JoonasMikä tekee minut onnelliseksi?

Varmasti monetkin eri asiat, mutta minulla ne ovat vaan nykyään on aina juoksuun liittyvät asiat. Olen ollut viime viikon loppupuolelta saakka todella onnellinen monesta eri syystä.

Ensinnäkin se, että Bostoniin on enää kaksi kuukautta ja sain vihdoinkin fokuksen oikealla tavalla harjoitteluun on tehnyt minut todella onnelliseksi. Täydelliset viikonlopun fiilislenkit, lauantain 90min/16km ja sunnuntain 31km/2:30 palauttivat mieleeni sen, miksi rakastan juoksua niin paljon. En välittänyt vauhdeista ja keskityin vain nauttimaan juoksusta. Näiden kevyiden rullailuiden kautta viikon saldoksi tuli reilut 100km, joka on vähemmän kuin toivon, mutta silti ihan ok. Jalka ei oikein kestä kovia pitkiä, minkä takia olenkin tällä viikolla keskittymässä enemmän volyymiin ja siihen, että nautin juoksusta.

Juoksunautinnosta pääsenkin luontevasti seuraavaan juoksuun liittyvään asiaan, joka tekee minut onnelliseksi. Maanantaina oli luvassa ensimmäiset adidasheimon avoimet treenit Pirkkolassa ja luvassa oli aina niin mukavaa mäkijuoksua. Monet pelkäävät jostain syystä mäkiä, mutta itselleni ne ovat jotenkin aina ollut todella mieluisia. Treenit kestoltaan aika lyhyet ja sama harjoitus palvelee hyvin niin hapenottokykyä kuin juoksuvoimaakin. Harjoituksena oli 15min lämpöä + 3x25m tekniikka (polvennostojuoksu, kantapäät pakaroihin ja loikat) + vajaat 20min 60:n sekunnin mäkivetoja + 15min palautus. Paikalla oli vähintäänkin kiitettävä määrä porukkaa ja kaikki jaksoivat tehdä tavoitteena olleet 6 vetoa. Oli mahtavaa nähdä kuinka onnellisia heimolaiset ja muut paikalla olleet olivat treenin jälkeen. Osa oivalsi jotain uutta juoksutekniikasta ja osa taas tuuletti sitä, kuinka he jaksoivat koko harjoituksen ja tämä, jos mikä tekee onnelliseksi! On aina yhtä hienoa nähdä se, kuinka juoksija ylittää itsensä tai löytää jotain uutta juoksutekniikastaan. Onneksi näitä avoimia treenejä on tulossa vielä lisää!

Mäkitreenin paras puoli on mielestäni juuri mentaalisen kestävyyden kasvattaminen ja siksi valitsimmekin mäeksi suoran ja pitkän mäen, jotta jokainen näkee sen koko komeudessaan ja ottaa siitä niskalenkin. Itse tein muutamia vuosi takaperin mäkitreenit usein perjantai-iltaisin ja mitä huonompi sää oli niin sitä parempi. Reilun tunnin aikana sitä ehti käydä aika paljon asioita läpi, kuten esimerkiksi sitä, missä kaikki kaverit samaan aikaan ja mitä ihmettä itse tein perjantai-iltana mäkitreeneissä. Jossain vaiheessa tämäntyyppiset ajatukset kuitenkin loppuivat ja tilalle tulivat positiiviset ajatukset, kuten esimerkiksi se, mitä hyötyjä mäkitreenistä saa. Ja tämä oli helppo kääntää aika suureksi voimavaraksi varsinkin kisoissa. Tätä toivon tietenkin myös kaikkien mukana olleiden ajattelevan, kun he tästä eteenpäin tekevät mäkiharjoituksia, joita voi muuten tehdä melkein joka viikko, koska ne eivät ole mitenkään älyttömän rankkoja. Niin ja kannatta muistaa, että ryhmäharjoittelusta voi saada todella paljon irti varsinkin mäkitreeneissä, koska jokainen voi tehdä harjoituksen samassa paikassa omine vauhteineen.

