LauraVauhtia ja kestävyyttä

Olen päässyt kestävyysjuoksukunnossani siihen, että voin puhua pitkien lenkkien ”helppoudesta”. Leppoista, matalasykkeistä lenkkiä voin juosta monta tuntia putkeen ja se tuntuu vieläpä kivalta. Aikamoista! Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut…

Ettei kehitys tyssäisi omalla mukavuusalueella juoksenteluksi, on tehtävä myös niitä ei-niin-leppoisia lenkkejä. Haastavammaksi homma muuttuu itselleni nimittäin siinä vaiheessa, kun sekä aikaa että vauhtia kasvatetaan. Tottakai näin on varmasti suurimmalla osalla ihmisistä ja tiedän myös, että nekin helpottuvat ainoastaan sen kaltaisia treenejä tekemällä.

ASA_laura3_1920

Epävirallinen maratonharjoitteluohjelma kohti Prahaa on sisältänyt yhden pitkän lenkin, yhden palauttelevan sekä yhden vauhtikestävyystreenin viikossa. Välillä ne ovat kaikki viikkoon mahtunut ja välillä ei. Erityisesti vk-treenin suhteen huomaan oikuttelevani eniten. 😀 Syy on suurelta osin se, että ajatus tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin leppoinen kympin hölköttely, ajallisestihan vk-treeni on usein kestoltaan jopa lyhempi. Aikatauluakaan ei siis oikein voi syyttää.

Esimerkkinä tällaisesta vk-treenistä on ollut esimerkiksi 15 min+ 30 min+ 15 min eli tunnin harjoitus, jossa alku- ja loppuverryttelyn keskellä juostaan 30 minuuttia vk-vauhdilla. Tai vaikkapa 10 min + 40 min + 10 min, harjoitus toissapäivänä tein. Tunnin treeni, jonka aikana kilometrejä kertyy reilut 10. Se on itselleni melko paljon, sillä periaatteessahan puolet lenkistä on todella kevyttä hölköttelyä. Ja lenkille lähtö tuntui niiiin vaikealta.

Kun puoli tuntia muuten tuntuu ja kuulostaa niin lyhyeltä ja helpolta, tämänkaltaisissa treeneissä se ei ainakaan itselleni sitä ole. On haastavaa säilyttää vauhti esimerkiksi 30-40 minuuttia vauhdikkaana ja tasaisena tai mieluiten jopa loppua kohti kiihtyvänä – kunhan ei ainakaan hidastuvana. Helpostihan käy niin, että tulee aloitettua liian reippaalla tahdilla.

Tällaisten treenien jälkeen on erityisen voittajaolo. Näin oli myös juuri toissapäivänä, sillä pitkästä aikaa lenkille lähtö hidasti todella paljon. Lenkin jälkeen taas olo oli mitä parhain ja energiaa vaikka muille jakaa.

IMG_0970

Helpolta kuulostavat ne aikoinaan tehdyt muutaman minuutin spurtit ja intervallitreenit, mutta koska kyse on maratonharjoittelusta ja kestävyyden kasvattamisesta, yhtälö ei valitettavasti oikein sovi. Kovemmalla tempolla juostavat pätkät ovat pitkiä ja sitkeitä, aivan kuten itse loppusuorituskin. Toki treenin on tarkoituskin olla kuormittava ja ainoastaan näinhän sitä kehittyy. Siis kunhan muistaa myös ne iisit, pitkät lenkit, jotka ovat tällä hetkellä suosikkeja.

Juoksujalkaa Facebook & Instagram.

Kommentoi

Kommentit