JoonasPalautumista

Jetlag alkaa vihdoinkin helpottamaan ja vaikka väsyttääkin koko ajan niin ainakin rytmi on palautunut aika normaaliksi. On kulunut viikko kisasta ja lihakset alkavat olla aika hyvin palautuneet lukuunottamatta mustelmaa kantapäässä, jonka onnistuin saamaan Tukholman lentokentällä juostessani släbäreillä. Innostuin jo viime viikolla ottamaan muutaman juoksuaskeleen, joka ei ollut ehkä hirveän fiksua. Lisäksi olin viikonloppuna häissä ja päivä puvunkengissä kipeällä kantapäällä ja akillesjänteellä ei ollut kaikkien nautinnollisin kokemus. Eli fyysinen palautuminen on suurinpiirtein mallillaan, kunhan saan kantapään pian kuntoon.

Henkinen palautuminen on vienyt tällä kertaa hieman enemmän aikaa kuin esimerkiksi viime vuoden Tukholman marathonin jälkeen. Varsinkin henkinen uupumus sekä kisan unelman täyttyminen ovat vaikuttaneet palautumisaikaan ja sen takia lepäänkin niin kauan kuin on tarvis ennen harjoittelun kunnonnollista aloittamista. Pari loukkaantumista treenikaudella ja kunnon piikkaaminen talvella ja juuri ennen kisaa pyörällä oli aika raskasta, mutta se ei haittaa, koska palkinto oli niin suuri. Unelman saavuttamisen jälkeen on aina hieman tyhjä olo ja siksi kannattaakin ottaa aikansa, ennen kuin alkaa vaivata päätä seuraavalla treenikaudella. Vähän sitä saa kuitenkin aina suunnitella, koska nälkä kasvaa syödessä.

Tällä viikolla alkaa varovainen paluu takaisin harjoituksiin. Jälleen pyörällä. Loppukevään ohjelma pitää sisällään sen verran monta kirityskisaa, että nyt on tärkeää antaa jalkojen palautua ja vasta sitten palata takaisin juoksuun. Viime vuonna palauduin Tukholmasta muutamassa päivässä, mutta nyt palautuminen tulee ottamaan akillesjänteen ja kantapään mustelman takia hieman pidempään. Ensi viikolla olisi ohjelmassa Helsinki City Run, jossa tarkoituksenani on kirmailla kameran kanssa ja saada hieman erilaista kisataltiointia. Siksi nyt pidän vain kuntoa yllä pyörällä ja hoidan kropan rauhassa kuntoon. Tulen muuten vetämään kisaviikolla Helsinki City Marathoniin liittyvän lenkin, joka lähtee Eläintarhan kentältä kello 18:00 eli kannattaa merkitä se jo tässä vaiheessa kalenteriin. Laitan lisää infoa myöhemmin tällä viikolla.

Oman harjoittelun suhteen toukokuu tulee keskittymään juoksuvoiman kasvattamiseen sekä peruskunnon kohottamiseen. Eli luvassa on poikkeuksellisesti aika paljon harjoittelua salilla, joka tuntuu aika mielekkäältä ja hyvältä vaihtoehdolta loukkaantumisten täyttämän treenikauden jälkeen. Saa pää hieman lepoa juoksusta. Aerobisen harjoittelun suhteen treeni on aika kevyttä vielä ainakin tämän viikon ja arvioin sunnuntaina tilanteen sitten ensi viikon suhteen. Kesäkuussa teen jo luultavasti jonkin verran myös kovempia harjoituksia ja viimeistään heinäkuussa koittaa sitten ensimmäisen laatukauden aloitus kohti Berliinin marathonia.

JoonasElämäni fiksuin ja tunteikkain juoksu

Bostonin marathonista on nyt kulunut noin kolme päivää ja elämä alkaa palata taas normaaliin rytmiin lukuunottamatta aika pahaa jetlagia. Suunnitelmissa oli kirjoitella jo hieman aiemmin, mutta juoksun aiheuttama euforia jatkuikin useamman päivän, minkä takia juttua tuleekin vasta nyt. Mutta nyt pidemmittä puheitta itse kisaan.