Onnelliset jutut eivät suinkaan lopu vielä tähän. Eilen illalla Tukholmaan tähtäävän marahtonprojektin treenit olivat jotain täysin uutta. Osalla juoksijoista paikat siinä kunnossa, että juoksu ei tällä hetkellä luonnistu tai sitten muuten vain oli syytä ottaa taukoa. Siksi osa juoksi matolla ja osa fillaroi tai souti. Näin kaikki saivat tehdä treenit samaan aikaan ja samassa paikassa.

Olen nukkunut viimeiset pari yötä aika lyhyet yöunet ja tänään aamulla oli luvassa todella aikainen herätys, jotta ehtisin tekemään viikon ensimmäisen kovan harjoituksen ennen töiden alkua. Olin aamulla niin homeessa, että en uskonut selviäväni mattotreeniin, mutta jotenkin sain kuitenkin lopulta kammettua itseni salille. Aamutreeni oli 3km + 3×1600 intervalleja (palautus 4min) + 3x1000m intervalleja (palautus 2min) + 3km eli mikään mahdottoman pitkä. Silti vähän jännitti astua matolle unihiekat vielä silmissä ja kun kellokaan ei toiminut kunnolla niin jouduin katsomaan matkat maton mukaan, olin aavistuksen kujalla. Sain kuitenkin vedettyä treenin läpi ja se teki minut enemmän kuin onnelliseksi, koska mietin jo sen siirtämistä perjantaiksi.

Nyt saan kolme kevyttä päivää tähän väliin ennen sunnuntain kovaa pitkää lenkkiä (3km + 6km tempo + 16kmPK + 6km tempo + 3km) ja sekös miellyttää.

Suurin syy onnellisuuteen on kuitenkin siinä, että olen ajatellut leikatun jalan kuntoa todella vähän ja antanut vain mennä. Kivut ovat jo hellittäneet ja oli mahtavaa nähdä, että jalka kesti aamun kovan harjoituksen. Juoksu maistuu hyvältä oli kyse kovasta harjoituksesta tai kevyestä hölkästä.

Kuvat: Pasi Salminen / Sami Välikangas

JoonasKaksi kuukautta Bostoniin.

On lyhyen tilannekatsauksen aika.

Bostoniin on aikaa tarkalleen kaksi kuukautta ja rehellisesti sanottuna olo on vähintäänkin epävarma. Leikattu jalka ei ole aiheuttanut ikinä näin paljon ongelmia. Treeniviikot ovat sujuneet todella vaihtelevasti on ongelmaksi on muodostunut varsinkin se, että en ole saanut tehtyä kunnon pitkiä lenkkejä. Tiedän että olen kunnossa vauhtien puolesta lyhyemmillä lenkeillä, mistä hyvinä esimerkkeinä toimivat viime viikon 16:sta kilometrin tempotreeni tai perjantaina fiiliksen mukaan tehty 13:sta kilometrin kiihtyvä harjoitus (3:52min/km avg). Se ei kuitenkaan valitettavasti riitä marathonille.

Olen miettinyt viimeisen viikon aikana paljon sitä, miten harjoitteluani olisi syytä muuttaa viimeisen kahden kuukauden ajaksi, jotta pystyisin parantamaan kestävyysominaisuuksiani. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että en muuta ohjelmaa mitenkään dramaattisesti, mutta sen verran kuitenkin, että lisään pikkuhiljaa volyymiä ja niitä nyt puuttuneita pitkiä lenkkejä. Koska olen tällä hetkellä niin epävarma siitä, miten leikattu jalka kestää kovemman rasituksen on seuraavien viikkojen aikana parempi keskittyä siihen, että saisin mahtumaan viikkoon pitkiä tai puolipitkiä noin kolme kipaletta. Vauhtien suhteen en aio asettaa mitään sen kummempaa tavoitetta, koska ajatuksena on kerätä volyymiä ja luoda kestävyyspohja sille tasolle, että alan luottaa siihen, että jalka ja muutenkin kroppa kestää rasituksen. Volyymillisesti on tarkoitus myös kasvattaa peruskestävyyksien osalta harjoitusten ajallista kestoa. Jos tilanne ensi viikolla näyttää siltä, että jalka ei kestä, siirryn fillarin selkään ja teen osan harjoituksista niin.

