ja saadakseni kehon takaisin iskuun tulevia haasteita varten. Ja jotain positiivistakin tästä kaikesta on löytynyt. Olen jälleen löytänyt lapsuudenharrastukseni maastopyöräilyn. Se on käytännössä pelastanut harjoitteluni viimeisten viikkojen aikana ja se tulee myös olemaan olennainen osa harjoitteluani syksyn ja ensi kevään aikana, koska sitä jalkani kestää.

Toinen positiivinen asia on se, että ensi vuoden suunnitelmat juoksun suhteen alkavat myös pikkuhiljaa hahmottua. Koska leikkaus on tällä hetkellä se todennäköisin vaihtoehto, en lähde ensi keväänä riskeeraamaan kroppaa marathonin ennätystavoitteilla ja volyymiharjoittelulla, vaan tähtään kevään aikana kehittymiseen lyhyemmillä matkoilla 5:stä kilometristä puolikkaaseen saakka tekniikan, nopeuden ja voiman suhteen. Jos saan Berliinin osallistumisen vaihdettua ensi vuodelle, juoksen sen sitten vuoden päästä syyskuussa. Tai jos se ei onnistu niin juoksen sitten jossain muualla.

Keskittyminen lyhyemmille matkoille auttoi viime vuonna todella paljon peruskestävyysvauhtien nousussa. Sain hilattua ne joulukuuhun mennessä sille tasolle, että Bostonin ohjelman pk-kausi ja suuri osa laatukausista sujui paremmin kuin ikinä. Askel toimi paremmin koskaan ja kroppa tuntui todella hyvältä. Ja siksi toivon, että saisin kehon kuntoon vuodenvaihteeseen mennessä, koska sitten minulla olisi riittävästi aikaa peruskuntokaudelle ennen kuin alan harjoittelemaan kovempaa. Näin voisin saada samanlaisen hyödyn nopeuskaudesta kuin viime vuonna. Touko-kesäkuun vaihteesta olisi sitten hyvä aloittaa hissukseen Berliinin valmistauminen, jos kaikki on kropassa ok.

Tämä on alustava suunnitelma ja kaikki riippuu luonnollisesti siitä, miten jalkani parantuu. Saan kuitenkin todella paljon voimaa siitä, että suunnittelen tulevia harjoituksia ja harjoituskausia ja niiden erilaisia variaatioita. Siksi jaksan tehdä tätä spekulointia. Jos esimerkiksi toipuminen venyy on hyvin mahdollista, että juoksen kevään kevyesti ja keskitys sen ohella maastopyöräilyyn. Ties vaikka osallistuisin johonkin isompaan maastopyöräkisaankin.

Siinä siis lyhykäisesti sekavia ajatuksia siitä, mikä on tilanne ja miten siitä jatketaan. Jäsentelen niitä sitten, kun tiedän enemmän ja ensimmäinen asia on nyt se lääkärikäynti.

Tänään ohjelmassa on aamudynaamiset, miesten marathonin katsominen sekä pitkä (3-4h) kevyt fillarointi eli tekemistä ei tarvitse ainakaan etsiä. Eikä motivaatiota.

Pikku loukkaantumiset eivät minua pysäytä.

Ikinä.

Hyviä sunnuntaitreenejä

JoonasValmistautumista seuraavaan kovaan harjoitukseen ja ajatuksia ensi vuodesta

Alkuviikko on lähtenyt treenien osalta käyntiin jopa hieman liian hyvin. Eilen poljin kevyen tunnin ennen töitä ja töiden jälkeen saman matkan 10minuuttia kovempaa ja illalla vielä lyhyen palauttelun. Jalat tuntuivat tosi hyviltä, tosin illlalla hieman väsyneiltä. Tänään aamulla kävin polkemassa salilla 215watin keskiarvolla vajaa 40 kilsaa ja iltapäivällä vielä 25 kilsaa rentoa palauttelua ja fiilistelyä ennen illan adidasheimon spin-offin, prjctAmsterdamin treenejä. Kävin  myös hieronnassa avaamassa tukkoiset pohkeet, jotta ne olisivat iskussa huomisen kovassa harjoituksessa.

Huomenna olisi tosiaan tarkoitus taas kiristää ruuvia hieman kovemmalle ja ohjelmassa on tempotreeni, joka olisi tarkoitus ajallisesti kestää noin 60minuuttia plus lämmöt ja palautukset. Wattien suhteen en oikein osaa sanoa mitään konkreettista, mutta toivon mukaan treeni sujuisi tasavauhtisena ja mahdollisimman korkeilla wateilla. Jotenkin kuulostaisi siltä, että reilun 250watin keskiarvolla treenistä tulisi jo riittävän raskas vastaamaan tunnin kovaa vauhtikestävyyttä. Jos ehdin, poljen sitten illalla vielä palauttavan ennen torstain peruskestävyyttä.