Valmistautuminen

Kuten aiemmista posteista on käynyt ilmi, valmistautuminen Bostoniin oli aika poikkeava, koska en pystynyt käytännössä viimeiseen kuukauteen juoksemaan kunnolla. Olin juossut kisaa edeltävän 30:n päivän aikana vain 140 kilometriä ja kaikki treenit olivat kevyitä harjoituksia, koska vasen akillesjänne ei kestänyt kovaa rasitusta. Onneksi sain kuitenkin tehtyä edes jossain määrin kovia harjoituksia fillarilla eli kunto ei päässyt täysin rapistumaan.

Bostonissa juoksin muutaman avaavan harjoituksen ja hain vain hyvää fiilistä juoksuun. Tarkoituksena oli hakea askelta siihen kuntoon, että voisin säästää jalkaa mahdollisimman paljon. Eli askel mahdollisimman tiheäksi, jotta akillesjänne ei rasittuisi liikaa. Jokatapauksessa tiedostin sen, että jalka ei tulisi todennäköisesti tykkäämään kisasta hyvää. Tämä ei kuitenkaan huonontanut fiiliksiä juoksun suhteen. Koko Bostonin eli ja hengitti marathonia jo päiviä ennen kisaa ja tämä ei voinut olla tarttumatta myös minuun.

Ainoa asia, joka stressasi ennen kisaa oli pikku ylläri kisan aattona. Onneksi tarkistin varusteet, koska huomasin 20:40, että kisapaketista puuttuikin sopivasti hakaneulat. No, ei auttanut muu kuin vetää juoksukamat päälle ja lähteä juosten hakemaan kauppaa, mistä saisin ostettua niitä. Pitkän etsinnän jälkeen hakaneulat löytyivät ja tämä itseasiassa laski jännityksen käytännössä nolliin, minkä takia rentouduin ja nukahdin todella nopeasti.

Kisapäivä

Kisapäivän aamuna heräsin 4:30 syömään aamupalaa ja laittamaan kamoja valmiiksi. Kun kaikki oli valmista suuntasin kohti busseja, jotka kuljettivat juoksijat Hopkintoniin, mistä lähtö tulisi koittamaan. Tämä oli ehkä kaikkein nihkein vaihe koko rumbassa, koska aamulla oli rapeat neljä astetta lämmintä ja jouduimme odottamaan urheilijoilla varatulla alueella kaksi tuntia foliopeittoihin kääriytyneinä. Onneksi olin varannut sen verran lämmintä vaatetta mukaan, että minulle ei päässyt tulemaan liian kylmä, mutta kyllä siinä aika kohmeessa oli, kun vihdoin pääsimme 09:00 aloittamaan vaelluksen kohti lähtöaluetta. Urheilijoiden kylä oli kyllä hyvin järkätty kokonaisuus, siellä oli myös mahdollisuus saada aamupalaa ja juotavaa ja vessojakin oli tarpeeksi.

Siirtyminen lähtöalueelle sujui kevyellä hölkällä ja tässä vaiheessa paikat alkoivat jälleen vertyä ja kisafiilis alkoi nousta kattoon. Lähtökarsinassa otin vielä pikku lämmöt ja katsoin, kun naisten eliitti starttasi. Vihdoin paikalla saapuivat myös miestin eliittiryhmä ja kisa oli valmis alkamaan. Ei muuta kuin onnentoivotukset vierustovereille ja liikkeelle.