Tämän ajattelumallin mukaan ensi viikosta muodostuisi seuraavanlainen:

  • Maanantai – kevyt palautus
  • Tiistai – Aamu 60min PK / Ilta – kevyt palautus
  • Keskiviikko 3km + 3x1600m Interval pace (4min hölkkä) + 3x1000m Interval pace (2min hölkkä) + 3km
  • Torstai 90min PK
  • Perjantai Lepo / pyöräily
  • Lauantai Aamu 60min PK / Ilta – kevyt palautus
  • Sunnuntai 150-180min pitkä kahdella 6km Tempopätkällä

Kaksi kuukautta on pitkä aika ja Bostonin suhteen on vielä mahdollista tehdä vaikka mitä. Bostonin päätavoite on nauttia juoksusta yhdessä maailman hienoimmista juoksutapahtumista, mutta eihän se tietenkään haittaa, jos juoksu sujuisi vauhdikkaasti. Kauden päätavoite siintää kuitenkin vasta kuukausien päässä eli nyt on väärä aika rikkoa paikkoja.

Lähden kohta hieman tutkailemaan tilannetta pitkälle lenkille ja nauttimaan sunnuntaista. Muokkaan lenkin jälkeen sitten ensi viikon ohjelmaa, jos siihen on tarvetta ja lisään tähän postiin yhteenvedon tästä viikosta.

Ilon kautta se juoksu lähtee taas kulkemaan!

SU 23.2.2014 21:51

Hyvinhän se sitten meni! Kävin juoksemassa Erlingin ja Janin kanssa 31km kevyttä vajaaseen kahteen ja puoleen tuntiin ja päälle vielä muutaman kilsan palautusta ja nyt on olo taas mitä parrain! Tästä se taas lähtee, kun saan paikat auki! Huomenna sitten palauttelua adidasheimon kanssa ja siitä se uusi viikko taas lähtee käyntiin.

JoonasUusi alku

Useamman viikon vaiva- vai sairauskierre vaikutti henkisesti niin, että en uskonut kuntokäyräni osoittaneen enää oikeaan suuntaan. Kulunut viikko on kuitenkin palauttanut uskon kuntooni. Oikeastaan viime viikon sunnuntain reipas kymppi laukaisi jännityksen ja sain 50 kilometrin fillaroinnin jälkeen tehdyn juoksun jälkeen tehdä päätöksen lähteä kokeilemaan paluuta ohjelmaan.

Alkuviikon ohjelma oli vielä suhteellisen rauhallinen, mutta torstaina pääsin sitten itse asiaan. Viime vuoden yksi rankimmista treeneistä oli 16:sta kilometrin tempotreeni, joka tuntui oikeastaan pahalta alusta lähtien. Viime vuonna harjoitukseen meni aikaa reilut 62 minuuttia noin 3:52min/km keskivauhdilla ja 162bpm:n keskisykkeillä. Tänä vuonna tavoitteena oli juosta luonnollisesti kovempaa ja ohjelman mukaan keskivauhdin piti olla noin 3:45min/km. Huonosti nukuttu yö ja muuten vähän huono päivä lupasi hyvää illan harjoitukseen, koska perinteisesti pieni kiukku auttaa motivoitumaan kovempaa harjoitukseen.

Juoksin kevyen alkulämmön ja tunnustelin hieman jalan kuntoa. Koska kipuja ei ollut, päätin lähteä tekemään harjoitusta. Annoin vain palaa ja nautin juoksusta. Ja paino sanalla NAUTIN. Juoksu tuntui todella hyvältä, askel tuntui kevyeltä ja sykkeetkään eivät nousseet liian ylös. Juoksusta muodostui lopulta ehkä yksi täydellisimmistä lenkeistä, jonka olen ikinä tehnyt. 16 kilsaa sujui yli 3 minuuttia kovempaa kuin viime vuonna ja viime vuoden treeniin verrattuna nyt ei tarvinnut pysähtyä liikennevaloihin. Eli nyt en päässyt lepäilemään kesken treenin. 16 kilometriä taittui ajassa 59:09min 163bpm:n keskisykkeillä ja 3:41min/km keskivauhdeilla. En olisi millään uskonut, että olisin kehittynyt vuodessa näin paljon! En nyt rupea pohtimaan kehityksen syitä, mutta yksi tekijä on varmasti loppukesän ja alkusyksyn vauhtipainotteinen ohjelma.