Loppuviikon aikana teen vielä peruskestävyystreenien lisäksi yhden kovan sekä yhden pitkän treenin. Kova treeni on tarkoitus tehdä intervalliharjoituksena ja pitkä lenkki taas kevyenä, mutta ajallisena päälle kolmetuntisena. Ajattelin, että loppuviikosta voisin myös kokeilla taas miltä juoksu tuntuu, jos jalka ei kipuile liikaa. Täytyy myös varata lääkäriaika ja käydä konsultoida hieman mahdollisen leikkauksen suhteen. Haluan tietää tarkasti, mitä siinä tapahtuu ja miten pitkä kuntoutusjakso siitä tulee seuraamaan, jotta voisin suunnitella ensi vuoden harjoituskalenteria jo hyvissä ajoin. Siis, jos vamma ei parane ja vaatii leikkaushoitoa.

Tällä hetkellä päässä pyörii ajatus siitä, että ensi vuosi voisi olla siinä mielessä poikkeuksellinen, että keskittyisin keväällä ja alkukesästä vain lyhyempiin matkoihin ja yrittäisin parantaa puolikkaan ennätystäni ja vasta syksyllä lähtisin juoksemaan jonkun maran. Ehkä. Näin jalka ei joutuisi samantien niin kovan rasituksen alle ainakaan volyymin suhteen kuin mitä se joutuisi kestämään, jos juoksisin keväällä marathonin.

Nyt kohti iltatreenejä.

JoonasEnsimmäinen ”kova” treeni kuukausiin

No niin!

Sain vihdoinkin tehtyä kovemman treenin! Kun juoksu ei tällä hetkellä tule kyseeseen ja kun maastopyörässä ei ole vielä lukkupolkimia oli suunattava salille kovempaa treeniä varten. Olen tehnyt viimeisen kuukauden oikeastaan vain peruskestävyyttä ja varsinkin fillaroinnissa sykkeet ovat olleet aika aerobisen ihan siellä alarajalla. Eikä siinä mitään, hyvä rakentaa pohjaa ennen kovia treenejä. Ja toisaalta jalan takia on muutenkin jännännyt sitä, miten se tulee kestämään kovemman rasituksen. Siksi valitsin treeniksi 50minuutin kiihtyvän tempotreenin, jossa nostin watteja tasaisesti ylöspäin, mutta pidin kadenssin koko ajan samalla tasolla.

Poljin ensin lämpöä ulkona 20minuuttia ja 10minuuttia sisällä ennen varsinaisen treenin aloittamista. Itse treeni lähti reilun kahdensadan watin tehoilla ja lopetin noin 350:n kohdalla ja pidin kadenssin treenin ajan koko ajan 102:n ja 110:n välissä. Koin, että olisi turvallista hakea treenissä kasvavaa vastusta, jotta akillesjänne lämpenisi kunnolla ja jotta saisin treeniin tarpeeksi kestoa. Normaaleissa olosuhteissa treeni ei olisi ollut varmasti näin raskas, mutta nyt tilanne oli kuitenkin olosuhteista johtuen toinen. Sillä ei toisaalta ole yhtään mitään merkitystä sillä treeni meni nappiin ja harjoituksen jälkeinen euforia oli jotain, mitä olen kaivannut jo kuukausia! On se vaan niin kivaa antaa kropalle kunnon rääkkiä! Nyt sykkeetkin nousivat jo 170:een, joka on itselleni fillaroidessa jo todella korkea, mutta tavoite on puskea sitä vielä ainakin 5-10 pykälää korkeammalle.

Kovat harjoitukset ovat minulle kuin huumetta. Jännitän niitä aina etukäteen ja vaikka treeni ei menisikään nappiin niin keho kiittää muutaman tunnin sisään ja pian sitä haluaa taas lisää ja entistä enemmän. Niin kävi myös tänään. Hikilammikot kuivattuani aloin jo tutkimaan kalenteria, koska voisi olla taas sopiva aika seuraavalle kovalle treenille. Huomenna poljen pidemmän lenkin, mutta perjantaina tai lauantaina voisi olla sopiva ajankohta tehdä jonkinlainen intervallitreeni. Jos teillä oikeilla fillaristeilla olisi hyvää treeniä, joka kestäisi noin 90 minuuttia ja pitäisi sisällään tempopätkiä niin kuulisin mielelläni ehdotuksianne. Kiitos.

Fillarointi on antanut tänä vuonna kaikkien juoksuongelmien keskellä niin paljon, että suunnitelmissa on lisätä sitä jatkossa, kun jalat ovat kunnossa, treeniohjelmaan. Niin se vaan on, että nälkä kasvaa syödessä ja olen jo alkanut etsiä uutta pyörää, joka palvelisi hieman paremmin treenimielessä.