Kisasuunnitelmani oli kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen. Pyrkisin juoksemaan mahdollisimman rennosti ensimmäiset 25 kilometriä ja tarkistaisin sen jälkeen tilanteen jalan kunnon suhteen. Ensimmäiset melkein 30 kilometriä olivat hyvin laskuvoittoista, minkä takia juosua ei voinut oikein alkamaan himmaamaan. Jos vauhtia olisi alkanut laskemaan, olisivat etureidet ja sääret voineet ottaa turpaan liikaa ja siksi päätin rullailla vauhtia, joka tuntuu mukavalta. Ensimmäiset viisi 5:n kilometrin pätkää sujuivat 19:35-20:04 väliin ja juoksu tuntui rullaavan aika hyvin. Pikkuhiljaa kuitenkin alamäet alkoivat vaatia veronsa ja etureidet alkoivat rasittua hieman liian kovaa vauhtia. Siksi päätin hidastaa tahtia aina 35:een kilometriin asti, jotta jaksaisin juosta kisan kunnialla loppuun niin, että jalat eivät kärsisi liikaa.

joonas laurila

Tämä oli ehkä fiksuin ratkaisu, mitä olen juoksu-urallani tehnyt, koska näin juoksu pysyi nautinnollisena läpi koko kisan.  Pystyin vielä nostamaan vauhtia viimeisten kilometrien aikana ja palkintona oli karvan päälle 2:50:n loppuaika, joka oli niin paljon parempi kuin mitä olisin uskaltanut toivoa villeimmissä unissakaan ennen kisaa. Unelma on täyttynyt. Koko juoksu oli todella tunteikas ja maalissa taisi päästä muutama kyynelkin.

Keskimääräinen askelfrekvenssi oli 176 askelta minuutissa eli hieman alle tavoitteen. Tämä saattoi kuitenkin johtua siitä, että en juossut kisaa ihan maksimeilla. Keskisyke kisassa oli 158bpm eli tämäkin kertoo siitä, että vauhteja olisi voinut nostaa vielä pykälän kovemmiksi. Onneksi en kuitenkaan tehnyt sitä, koska seurauksena olisi voinut olla hyvinkin keskeytys tai ainakin tuhoutuneet jalat, mikä ei ollut todellakaan tavoite.

Akillesjänne kesti kisan aika hyvin, mutta etureidet olivat alamäistä aika kovilla ja jouduin himmaamaan tietoisesti ylämäissä, koska niiden jälkeiset alameät olivat varsinkin hankalia jaloille. Säästely kannatti, koska  tätä kirjoittaessani jalat voivat jo aika hyvin. Päätin kuitenkin kisan jälkeen sen, että nyt lepään rauhassa ja hoidan kropan kuntoon ennen kuin aloitan harjoittelun kohti Berliinin marathonia ja uutta ennätystä.

Yleistä kisasta

Kisa oli kokonaisuudessaan todella hyvin hoidettu. Liikkuminen sujui jonottelusta huolimatta hyvin ja informaatio pelasi todella hyvin. Kuten aiemmin jo mainitsin, ainoa nihkeä asia oli kisan odottelu viileässä ilmassa. Erityismaininta kuuluu antaa katsojille, keitä oli reitin varrella arvioiden mukaan noin vajaa miljoona. Kannustus oli paikoittain niin kovaa, että korvat tinnittivät vielä kisan jälkeenkin. Yleisö oli myös varustaunut monipuolisesti juoksijoita varten ja tarjolla oli vesipullojen lisäksi muun muassa sieniä ja appelsiineja. Lisävesi ja sienet tulivat tarpeeseen, koska lämpötila nousi kisan edetessä 20:een asteeseen. Itse kisassa join tyypilliseen tapaan aika vähän ja keskityin enemmänkin kropan viilentämiseen. Lisätarjoilut helpottivat siinä mielessä, että juostessa ei tarvinnut stressata missään vaiheessa nestehuollosta.