Screen Shot 2014-02-16 at 18.41.06

Olo on ollut koko loppuviikon aivan mahtava ja hyvin sujunut torstain treeni palautti uskon omaan kuntoon. Samalla harjoitus oli myös muistutus siitä, miksi juoksen. Pääsin torstaina taas juoksun suhteen sille tasolle, että pää oli täysin tyhjä kaikesta muusta kuin juoksusta. Puhdasta nautintoa ilman stressiä! Juoksu tuntui juuri niin helpolta kuin sen pitää tuntuakin ja loistavaa oli myös se, että en ollut treenin jälkeen loppu. Tämä heijastui myös loppuviikon lenkkeihin ja esimerkiksi tämän päivän vajaan parin tunnin pitkis meni jopa häkellyttävän nopeasti. En juossut ohjelmassa ollutta täyttä 32 kilometriä, koska illalla oli vielä valmennuksia. Juoksin alkuun 26 kilometriä 4:20min/km vauhdeilla ja päälle valmennusten ohessa noin 5 kilometriä.

Käyn ensi viikon avaintreenit läpi huomenna tai tiistaina.  Nyt pitää alkaa tankkaamaan ja hoitamaan keho kuntoon. Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!

JoonasLoppuviikon treenit + adidasheimo 2014

Paluu juoksuun on koittanut! Juoksu ei taitu ihan vielä normaalisti, mutta olen silti iloinen siitä, että sain juostua viime viikolla fillarointien päälle. Kuusi treenipäivää, vajaat 50 kilometriä juoksua ja 170 kilometriä pyöräilyä ja onnellinen mieli. Siinä viime viikko pähkinänkuoressa.

Viikonloppu sujui treenien osalta aivan loistavasti. Lauantain vietin Esportissa valmennusten ja omien treenien parissa. Sain pitkästä aikaa juostua lähes ilman kipuja ja tärkein anti tässä oli se, että juoksu tuntui todella hyvältä. Juoksin valmennettavien kanssa muutaman reippaan 400:n minuutin pintaan ja innostuin myös juoksemaan 6 kilometrin testin. Pohdin lauantai-iltana pitkään, että uskallanko lähteä sunnuntaina kokeilemaan pitkää kevyttä. Ohjelmassa olisi ollut 3km + 6km tempo + 16km + 2x3km + 3km, mutta se nyt oli selvää, että en uskaltanut lähteä rimpuilemaan näin kovaa treeniä toipilaana. Siksi päädyin lopulta sisäpyöräilyyn, joka tuntui yllättävän tukkoiselta. Poljin vajaat 60 kilometriä reilun 200:n watin keskiarvoilla ja 93 kadenssilla. Treenin jälkeen jalat olivat todella tukossa ja ajattelin, että loppupäivä sujuisi leväten, mutta itsekuri ei pitänyt.

Ruokalevon jälkeen heräsi ajatus, että voisin lähteä tekemään rennon kiihtyvän treenin, jotta saisin jalat auki tämän päivän adidasheimon treenejä varten. Päätöstä ei tarvinnut odottaa kauaa ja pian olinkin jo kamat päällä ja juoksemassa. Tuulesta huolimatta sää oli aivan mahtava ja juoksu tuntui pitkästä aikaa todella vapauttavalta. Annoin vaan mennä ja nostin vauhtia rauhassa niin, että juoksin lopulta 10 kilometriä noin 4:25-3:09min/km vauhdeilla. Keskisyke treenissä oli varsin maltillinen, 156bpm, eli homma ei karannut kuitenkaan käsistä. Jotain itsekuria siis löytyy. Oli niin mahtavaa saada juoksu kulkemaan ja vielä ilman kipuja! Tästä se taas pikkuhiljaa lähtee!

Tämän viikon treenit tulevat muodostumaan vielä varuiksi pyöräilystä ja juoksusta. Jos alkuviikon juoksut eivät rasita jalkaa liikaa, yritän juosta keskiviikkona tai torstaina 16 kilometrin tasavauhtisen ja jos selviän siitä hengissä, juoksen viikonloppuna varmaan hieman kovemman pitkän. Todennäköisesti jonkun viime viikkoina väliin jääneen.

Tänään alkavat adidasheimo 2014:sta harjoittelu kohti Helsinki Half Marathonia. Torstain aloitustapaamisen jälkeen pääsemme vihdoinkin asiaan ja tämän päivän harjoituksissa on fokuksena mäkijuoksutekniikka. Tulemme valmentajien kanssa keskittymään tekniikassa siihen, miten juoksutekniikka eroaa ylä- ja alamäissä sekä siihen, miten sitä voi käytännössä harjoitella. Itselleni tämä on hyvin tärkeä osa-alue juoksuharjoittelussa, koska usein alamäet aiheuttavat varsinkin kovemmissa vauhdeissa ongelmia, jos en saa askelta rullaamaan oikealla tavalla.

Tulemme muuten ilmoittamaan tällä viikolla ensimmäisten avoimien harjoitusten päivämäärät, ajat ja paikat. Näistä sekä pian aukeavista heimosivuista on luvassa lisää infoa lähipäivien aikana.

JoonasHaastattelussa SUL:n Samuli Vasala

Millainen prosessi HCR-tekeminen on? Kuinka aikaisin lähdette rakentamaan seuraavan vuoden tapahtumaa, millaisia DL:ja matkan varrella tulee, missä vaiheessa iskee kiireisin vaihe ja miten puratte kisan tapahtuman jälkeen.

Jokavuotisen tapahtuman tekeminen on ympärivuotinen prosessi, jossa on samanaikaisesti päällekkäin kyseisen vuoden tapahtuma ja tulevaisuuden tapahtumat. Esimerkiksi tämän vuoden tapahtuman ensiaskeleet on otettu vuonna 2011 ja tällä hetkellä valmistelemme mm vuoden 2016 HCR:ia. Sama tuotanto rakentaa myös Helsinki City Marathonin. Käytännössä, kun tämän vuoden HCR:ia juostaan, meillä on selkeät raamit olemassa 2015 vuoden tapahtumasta, jolloin 2014 tapahtuman jälkeen otetaan tutkimustulokset, juoksijapalautteet ja organisaation palautteet huomioon ja tehdään lopulliset suunnitelmat. Kiireisiä vaiheita on useita. Asiakaspalvelu on kovilla erityisesti vuodenvaihteen ja maaliskuun lopun osalta. Tapahtumaa edeltävät 6 viikkoa ovat melko lailla tasaisesti kiihtyviä. jossa kovin työ tehdään ennen tapahtumaa. HCR -viikonlopun aikana asiat on organisoitu niin, että siellä ei pitäisi kiirettä olla, vaan asiat tapahtuvat laadukkaasti.

DSC_7397

DSC_7404

DSC_7411

Miten HCR:n reitti on valikoitunut? Reittihän voisi mennä joko enemmän keskustassa tai olla tasaisempi, miten nykyiseen malliin on päädytty?

Kun HCR pistettiin pystyyn parikymmentä vuotta sitten, reittivalinnan taustalla oli se, että Helsinki City Marathon keskittyy kaupunkiin ja HCR erottautuu siitä reitillään. Tässä syynä on se, että jos katsoo Helsinkiä kartalta, helposti laadukkaan puolimaratonin reitti noudattelisi osiltaan HCM reittiä. Tästä haluttiin tehdä selkeä ero, ja tarjota juoksijoille juoksuelämys jossa on monipuolinen reitti. HCR reittihän tarjoaa samalla kaupunkimaista olosuhdetta, metsää, merta, monipuolisuutta. Reitti tarjoaa enemmän seikkailua kuin tasaista betoniviidakkoa. Tulevaisuudessa toki on mahdollista, että reitti voi muuttua, kuuntelemme herkällä korvalla juoksijoiden palautteita.