Reitin suhteen kisa oli aivan mahtava. Olin kuullut reitistä paljon hyvää, mutta se ylitti vielä kaikki odotukset. Alamäkiinkin olin valmistautunut, mutta niiden määrä yllätti silti ja seuraavalla kerralla osaan valmistautua niihin paremmin. Koska reitti kulkee paikasta A paikkaan B, ehti kisan aikana nähdä vaikka mitä. Samasta syystä onnistuin vähän polttamaan toista hartiaa, koska aurinko porotti vain toista puolta. Kisan jälkeen kroppa oli muuten ihan ok kunnossa, mutta kolmen tunnin juoksu suorassa auringonpaisteessa aiheutti ilmeisesti pienen auringonpistoksen, josta toivuin kuitenkin nopeasti.

Pohdin vielä myöhemmin toisessa postissa juoksua ja lisää kuvia tähän postiin myöhemmin, mutta tässä vaiheessa haluaisin vielä sanoa kiitokseni kaikille teille, ketkä ovat tukeneet minua tässä projektissa ja erityiskiitokset ansaitsevat lääkärit ja hoitajat, ketkä saivat 14 vuotta sitten minut siihen kuntoon, että minulla on vielä kaksi jalkaa. Ilman teitä en olisi pystynyt tähän. Erityiskiitokset ansaitsevat myös adidaksen Tia, kuka on pitänyt huolta, että varusteet ovat kunnossa. Kenkien lisäksi olennainen osa sitä, että pystyn juoksemaan on FootBalancen pohjallisilla, koska ilman niitä juoksu on käytännössä mahdotonta. Kiitos myös Helsingin Urheiluhieronnan Tuukka siitä, että olet jeesannut kropan kanssa. Ja kiitos kaikki ystävät, ketkä olette tukeneet minua tässä hullussa harrastuksessa, ilman teitä en olisi pystynyt tähän.

Kiitos.

JoonasPäivä Bostonin marathoniin

Viimeistä päivää viedään ennen kisaa.

Ihme kyllä yleensä tässä vaiheessa on jo aika kova jännitys päällä, mutta tällä kertaa olen yllättävän rauhallinen. Voi olla, että se vielä iskee, mutta veikkaisin, että tällä kertaa syynä on se, että en pääse juoksemaan kisaa suunnitellun mukaisesti. Toisaalta taas tunnen tällä hetkellä suurta kiitollisuutta siitä, että saan mahdollisuuden juosta huomenna kisassa. En olisi voinut kuvitella 14 vuotta sitten leikkausten jälkeen, että olisin täällä tänään juoksemassa yhden maailman arvostetuimmista marathoneista. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen olen niin onnellinen, että päätin lähteä tänne juoksemaan! Tuntuu siltä kuin koko Boston eläisi ja hengittäisi tulevaa kisaa ja niinhän se tekeekin. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa ja voin lämpimästi suositella jo tässä vaiheessa tänne tulemista. Kävin aamuntallustelulla katsomassa muistojuoksua, jossa juoksijat, ketkä eivät päässeet pommien takia maaliin juoksivat kisan lopun uudestaan Bart Yasson johdolla ja ohikulkijoiden kannustaessa juoksijoita. Huikeaa!

maaliviiva kuntoon

Tänään on ohjelmassa lepäilyä ja kamojen katsomista valmiiksi kisaa varten. Pitäisi vielä päättää juoksenko kisassa adios boost ykkösillä vai kakkosilla. Juoksen varmaan päivän lenkin kakkosilla ja teen sitten päätöksen lähdenkö niillä vai tutummilla ykkösversioilla. Juoksen tänään vain kevyen avaavan treenin, 5-6km + kiihtyviä vetoja ja päälle sitten luonnollisesti dynaamiset venyttelyt. Illalla käyn mahdollisesti pyörähtämässä juoksijoiden yhteisillallisella, mutta muuten vain lepään. Eilen tuli lopulta vaellettua sen verran paljon, että nyt on syytä himmata. Olen tankannut aika hyvin viimeiset kaksi päivää eli nyt on aika vähentää syömistä ja antaa kropan rauhoittua.