DSC_7438

DSC_7524

DSC_7538

DSC_7633

Tällä hetkellä tutkimustulokset osoittavat, että nykyinen reitti on varsin suosittu. Palautteet kohdistuvat enemmänkin reitin väljyyteen, johon tänä vuonna on puututtu pienentämällä ensimmäistä lähtöryhmää 40% ja muita lähtöryhmiä 20%. Mutta kuten sanottu, juoksijat ovat ajurin asemassa tässä, meidän tehtävä on toteuttaa juoksijoiden tarpeet järkevällä ja toteutettavalla tavalla. Valitettavasti koko kaupunkia ei saada kiinni pormestarin päätöksellä, kuten muutamissa isoissa kaupunkitapahtumissa. Menemme siis ympäristön ja olosuhteiden ehdoilla. Juoksemisen ja juoksukulttuurin arvostamisen kautta meidän kaikkien vaikutusmahdollisuudet kasvavat. Siispä olemme yhdessä kaikki hyvällä tiellä siinä, että Suomessa olisi yksi suurtapahtuma, joka menisi Forumin ohi Mannerheimintiellä. Jos sen me kaikki juoksijat haluamme, meidän täytyy tehdä se yhdessä.

Millaisen roolin näet HCR:n omaavan suomalaisessa urheilutapahtumakulttuurissa ja juoksutapahtumakulttuurissa erityisesti?

HCR on viittä vaille ilmiötasoa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei vielä, mutta kovasti tehdään töitä sen eteen. Ja siihen voidaan juoksukulttuurin edistämisen kautta vaikuttaa. Kaikki, jotka harrastavat juoksua kunnioittavat toisiaan, aloittelijat toivotetaan tervetulleeksi mukaan, huippuja kannustetaan jne. Mitä enemmän juoksua voimme yhdessä saada mm. populäärimediaan ja yleiseen tietoisuuteen, sen enemmän mahdollisuuksia se tarjoaa juoksusta nauttivalle kuluttajalle.

DSC_7539

DSC_7687

HCR on edelläkävijä Suomessa monessa suhteessa. Mittaluokka juoksutapahtuman järjestämisessä, talousyhtälössä ja resursseissa on iso ja riskit järjestämisestä ovat valtavat. Siitä huolimatta HCR on tehnyt, toisaalta olosuhteiden pakosta, toisaalta palvellakseen juoksijoita paremmin, monia asioita ensimmäisenä Suomessa. Olemme joutuneet testaamaan ensimmäisenä monia maailmalta tuotuja käytäntöjä suomalaisessa ympäristössä.

Onko koskaan käynyt mielessä tehdä yhteistyötä erilaisten suomalaisten tapahtumien tai jopa ulkomaisten kanssa yhteisen ”kisakiertueen” luomiseksi?

Kyllä. Suomen Urheiluliiton yleisurheiluseurojen järjestämät isoimmat juoksutapahtumat ovat verkostoituneet ”Kymppitapahtumat” –työnimellä kulkevaan verkostoon. Tulemme asian kanssa ulos vuoden 2014 aikana. Pääviestinä tässä on laatu ja se, että osallistumismaksut ja sponsorieurot eivät mene osakeyhtiöiden omistajien taskuun vaan suoraan yleisurheilutoimintaan. Lopullisena edunsaajana on yleisurheiluseurassa liikkuva lapsi.