maaliviivan jälkeen muistotilaisuus

Huomenna on luvassa aikainen herätys, koska kuljetus lähtöalueelle lähtee jo pian kuuden jälkeen. Tämä aiheuttaa hieman ongelmia aamupalan suhteen, koska olen tottunut kiskaisemaan aika reilun aamupalan ennen kisaa ja levännyt sitten sen jälkeen. Aikaisesta herätyksestä johtuen teen ehkä tällä kerralla niin, että syön hieman isomman iltapalan ja vähän pienemmän aamupalan. Lisäksi nappaan varuiksi lähtöpaikalle vielä jotain juotavaa ja syötävää, koska siellä on aikaa lojua noin yhdeksään saakka ennen kuin oma ryhmäni kutsutaan lähtöpaikalle kello 0900.

kisa-aamun ohjelma

Kisasää näyttäisi olevan aika mahtava, noin 16 astetta ja vain kevyttä tuulta. Tämä helpottaa kummasti odottelua lähtöalueella, koska nyt sinne ei tarvitse raahata aivan älyttömästi vaatetta. Mietin joskus, mihin kaikki lähtöalueelle jätetyt kamat aina päätyvät, koska juoksijat heittävät pois vaatetta tonneittain ennen kisaa. Nyt selvisi, että ainakin Bostonissa vaatteet lahjoitetaan eteenpäin niitä tarvitseville. Täydellistä! Ei harmita yhtään jättää ihan kelpotavaraa jälkeensä, kun tiedän, että ne kulkeutuvat lopulta juoksijoille.

Nyt painun lepäämään hetkeksi ennen viimeistä treeniä.

JoonasKaksi päivää h-hetkeen

Tässä käy aina näin. Kun aloitan tankkaamisen, vedän aina ensimmäisen päivän tarkoituksella yli, minkä takia nukahdan aika aikaisin ja sen seurauksena myös herään aikaisin. Eipä siinä, tämä alkaa olla jo sen verran tuttu kuvio, ettei se jaksa yllättää. Täällä sitä kuitenkin ollaan hereillä, kun saisin kerrankin nukkua niin pitkään kuin haluaisin eli nyt on juuri sopivasti aikaa kirjoittaa hieman kuulumisia.

running in boston

Juoksin eilenaamulla viimeisen treenin ennen tankkauksen aloittamista. Tarkoituksena oli juosta sellainen tunnin aika maltillinen treeni ja sellainen siitä about tulikin. Juoksin 13 kilometriä hieman alle 4:20min/km vauhdilla eli vauhdit olivat ehkä hieman liian kovat, mutta toisaalta teki hyvää saada tunnin verran tuntumaan sellaisessa kolmen tunnin maravauhdissa. Jalka kesti lenkin ja koko päivän aika kivasti, mutta tänään aamulla se on taas aika jumissa ja hieman arka. Onneksi se saa nyt levätä muutaman päivän ennen kisaa. Täytyy vain muistaa, että en rasita sitä liikaa tallustelemalla liikaa kaupungissa. Eilinen lenkki oli kuitenkin pisin viikkoihin ja se piristi päivää kummasti! Motivaatio on ihan toisella tasolla kuin muutama viikko sitten.

Aamutreenin ja parin tunnin aamupalan jälkeen painelin saman tien numeronhakuun ja marathonexpoon. Tiesin, että siellä tulisi olemaan tiukat turvatoimet ja että kannattaa varautua jonottamiseen, mutta en arvannut sitä, kuinka kauan tämä todellisuudessa tulisi viemään aikaa. Jonottaminen käytävillä, rullaportaissa ja saleissa opettaa kärsivällisyyttä, mutta lopulta se palkittiin numerolla ja muulla oheissälällä! Oli aika tunteellinen hetki, kun pääsin vihdoinkin pitämään numerolappua käsissäni. Saimme myös rannekkeet, jotka olivat tehty viime vuoden bannereista, jotka olivat loppusuoralla ja muualla reitin varrella.