Mikä merkitys HCR:llä on SUL:lle? Taloudellisesti, markkinoinnillisesti jne

Erittäin tärkeä merkitys. Suomen Urheiluliitto on voittoa tavoittelematon järjestö, yleisurheilun lajiliitto. Järjestämme kannattavia tapahtumia, joilla rahoitetaan yleisurheilutoimintaa Suomessa. HCR:n tuotto menee lyhentämättömänä toimintaan, erilaisiksi palveluiksi yleisurheiluseuroille, joissa pidetään huolta vastuullisesti siitä, että lapset ja nuoret liikkuvat riittävästi. Tässä on iso ero yhteiskuntavastuullisesti siinä, mihin osallistujien maksavat rahat menevät. Menevätkö ne omistajien taskuun vai hyvään tarkoitukseen? HCR:n tuotto ei siis mene SUL taskuun tai sitä säätiöidä tms, vaan kaikki ohjataan suoraan yleisurheilutoimintaan. Yhdessä siis pystymme osallistumalla vaikuttamaan välillisesti myös suomalaiseen huippu-urheiluun, kun seurat ovat toimivia, sieltä syntyy myös uusia Tero Pitkämäkiä.

DSC_7829

 

DSC_7840

Miten näet entisenä huippujuoksijana puolimaratonin kilpailumatkana? Sehän jää herkästi kympin ja maratonin välimaastoon? Onko matkan arvostusta mahdollisuutta nostaa nykyisissä puitteissa, tai onko tälle edes tarvetta?

Näen, että maraton matkana on edelleen se ykkösjuttu ja matkojen kuningas, mutta puolikas on nostanut arvostusta. Se on riittävän haastava aloittelijalle, mutta harjoittelun osalta ja fysiologisesti sellainen, että siitä selviää käytännössä perusterve ihminen lähes harjoittelematta. Uskon, että puhtaasti kuntoilijapuolella arvostuksen nostaminen on edelleen mahdollista. Tänä vuonna HCR esimerkiksi haluaa nostaa kärkijuoksijoiden arvostusta tarjoamalla heille vielä väljemmän kilpailun ensimmäisen lähtöryhmän pienentyessä.

Kumpaa lähempänä näet optimaalisen puolimaratonin harjoittelun olevan, kympin vai maratonin?

Jos ajatellaan kilpakuntoilijaa tai juoksijaa, joka haluaa parantaa aikaansa puolikkaalla, on harjoittelu lähempänä kympin treeniä kuin maratonin. Jos haluaa vain selvitä läpi puolikkaasta on treenissä enemmän maratonharjoittelun piirteitä. Puolikaan kovaa juokseminen vaatii kykyä juosta anaerobisella kynnyksellä riittävän pitkään, se vaatii toki vahvaa perusjuoksemisen taustaa. Ennätyksiin pääseminen vaatii siis kropan kiusaamista tv-kova tyyppisillä harjoitteilla.

Mikä on paras muistosi HCR:stä? Entä aikaisin?

Kyllä parhaat muistot liittyvät tapahtuman järjestämiseen ja siihen, että onnistumme yhdessä juoksijoiden ja järjestäjien kanssa rakentamaan kollektiivisen yhteenkuuluvuuden tunteen tapahtumassa. Erityisen upeita hetkiä ovat ne, kun näkee kuinka meidän organisaatio vilpittömästi tekee juoksijoiden eteen työtä ja nauttii siitä, jonka seurauksena yksittäinen juoksija on tyytyväinen. Kyllä se paras muisto on juoksijalta sana kiitos.

DSC_7793

DSC_7740

Millaisena tapahtumana näet HCR:n viiden vuoden päästä?

Näen, että Helsinki City Run on juoksutapahtumien edelläkävijä niin palvelutasoltaan ja myös vuorovaikutuksessa osallistujien kanssa. Uskon, että elinvoimainen ja juoksijaystävällinen tapahtuma viiden vuoden kuluttua on laajempi elämyskokonaisuus kuin pelkästään tapahtuma. Onnistunut ja osallistujia palvelevan tapahtuman täytyy tulevaisuudessa elää juoksijoiden kanssa ympäri vuoden, oli kyse sitten mediasisällöistä, erilaisista valmennuspalveluista, oheistapahtumista tai yhteistyökumppaneiden kanssa tuotetuista elämyksistä. Yhdessä laadukkaan tapahtumakokonaisuuden kanssa nämä ovat ne tekijät, jolla juoksijoita palvellaan laadukkaasti. Uskon, että viiden vuoden kuluttua HCR on tällainen tapahtuma. Ja tietysti lisänä se Forumin edestä juokseminen Mannerheimintiellä 🙂

Onko HCR nyt niin iso kuin se järkevästi voi olla? Mitä sen laajentaminen vaatisi, muuta kuin halukkaita osallistujia?

Kaikki lähtee palvelusta ja osallistujien kuuntelemisesta. Palveluun kuuluu myös, että kaikki halukkaat pääsevät juoksemaan ja eri kohderyhmille esim aloittelijoille ja kovemmille menijöille samassa tapahtumassa pystytään korkealla laadulla toteuttamaan tämä huippuelämys. Meidän koko juoksukulttuurin kannalta ja juoksun edistämisen kannalta Suomessa on hyvä olla muutama iso tapahtuma. Tänne ei mahdu montaa, uskon että ajanotollisissa tapahtumissa 2-3kpl isoja yli 20 000 osallistujan tapahtumia. Kuinka iso HCR voi olla? Vastaus löytyy vain ja ainoastaan juoksijoiden tarpeiden täyttämisestä ja vuorovaikutuksesta järjestäjien ja osallistujien välillä. Jos siinä onnistutaan, en näe olevan mitään kattoa, enkä halua mitään sellaista asettaakaan. HCR on loppupeleissä vielä pieni tapahtuma, jos vertaa Kööpenhaminan yritysmaratonviestiin, jossa on 100 000 osallistujaa tai Göteborgsvarvetiin jossa on yli 60 000 osallistujaa.

DSC_7913

DSC_7928

Kuinka itse valmistaudut HCR? Miten olet suunnitellut juoksevasi sen tänä vuonna ja mitkä ovat vinkkisi niin ensikertalaisille kuin kokeneemmillekin uudesta reitistä?

Tänä vuonna HCR:n reitti muuttuu siten, että maaliin tullaan kuten HCM:llä eli tullaan suoraan Auroran sillalta lyhintä reittiä pitkin maratonportille ja jätetään ns. Paavo Nurmen patsaan koukkaus pois. Lisämetrit haetaan keskuspuiston pohjoispuolelta eli pohjoisin piste tulee olemaan eläinten hautausmaan kohdalla eli käydään Metsäläntiellä saakka. Kääntöpaikkaa ennen tulee pitkä hivuttava nousu, johon tarvitaan juoksuvoimaa mutta myös kovempaa juoksevilla kierroksia koneessa, että jaksaa sen loput 10km juosta vauhdikkaasti. Onnistunut vauhdinjako täytyy tehdä siten, että kun reilun 7km kaupunkijuoksun jälkeen sukelletaan keskuspuistoon, pystyy vauhdin ylläpitämään aina Pikku-Huopalahteen asti, jossa matkanteko alkaa painamaan 13-14 kilometrin tietämillä. Kun Pikku-Huopalahdesta noustaan takaisin keskuspuiston loppuvetoon viimeiselle 3 kilometrille oikealla vauhdinjaolla tulee hyytyviä selkiä vastaan, joka motivoi puolimaratonin pahinta pätkää, joka mielestäni on viimeinen 2km, joka ei tunnu loppuvan koskaan. HCR:n maaliin tulo on henkisesti paljon helpompi, koska Auroran sillalta on vajaa kilometri maaliin ja stadion näkyy jo.

Paras tapa oppia ja kehittää omaa tapahtumaa on tarkastella sitä kuluttajan näkökulmasta. Meillä on ydinhenkilöitä juoksemassa joka vuosi. Itse juoksen HCR:n luonnollisesti jos pystyn. Tapahtuman organisoitumisen kannalta se on täysin mahdollista mutta tapahtuman ylin johto on ”stand by” tilassa koko HCR:n ajan kaiken varalta tekemään tapahtuman aikaisia päätöksiä. Tämä liittyy turvallisuuteen, ensiapuun, viestintään ja moneen toiminnallisuuteen.

Helsinki City Run puolimaraton juostaan 10.5.2014.