boston marathon lähtönumero

Numeronhaun jälkeen painelin expoon fiilistelemään. Kyseeessä ei ollut mikään ihan pieni expo ja kirjoittelen siitä hieman lisää, kun saan kuvat ladattua koneelle ja fiksattua galleriaksi. Illan pyhitin taas tankkaamiselle ja levolle. Kävin kyllä nopeasti pyörähtämässä salilla availemassa ja paikkoja ja sama on homma on edessä myös tänään. Muuten ajattelin käväistä vähän kaupungilla sekä uudestaan expossa kuuntelemassa luennon tai kaksi. Huomenna käyn vielä kisakamat ja suunnitelman läpi ja kirjoittelen siitä sitten lisää, kun olen saanut opiskeltua kaiken sen, mitä pitää tehdä ja missä pitää olla aina mihinkin aikaan, että selviydyn edes lähtöviivalle.

luento-ohjelma

JoonasJuoksutuntuman hakemista Bostonissa

Täällä sitä nyt vihdoinkin ollaan, BOSTONISSA!! Mannertenvälisen lennon myöhästymisen takia matka venyi muutamalla tunnilla, se ei kuitenkaan haitannut, koska kyse oli vain muutamasta tunnista. Istuminen pitkillä lennoilla tuhoaa normaalisti jalat aika pahasti, mutta kerrankin jalkatilasta ei ollut pitkällä lennolla pulaa, kuten kuvasta näkyy. Muutenkin kroppa oli aika hyvässä iskussa lentojen jäljiltä ja tähän syynä saattavat hyvinkin olla 2XU:n Recovery trikoot ja Eliten paita.

Boston Marathon Joonas Laurila c

Pitkä matkustamisen jälkeen kaipasin vain raitista ilmaa eli painelin samantien Bostoniin saavuttuani saman tien lenkille avaamaan paikat. Ottaen huomioon, että lenkin aikaan kello oli Suomessa 01:30, kulki lenkki aika mukavasti ja painelin sellaisen rennon kasin hieman alle 4:00min/km. Tarkoituksena oli availla akillesjännettä ja se onnistuikin aika hyvin. Ainakin nyt aamulla se tuntui jo paljon paremmalta.

Boston Marathon Joonas Laurila d

Juoksun ja ruokailun jälkeen yritin taistella unta vastaan, mutta pian yhdeksän jälkeen oli pakko antaa periksi. Heräsin ilman kelloa yhdeltä, joka olisi Suomessa ollut aamukahdeksan, mutta onneksi sain vielä unenpäästä kiinni niin, että kömmin lopulta neljältä aamulla ylös ja painelin salille polkemaan ja venyttelemään ennen aamupalaa. Salilla ei ollut ainakaan matoista pulaa. Kokonaisuudessaan aikaerorasitus ei tunnu juurikaan haittaavan ja aikainen aamurytmi toimii hyvin kisaakin ajatellen, koska maanantaina pitää herätä pirun aikaisin.

Boston Marathon Joonas Laurila a

Tänään on tarkoitus antaa kropan levätä eli en lähde pyörimään ulos kuin muutamaksi tunniksi ennen päivälepoa. Kroppa ja pää ansaitsevat nyt kauan odotetun levon. Illalla alkaa kropan hiilarivarastojen tyhjennys mahdollisimman myöhään tehtävällä kevyellä lenkillä ja avaavilla vedoilla. Tyhjennys jatkuu vielä aamulla ennen aamupalaa tehtävällä tunnin lenkillä ja sitten päästään itse asiaan eli tankkaukseen, joka on kyllä tässä maassa enemmän kuin helppoa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, nyt painelen aamupalalta lepäämään ja sitten ulkoilemaan.

Boston Marathon Joonas Laurila f